Sana on ilosanoma

”Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi:” Room. 5:20 KR 33/38.

Pahat teot ovat syntejä. Kristinuskon sanoman ydin on, ansaitsematon armo. Ihminen ei omilla teoillaan saa anteeksi pahoja tekojaan. Synnit, pahat teot saadaan anteeksi armosta. Mikään toinen uskonto maailmassa ei anna tätä ihmeellistä armoa. Kristinuskon armossa on kysymyksessä valtavasta Jumalan ihmeestä. Jumalan Poika Jeesus Kristus maailman Vapahtaja, on kaikkien ihmisten syntien sovittaja. Suureksi tulleet ihmisten synnit, on Golgatan ristillä sovitettu. Rakastava Jumala Kristuksessa, sovitti syntiinlankeemuksessa muodostuneen välirikon Jumalan ja ihmisen väliltä. Syntinen saa armon tulla Jumalan yhteyteen ja Hänen lapsekseen. Jumala rakastaa syntistä ihmistä.

Raamattua ensi kertaa lukeva törmää Mooseksen lakiin. Sukuluetteloihin. Sotakertomuksiin. Murhiin ja monenlaiseen pahuuteen. Mielenkiinto Raamattuun loppuu tähän. Lakikirjan teksti on raskasta luettavaa. Sukuluettelot yksitoikkoisia. Sotakertomuksia voi lukea historian kirjasta. Ihmisten pahuutta jokainen näkee lukemattakin ympärillään riittävästi. En ihmettele, jos Raamatun lukeminen loppuu alkuunsa. Onko Raamattu raskasta luettavaa, ja onko uskossa eläminen kuin kivilastissa olevaa rekeä vetäisi perässään?

Omassa voimassaan ja viisaudessaan elävän uskovan elämästä tulee raskas taakka. Kieltojen ja lakien noudattaminen on raskasta. Ihmisen omalla viisaudella, ei ole uskon kanssa mitään tekemistä. Raamatun aikana fariseukset noudattivat lakia. Papit olivat Mooseksen lakia lukeneita kirjanoppineita. Laissa on vaatimuksia, se saa aikaan lopulta vihaa. Kun omantunnon ja järjen avulla yritetään noudattaa lakia, kasvaa siitä vastustusta. ”Laki saa aikaan vihaa” Room 4:15. KR 33/38. Fariseukset, lain alla elävät toivat syntiin langenneen naisen, Jeesuksen luokse. Odottivat Jeesuksen tuomitsevan naisen, ja kivittävän hänet. Jeesus antoikin naisen kaikki synnit anteeksi. Jeesus, kysyi lakihenkisiltä, ” joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven?” Kivitystuomion antajat lähtivät häveten pois. Kivitystuomio, ja kadotustuomio, kaikki tuomarointi kuuluvat yksin Kaikkivaltiaalle Jumalalle.

Ennen Vanhan Testamentin lakia oli jo synti olemassa. ”Sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole;
Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi.”
Room. 5: 13, 20. KR 33/38.

Laissa Jumala ilmoittaa itsensä, sen vuoksi lakia on julistettava. Pyhä Henki toimii lain kautta. Lain kautta tulee synnintunto. Laki ilmoittaa synnin, ja tuomion. ”Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse.” Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi.” Room. 7. 7 -9 KR 33/38.

Useat kristityt jäävät tähän lainalaiseen tilaan. He ovat heränneet, ja nähneet oman syntisyytensä. Mutta heille ei ole kirkastunut evankeliumista armo. Armo, joka antaa Jeesuksessa Kristuksessa kaikki, menneet, nykyiset ja tulevat synnit anteeksi. Syntejään katuva saa kaikki synnit anteeksi, Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa veressä. Tämä jälkeen ei olla lain alla, vaan armon alla. Armo peittää syntien paljouden, eikä syntejä enää muisteta. ”Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. ” Room. 8: 2. KR 33/38.

Elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Tämä on kristityn Kristuksen vapauttaman elämän vapautta. Synnit ovat omaltatunnolta poissa. Pyhä Henki, Jumalan Henki asuu uudestisyntyneen, parannuksen tehneet sydämessä. Kaikki vanha on kadonnut, ja uusi on tullut tilalle. Syntinen on armahdettu syntinen. Vanhurskautettu, syyttömäksi julistettu. Vanhan- ja Uuden testamentin Jumalan sana, ei ole vaativa. Evankeliumi julistaa, se on täytetty. Jumala Kristuksessa täytti koko lain. Golgatan risti on tyhjä. Kristus Jeesus sovitti ihmisten synnit. Kristus elää, Hänen omansa saavat elää. Kristus antaa, omilleen vihan sijaan Jumalan hyvyyden, ja armahtavan rakkauden. Jumalan lapsena saadaan omistaa kaikki Pyhän Hengen lahjat. Elämme jo nyt Jumalan yhteydessä, ja saamme pääsyn ikuiseen elämään Herramme Jeesuksen luokse. ”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen.” Joh. 16: 13. KR 33/38.

Martti Luther kertoo omasta kamppailustaan. ”Vaikka elinkin kaikin puolin moitteettomana munkkina, tunsin itseni Jumalan edessä syntiseksi, jonka omatunto oli mitä rauhattomin ja joka ei voinut luottaa omakohtaisella sovituksellaan häntä lepyttäneensä, enkä siksi rakastanut vaan suorastaan vihasin vanhurskasta ja syntisiä rankaisevaa Jumalaa. Vaikkakaan en ehkä salaisella solvauksella niin ainakin loppumattomalla kaunalla minä napisin Jumalaa vastaan sanoen: ”Ikään kuin ei olisi kylliksi, että kymmenen käskyn laki on jo syntisraukat ja perisynnin kautta iankaikkisesti kadotetut kaikinpuolisella onnettomuudella musertanut.

Jumala evankeliuminsa kautta vielä lisää vaivaa vaivan päälle, ja evankeliumissaankin uhkaa meitä vanhurskaudellaan ja vihallaan!” Kiukkuisena ja omatunto rauhattomana minä sitten raivosin, kolkuttaen julkeasti Paavalin tätä kohtaa janotessani mitä palavimmin päästä perille siitä, mitä Paavali tarkoitti. Lopulta minä yötä päivää asiaa pohtiessani Jumalan armosta kiinnitin huomioni lauseyhteyteen, nimittäin: ”Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta”, ja siinä aloin käsittää Jumalan vanhurskaudeksi sen, minkä varassa vanhurskas, ihminen, Jumalan lahjana, saa iankaikkisen elämän, saa elää, nimittäin uskon.

Tämän kohdan ajatus siis on, että evankeliumi paljastaa sellaisen Jumalan vanhurskauden, nimittäin hänen passiivisen vanhurskautensa, jolla armollinen Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta. Tällöin minä tunsin itseni suorastaan uudesti syntyneeksi ja astuneeni avoimista porteista suoraan paratiisiin. Silloin näyttäytyivät minulle heti paikalla koko Raamatun toiset kasvot.

Martti Lutherille kirkastuivat Roomalaiskirjeen 1. 17. jakeen sanat. ” Sillä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on:” Vanhurskas on elävä uskosta.” KR 33/ 38.

Vanhurskas, syyttömäksi julistettu on elävä uskosta. Uskosta, joka saadaan ansioitta, ilman ihmisen omia tekoja. Armosta, ja Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa. Pyhän Hengen tehdessä työtään meissä. Kasvattaen Herran armossa ja tuntemisessa. Meillä ei ole tuoda Jumalalle, kuin syntiä, mutta Kristus Jeesus tuli pelastamaan syntisiä. Raamattu on, Elävää Jumalan Pyhän Hengen inspiroimaa sanaa. Käännökset muuttuvat, mutta Jumalan pelastussanoma pysyy samana. Seurakunta ja seurakuntalaiset elävät yksin Jumalan Sanasta, ja Pyhän Hengen voimasta. Syntien anteeksi saamisen armosta, Kristuksen sovituskuolemasta. Ylösnousemus toivossa, niin kuin Kristus on kuolleista ylös noussut ja elää, niin mekin saamme aina elää Herran luona. Uskossa elävillä ovat ihanat tulevaisuuden näkymät. Pois pelko Herran kansa.

”Sillä kirjoitettu on: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.”
Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,
tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,
vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,
hänen, joka tosin oli edeltä tiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten,
jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.
Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
Sillä: ”kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee,
mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti.” Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu. ”
1. Piet. 16 – 25. KR 33/38. Evankeliumi voittaa kaikki uhkaukset ja -lain vaatimukset. Evankeliumin sanan varassa on hyvä elää. Se on täyttä elämää kaikilla mausteilla.

@LR

This entry was posted on 15.2.2020. Bookmark the permalink.