Vehnänjyvän tie

”Totisesti, totisesti minä sanon teille; jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” Joh. 12: 24. KR 33/38.

Jyvä pitää sisällään elämän. Multaan kylvetty jyvä kuolee, ja siitä kehittyy uusia jyviä. Jyvässä tapahtuu kuoleman kautta muutos. Jos halutaan elämäämme muutosta, se vaatii luopumista entisestä. Muutos tekee aina kipeää. Ei ole helppoa luopua vanhoista tavoista ja tottumuksista. Teoista, jotka lihallinen mielemme saa aikaan. Helppoa on olla hurskas ja jumalinen. Lihallinen ihminen näyttää ” karvansa” jos siihen kohdistuu arvostelua. Totuuden kuuleminen, näyttää ihmisen oikean luonteen. Ihmisestä tulee ilkeä, häijy, vihainen, itsekäs. Liha haluaa pysyä lihallisena. Ei minusta tule parempaa. Kuka kieltää olemasta oma itsensä. Lihallisella ihmisellä on nöyryyden vaunut. Jos vaunujen pyörien väliin laitetaan kapula, vaunut alkavat rahista pahasti. Luonne tulee esille. Syyttely ja uhkailu alkavat. Lihallisen ihmisen nöyryys on verhottua ylpeyttä ja kovuutta.

Jumalan vastainen ihmiskunta rakastaa itseään ja elää itselleen sekä rakastaa omiaan. Tämä tie vie tuhoon. Apostoli Paavali opettaa. ”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.”
Room. 8. 5 -8. KR 33/ 38.

Jeesus sanoo: ” Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” Joh. 15: 6. KR 33/38.

Jeesuksen seuraan lähdettäessä on luovuttava monista asioista. Luopuminen omasta itsestään ja kaikesta sellaisesta, joka tuntuu rakkaalta, on vaikeaa. Maailmallisesta elämästä on helpompaa luopua, kuin sellaisesta, joka on itselle rakasta. Luopuminen ja itselle kuoleminen, vaatii kovan hinnan. Mutta se antaa voittopalkinnon, täysipainoisen elämän jo tässä ajassa, ja viimein iankaikkisen elämän.

Uudestisyntyneellä kristityllä on joko Hengen- tai lihan mieli. Meillä uskovilla on paljon sellaista, minkä on kuoltava.

” Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.” Luuk.9. 23 – 24. KR 33/38.

Jeesus suostui täydellisesti ristin kuolemaan. Jeesus kohtasi yksin kärsimyksen ja kuoleman. Hän antoi kaikkensa. Isä Jumala hylkäsi Jeesuksen hetkeksi. Jeesus kulki täydellisen luopumisen tien. Jos haluamme olla yhtä Kristuksen kanssa, meidän on kuljettava sama tie.

Meidän on luovuttava synnistä. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei mikään sellainen, joka ennen uskoon tuloa viehätti. Se ei saa enää viehättää. Ravintolan alkoholin tarjonta, eikä maailmallinen musiikki enää anna meille mitään. Liukas parketti ei enää vedä puoleensa. Ei silloinkaan, kun entiset kaverit pyytävät seuraansa. Rikoskeikoille ei lähdetä, vaikka paras ” rikoskaveri” tulee pyytämään mukaansa. Vanhat ystävät jäävät taakse, se on tavallisesti luonnollista. Maailman henkiset eivät Pyhästä Hengestä syntynyttä, enää huoli kaverikseen. Uudestisyntynyt on kuollut itselleen ja tälle maailmalle, hän on uusi luomus Kristuksessa. Mikä on vanha se on kadonnut ja on saatu parempaa tilalle.

” Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2. Kor. 5: 17. KR 33/38.

” Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, Hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.” Joh. 15. 1-2. KR 33/38.

Ristiinnaulitseminen johtaa kärsimyksiin. Tulemme Kristuksen kärsimykseen osalliseksi. Ristiinnaulitseminen tuo vaivaa, kärsimystä, itselle kuolemista. Tietysti haluaisimme kerralla kaiken muuttumista siunauksiksi, ja menestymiseen. Näin ei tapahdu, vaan lihan kuoleminen on hidasta mutta voimme lihan turmelusta vaimentaa. Lihan ja Hengen taistelu jatkuu aina.

”Minä sanon: Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla. ” Gal. 5. 16 -18. KR 33/38.

Uskovatkin huokailevat, koska vanha luoto tekee vielä tuhojaan. Pitää kulua paljon aikaa, ettei vihollinen saa enää voittoa. Herra antaa voittoja, mutta ei nopeasti, ettemme kaadu hengelliseen ylpeyteen. Usko ja taistelu on kilvoittelua loppuun saakka. Kilvoitukseen saamme voimaa Pyhältä Hengeltä jokaiseen päivään.

” Varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. ” Fil. 1: 6. KR 33/38.

” Ja hän on kuollut kaikkien kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. ” 2. Kor. 5: 15. KR 33/38.

Kristuksen ristin täydellinen työ tekee meissä työtään. Elämä vahvistuu Pyhän Hengen voimassa. Jokainen kohtaa kerran fyysisen kuoleman. Silloin taistelut päättyvät. Kilvoittelu päättyy, usko muuttuu näkemiseksi. Elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto.

”Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen.” Fil. 3. 7 -8. KR 33/38.

@LR.

This entry was posted on 6.4.2020. Bookmark the permalink.