Mitä oman takkini alta löydän?

”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?” Gal. 3:1. KR 33/38.

Apostoli Paavalin kirjeen alku ei ole leppoisan miehen sanoja. Moittii älyttömäksi ja lumotuksi. Vihapuhetta, sanoisi tämän ajan ihmiset. Kirje oli tarkoitettu Galatan seurakunnalle ja seurakuntalaisille. Väärän opin opettajia oli tullut seurakuntaan ja saanut suuren joukon seurakuntalaisia näiden seuraajiksi. Paavali oli murheellinen ja vihainen koska tiesi, että seurakunnassa oli opetettu oikeaa evankeliumia. Evankeliumia ristiinnaulitusta Kristuksesta. Galatalaiset olivat kokeneet Pyhän Hengen voiman keskuudessaan, koska Paavali kirjoittaa: ”Niinkö älyttömiä te olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” Gal. 3:3.

Monet seurakuntalaisista olivat harhaoppisten opetuksen myötä kyseenalaistanut evankeliumin totuuden ja Pyhän Hengen työn. He eivät pysyneet alkuperäisessä evankeliumin sanassa. Vääränopin opettajat olivat saaneet galatalaiset uskomaan, ettei Kristuksen ristin sovitustyö yksistään ole riittävä, vaan tarvitaan juutalaisen lain tarkkaa noudattamista. Seurakuntalaiset olivat langenneet pois puhtaasta evankeliumista. Oliko galatalaisten lankeemus yksistään väärän opin opettajien syytä?

Kyllä apostoli Paavali antaa nuhteita vääristä opettajista sanoessaan. ” Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niin kuin ennenkin nyt taas; jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” Gal. 1. 8 -9. KR 33/38.

” Minulla on teihin se luottamus Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä. Mutta jos minä, veljet, vielä vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi minua vielä vainotaan? Silloinhan olisi ristin pahennus poistettu. Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihottajanne!” Gal. 5. 10 – 12. KR 33/38.

Väärät opettajat olivat saaneet galatalaiset harhaan, se on totta. mutta onko vastuu yksin väärien opettajien, että osa seurakuntalaisista oli hylännyt evankeliumin?

Tänäkin aikana on vääränopin opettajia, jotka saavat hajaannusta aikaan seurakunnissa. Pitäisikö syyttää henkivaltoja galatalaisten lankeemuksesta, niin kuin tämänkin päivän seurakunnan hajottajien toiminnasta? Eivätkö pimeyden voimat viekkaudessaan olleet syyllisiä ja siten vastuussa seurakunnan opillisesta hajaannuksesta? Syyn olisi voinut vierittää henkivaltojen ja raatelevien susien päälle, niin Galatan seurakunnassa, kuin tämän ajan seurakunnissa. Kuitenkaan apostoli Paavali ei aloita henkivaltojen manaamista pois seurakuntia hajottamasta. Lähempänä olivat vastuunkantajat. Paavalin kirjeestä ilmenee, että vastuu oli kirjeen vastaanottajissa, siis seurakuntalaisissa. Jokainen seurakunnan jäsen on osa seurakuntaa, ja jokainen jäsen vastaa itse omista lankeemuksistaan. Jokaisella on itsellä vastuu itsestään. Uskon lahjaa ei oteta pois kerran sen vastaanottajalta.

” Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema, eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus, eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 8. 38 -39. KR 33/38. Jokainen on henkilökohtaisesti itse vastuussa omasta ratkaisustaan ja uskostaan.

Demonisilla voimilla ja harhaopettajilla oli vaikutusta seurakunnan tilaan, mutta apostoli Paavali kehotti seurakuntaa kantamaan oman vastuunsa.

”Niinkö älyttömiä te olette…teidän silmienne eteen Jeesus Kristus on kuvattu ristiinnaulittuna…saitteko te Hengen…te aloititte Hengessä…lihassako nyt lopetatte?” Paavali puhuttelee seurakuntalaisia ja osoittaa, että heillä on oma vastuunsa tapahtuneeseen.

Jumalan lähettämä huutavan ääni

”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Joh. 1:29. KR 33/38.

Uudessa Testamentissa kerrotaan Johannes Kastajasta. Hän asui erämaassa ja eli yksinkertaisen vaatimatonta elämää. Ruokana olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja. Hänen yllään kerrotaan olleen kamelinkarvoista tehty puku. Puhetyyli oli kaunistelematonta ja korutonta. Johannes, nimi tarkoittaa Jumala on armollinen. Johannes Kastaja oli nimensä mukainen ihminen.

” Te kyykäärmeitten sikiöt”, hän jyrisi tekopyhille kirjanoppineille. Kirjatieto ja -viisaus eivät auta, jos käytännössä ei elämä ole yhtäpitävää Jumalan Sanan kanssa. On armoa sanoa totuus, vaikka se kirvelisi, siksi Johannes Kastaja ei mielistellyt ihmisiä. Kirjaviisaan tekopyhän on tehtävä parannus. Jumala on tekopyhille ja syntisille armollinen. Parannuksesta ja elämän muutoksesta saarnaaminen on rakkautta, koska kaikkien ihmisten syntisyys on tosiasia. Eikä mikään Jumalan Sanan vastainen elämä vie ihmistä iankaikkiseen elämään. Karu ja koruton totuus on, että syntisinä tarvitsemme parannukseen johtavaa armoa. Johanneksen saarna oli lain saarnaa. Hänen saarnansa ydin oli saada ihmiset tekemään parannusta synneistään. Johannes antoi selvästi ymmärtää, ettei ihmiset ole puhtaita, kuten luulevat olevansa, pitää syntyä halu tehdä mielenmuutos ja parannus. Ihmisten tulee nähdä oma syntisyytensä. Ihmisten lohduton tilanne olisi muutettavissa, jos he alkaisivat etsiä siihen apua. Oman sydämen tutkistelu ja syntisyyden tunnustaminen johtavat anteeksiantoon. Vanhan Testamentin viattomat uhrieläimet olivat sovitusuhreja, jotka eivät riittäisi, jos Vanha Testamentin aika edelleen jatkuisi.

Vanhan Testamentin profetia toteutui Johannes Kastajassa.
”Huutavan ääni kuuluu: ”Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.” Jes. 40: 3. KR 33/38.

”Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.
Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” Joh. 1 -9. KR 33/38.

Johanneksen saarnojen tarkoitus oli herättää ihmiset synnin unesta. Katumukseen johdattelevat saarnat muokkasivat ihmisten synnistä kovia sydämiä ottamaan vastaan armon evankeliumia. ”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Joh. 1:17. KR 33/38.

Jeesus oli varttunut ja aloitti toimintaansa. Johannes oli suosiossa, ja hän kastoi parannuksen tehneitä ihmisiä mutta hänen oli väistyttävä syrjään. Johannesta suurempi oli astumassa julkiseen toimintaansa. Uteliaisuus ihmisten keskuudessa kasvoi ja kyselivät, minkä vuoksi Johannes saarnaa ja kastaa ihmisiä, mikä mies Johannes oikein oli?

”Ja tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?”
Ja hän tunnusti eikä kieltänyt; ja hän tunnusti: ”Minä en ole Kristus.”
Ja he kysyivät häneltä: ”Mikä sitten? Oletko sinä Elias?” Hän sanoi: ”En ole.” ”Se profeettako olet?” Hän vastasi: ”En.”
Niin he sanoivat hänelle: ”Kuka olet, että voisimme antaa vastauksen niille, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?” Hän sanoi: ”Minä olen huutavan ääni erämaassa: ’Tehkää tie tasaiseksi Herralle’, niinkuin profeetta Esaias on sanonut.” Joh. 1. 19 – 23. KR 33/38. ”Johannes vastasi heille sanoen: ”Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne.
Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään.” Joh. 1. 26 – 27. KR 33/38.

Johannes oli suosiossa mutta tunsi itsensä seuraajansa rinnalla pieneksi ihmiseksi. Pienuutta ja arvottomuutta kuvaa Johanneksen lause.” Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään.” Kengän nauhojen avaaminen ei ollut arvollista Johannekselle, niin mitättömäksi Johannes tunsi itsensä Jeesuksen rinnalla. Johannes oli syntiin langenneen ihmisen jälkeläinen, mutta Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumalan Poika, synnitön ja viaton Jumala.

”Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: ’Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.’ Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan.”
Ja Johannes todisti sanoen: ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.’
Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.” Joh. 1. 29 – 34. KR 33/38.

Taivaallista matematiikkaa

”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.” Ps. 90:12 KR 33/38.

Koiruho on venäjäksi on tšernobyl. Tšernobylin ydinvoimala räjähti. Raamatussa kerrotaan koiruohosta. ”Kolmas enkeli puhalsi pasuunaan, ja taivaalta sinkoutui suuri tähti, joka paloi kirkkaasti kuin soihtu. Se täytti kolmannen osan, joista ja lähteistä. Tähden nimi oli Koiruoho. Kolmannes vesistä muuttui kitkeräksi ja paljon ihmisiä kuoli juotuaan sitä vettä.” Ilm. 8: 10–11. KR 33/38.

Radioaktiivista laskeumaa on edelleen mitattavissa. Maailmanloppu on tulossa, näin monet ennustavat. Maailman lopun päivää on laskettu ja lasketaan, mutta maapallo jatkaa pyörimistään. Laskelmat maailmanlopusta ovat turhaa ajan tuhlausta, koska Raamattuun on kirjoitettu. ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä” Matt. 24: 36.

Sinun ja minun maailmanloppu tulee yhtä yllättäen. Pappi tulee tervehtimään leskeksi jäänyttä.” Miten Mauri oli valmistautunut lähtöönsä? ” ” Se, aortta repesi niin yllättäen! Ei ehtinyt valmistautua mitenkään. Leski vastaa. ” No, minkä ikäinen hän oli?” Pappi jatkaa. ” Olihan hän jo 95-vuotias.” Siihen pappi toteaa, ” olihan hänellä vuosia aikaa laskea päivät oikein ja olla valmiina lähtöön.” Saamme pyytää taivaallisia matematiikan taitoja. ”Herra, opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.” Ps. 90:12. KR 33/38.

Sillä ”jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle” Hepr. 9: 27. KR 33/38.

Kuolema on tilastollisesti harvinaista. Se osuus vain kerran jokaisen kohdalle. Jatkuvasti tästä ajasta joku lähtee pois. Joku voi elää sata vuotta tai sen ylitse, mutta kukaan ei ole tänne jäänyt. Tänään on loppu elämäsi ensimmäinen päivä, ja kuolema tulee jonakin päivänä varmasti. Onko asiasi kunnossa Jumalan ja ihmisten kanssa? Tiedätkö mihin menet kuolemasi jälkeen? Onko sinulla pelastusvarmuus?

Pelastusvarmuus ei ole rakettitiedettä.

”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;” Room. 10:9. KR 33/38. ”Jeesus sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” Joh. 11. 25 -26. KR 33/38.

Veren evankeliumissa on pelastava voima. Ristinteologia on, minä ole nolla ja Kristus on yksi. Summa on täydellinen kymmenen. Apostoli Paavali aloitti opettamisen ylistämällä evankeliumia. Hän sanoi, ” minä en häpeä evankeliumia.” Jumalan evankeliumi on yksinkertainen mutta pelastava väline, pakanakansoille, niin kuin juutalaisillekin. Jos Jumala olisi ollut hiljaa Kristuksen ristin työstä, eikä olisi antanut meille evankeliumia, olisi se jäänyt hedelmättömäksi. Kukaan ei voisi pelastua, ellei olisi evankeliumia. Pelastus ei ole ihmisten suorittama rituaali. Pelastus ei ole järjenpäätelmä, eikä inhimillisellä järjellä rakennettu ajatuskuvio. Pelastus on Jumalan antama tieto, mitä Kristus on tehnyt meidän puolestamme. Hyvä sanoma Kristuksen täytetystä työstä on sanoma, että Kristus lepytti Jumalan vihan syntisiä ihmisiä kohtaan.

Maailmassa käytetään sanan voimaa. Maailman mahtihallitsijat käyttävät sanoja hallitsemisen välineenä. Jos sinun pitäisi vaikuttaa johonkin asiaan, sinun tulee sanoa oma mielipiteesi ääneen. Sinä käytät sanoja ilmaistaksesi mielipiteesi. Jos et käytä sanojasi, ei kukaan tiedä, mitä mieltä olet kyseessä olevasta asiasta. Jos ihmisten puheet vaikuttavat näin paljon, kuinka paljon vaikuttaa Jumalan Sana, joka on meille annettu Raamattuun. Evankeliumissa on Jumalan sana voima, joka pelastaa.

Jumala on käyttänyt sanaa luodessaan maailman kaikkeuden. Hän on sanallaan luonut kaiken mitä maailmassa on. Jumala käytti ihmisen luomisessa sanaansa tehdessään ihmisestä oman kuvansa, Hän tarkoitti, että ihminen eläisi Hänen yhteydessään. Suuri Jumala, joka ei mahdu taivasten taivasiin, elää Kristukseen uskovan sydämessä. Pyhä Henki Jumalan Henki valtaa uskovan sydämen. Ihminen on tomuhiukkanen Jumalan silmissä, ja kaiken lisäksi syntinen, mutta evankeliumin muuttava voima, tekee syntisestä armahdetun syntisen. Kristukseen uskovana ihminen heijastaa Jumalan olemusta.