Mitä oman takkini alta löydän?

”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?” Gal. 3:1. KR 33/38.

Apostoli Paavalin kirjeen alku ei ole leppoisan miehen sanoja. Moittii älyttömäksi ja lumotuksi. Vihapuhetta, sanoisi tämän ajan ihmiset. Kirje oli tarkoitettu Galatan seurakunnalle ja seurakuntalaisille. Väärän opin opettajia oli tullut seurakuntaan ja saanut suuren joukon seurakuntalaisia näiden seuraajiksi. Paavali oli murheellinen ja vihainen koska tiesi, että seurakunnassa oli opetettu oikeaa evankeliumia. Evankeliumia ristiinnaulitusta Kristuksesta. Galatalaiset olivat kokeneet Pyhän Hengen voiman keskuudessaan, koska Paavali kirjoittaa: ”Niinkö älyttömiä te olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” Gal. 3:3.

Monet seurakuntalaisista olivat harhaoppisten opetuksen myötä kyseenalaistanut evankeliumin totuuden ja Pyhän Hengen työn. He eivät pysyneet alkuperäisessä evankeliumin sanassa. Vääränopin opettajat olivat saaneet galatalaiset uskomaan, ettei Kristuksen ristin sovitustyö yksistään ole riittävä, vaan tarvitaan juutalaisen lain tarkkaa noudattamista. Seurakuntalaiset olivat langenneet pois puhtaasta evankeliumista. Oliko galatalaisten lankeemus yksistään väärän opin opettajien syytä?

Kyllä apostoli Paavali antaa nuhteita vääristä opettajista sanoessaan. ” Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niin kuin ennenkin nyt taas; jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” Gal. 1. 8 -9. KR 33/38.

” Minulla on teihin se luottamus Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä. Mutta jos minä, veljet, vielä vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi minua vielä vainotaan? Silloinhan olisi ristin pahennus poistettu. Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihottajanne!” Gal. 5. 10 – 12. KR 33/38.

Väärät opettajat olivat saaneet galatalaiset harhaan, se on totta. mutta onko vastuu yksin väärien opettajien, että osa seurakuntalaisista oli hylännyt evankeliumin?

Tänäkin aikana on vääränopin opettajia, jotka saavat hajaannusta aikaan seurakunnissa. Pitäisikö syyttää henkivaltoja galatalaisten lankeemuksesta, niin kuin tämänkin päivän seurakunnan hajottajien toiminnasta? Eivätkö pimeyden voimat viekkaudessaan olleet syyllisiä ja siten vastuussa seurakunnan opillisesta hajaannuksesta? Syyn olisi voinut vierittää henkivaltojen ja raatelevien susien päälle, niin Galatan seurakunnassa, kuin tämän ajan seurakunnissa. Kuitenkaan apostoli Paavali ei aloita henkivaltojen manaamista pois seurakuntia hajottamasta. Lähempänä olivat vastuunkantajat. Paavalin kirjeestä ilmenee, että vastuu oli kirjeen vastaanottajissa, siis seurakuntalaisissa. Jokainen seurakunnan jäsen on osa seurakuntaa, ja jokainen jäsen vastaa itse omista lankeemuksistaan. Jokaisella on itsellä vastuu itsestään. Uskon lahjaa ei oteta pois kerran sen vastaanottajalta.

” Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema, eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus, eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 8. 38 -39. KR 33/38. Jokainen on henkilökohtaisesti itse vastuussa omasta ratkaisustaan ja uskostaan.

Demonisilla voimilla ja harhaopettajilla oli vaikutusta seurakunnan tilaan, mutta apostoli Paavali kehotti seurakuntaa kantamaan oman vastuunsa.

”Niinkö älyttömiä te olette…teidän silmienne eteen Jeesus Kristus on kuvattu ristiinnaulittuna…saitteko te Hengen…te aloititte Hengessä…lihassako nyt lopetatte?” Paavali puhuttelee seurakuntalaisia ja osoittaa, että heillä on oma vastuunsa tapahtuneeseen.

On kautta aikojen ollut selityksiä, miten kova ” vastustus” on ollut syynä seurakunnan heikkoon hengelliseen menestymiseen paikkakunnalla. ” ”Kaappijuopot, pullonhengen” vallassa olevat ovat syypäitä, heistä on ajettu ” pullonhenkeä” pois. Joidenkin seurakuntalaisten perheongelmat, ovat demonisten henkien aikaan saannoksia, ja häiritsevät siten seurakunnan menestymistä. Liha on heikko, jos moraaliset ongelmat vaivaavat, ei koskaan ihmisen omalla tahdolla ole osuutta huonoon moraaliin. Koottuja selityksiä ongelmille löytyy. Milloinka syynä olisi ihmisen oma tahto?

Lankeemuksia ei tietysti tulisi jos ”liha” ei olisi heikko. Aistimme ovat herkät erilaisille vaikutteille, mutta eikö vastuu hengellisestä tilastamme aina ole meillä itsellämme? Uskossa eläminen on maailman hengen ja hengellisen elämän välistä taistelua. Uskossa eläminen on kilvoittelua hyvän ja pahan välillä. Jos hengellinen elämä on heikossa hapessa, vastuuta siitä ei voi vierittää toisten syyksi. Jokainen vastaan itse omista tekemistään. Pitää uskaltaa kohdata itsensä ja tutkia omaa sisäistä maailmaa, olenko oikealla tiellä? Voiko hengellinen anemia johtua omista laiminlyönneistä, onko Raamattu Jumalan sana unohtunut kirjahyllyyn? Jos vuosiin ei ole avattu Raamattua, eikä tutkittu sanaa, näivetystauti siitä syntyy. Jumalan sana on Elämän leipää, sielun ravintoa.

Vääränopin opettajat ja muut vääristymät mitä hengellisellä rintamalla esiintyy, eivät pääse vaikuttamaan, jos elämämme ankkuri on kiinni Kristuksessa ja Hänen sanassaan. ”Jeesus sanoi heille: ”Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?” Mark. 12: 24. KR 33/38.

Jos en välitä hoitaa hengellistä elämää, eikö vastuu ole itselläni? Vastuullinen on oman takkini alla, ei sitä kauempaa tarvitse hakea. Seurakunta on Jumalan asettama, ja sen jäsenet ovat vastuussa seurakunnastaan. Seurakunnan hengellinen tila on se, mikä on yksilö jäsenen hengellinen tila seurakunnassa. Jo yksi hengellisesti valvova ja palava on seurakunnassa, se tuo seurakunnan tilaisuuteen sytyttävän ilmapiirin. Jos kaikki väki nukkuu, silloin hengellinen työ on muuttunut harrastukseksi, joka ei tuota Hengen hedelmiä. Pyhästä Hengestä palava seurakunta ja seurakunnan jäsenet, ovat valona ja suolana tälle maailmalle. Tuloksena syntyy uusia seurakuntalaisia Jumalan perheeseen, ja on ilo Taivaassa enkeleillä, kun yksikin syntinen löytää Jeesuksen Kristuksen ja saa syntinsä anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä.

” Minä sanon: Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; Nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos olette Hengen kuljettavina, niin ette ole lain alla. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. ” Gal. 5. 16 – 18, 24 – 25. KR 33/38.

@LR.

This entry was posted on 26.6.2020. Bookmark the permalink.