Päivää ennen Jeesuksen tuloa

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” 2. Tim. 4:3, 4: 4. KR 33/38.

Mistä tietää, että Raamatun sana on totta ja Jumalan sanaa?

Tämän ajan ihmisten elämä ja käytös osoittavat Jumalan sanan todeksi. Mitä Raamattuun on kirjoitettu, toteutuu aikamme ihmisten elämää seuraamalla. Monet ovat kääntäneet korvansa pois totuudesta ja kääntyneet taruihin. Kehitysoppia opetetaan kouluissa oikeana totuutena. Monet uskovat siihen ja elävät sen mukaisesti. Ihmisten moraali on mennyt alas. Avioliitto on menettänyt pyhyytensä. Luonnottomat himot on tehty luonnolliseksi. Luonnoton seksuaalisuus on hyväksyttyä. Moraalin rapistumisen myötä ihmisten kovuus ja itserakkaus lisääntyvät. Ylpeys ja ahneus, tottelemattomuus, väkivalta, rakkaudettomuus, ja viha lisääntyvät lisääntymistään. Monet luopuvat uskostaan ja alkavat vihata Jumalaa. He kääntävät selkänsä Jumalalle ja alkavat herjata Jumalaa julkisesti. Hekumaa rakastetaan enemmän kuin Jumalaa. Hekuma on himojen rakastamista ja nautintoa. Ihmiset ovat sielullisia ” pintaliitäjiä.”

”Ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.

Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, aamen.

Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.

Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.

He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaan kuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.” Room. 1. 23 – 32. KR 33/ 38.

Kaiken edellä kirjoitetun ymmärtäisi, jos kyseessä olisivat paremmasta tietämättömät ihmiset, mutta kyseessä on kristityssä maassa elävät kristityt. Ihmiset, jotka vuosisatoja ovat tietäneet, miten kristityssä maassa pitää elää. Ihmiset, joiden äidinkielellä on Jumalan sanaa saarnattu ja opetettu. Kirkkojen pappien pitää opettaa puhdasta Jumalan sanaa, mutta he nyökyttelevät päätään hyväksyen moraalin rappeutumisen.

Papit, joidenka pitää tuntea Raamatun sanaa vääristävät sitä. Taivaan tiestä tehdään valtatie. Luin Facebookissa kiertävän opetuskirjoituksen. missä kirjoittaja opettaa, kuinka paratiisissa jo vuodatettiin eläimen verta syntiin lankeemuksen sovittamiseksi. Veri vuodatettiin Adamin ja Eevan elämän jatkamiseksi. Missä Raamatun käännöksessä on näin? Aadam ja Eeva puettiin eläimen nahkaan ja sen jälkeen saivat lähteä paratiisista. Kaikkivaltias Jumala, joka ihmisen oli luonut, loi myös nahkapuvut, ei siinä eläimiä tapettu.

Varautuneet ja varomattomat

”Jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.” Room. 13: 11. KR 33/38.

Uni ongelmista kärsiville järjestetään unikouluja. Unikoulussa etsitään tapoja, miten unettomuus kierteen saa katkaistua ja nukkumisesta tulisi rauhallista ja virkistävää. Apostoli Paavali ei suosittele unikouluja. Päinvastoin hän kehottaa heräämään unesta.

Kirjeessään roomalaisille Paavalin ajatuksena on hengellinen herääminen. On aika herätä synnin unesta. Unettavasta elämäntavasta, joka kapinoi Jumalan sanaa vastaan. Paholainen tuudittaa herkästi uneen. Sen vuoksi jo kristityksi tullutkin tarvitsee välillä herättämistä. Torkkuva kristitty tai jo uneen vaipunut kristitty on vaarassa.

Tänne maanpäälle syntynyt kantaa ensimmäisten ihmisten syntiin taipuvaisia geenejä. Perisynti ja sen mukana tuleva Jumalan sanan vastainen elämä jatkuu. Syntiinlankeemus ei päättynyt Eedenin paratiisin tapahtumiin. Kaikkien aikojen kaikki ihmiset lankeavat syntiin. Valitessaan hyvän tai pahan, tietäessään mikä on oikein ja mikä väärin, ja tahallaan valitaan paha… silloin tehdään syntiä Jumalan sanaa vastaan. Hyvän- ja pahatiedon puu kulkee mukanamme. Omatunto herää rikottaessa Jumalan sanan totuuksia. Miten herännyt omatunto rauhoitetaan?

Jumalan sanassa ei ole osoitetta ” Vesikampaamoon.” Osoite on, yksin uskosta, yksin armosta Kristuksen ristintyö… Golgatan uhrikuolema on syntiensovitus. Miten suhtaudut Kristuksen sovitustyöhön ja ansiottomaan armoon ratkaisee syntiongelman? Jokainen henkilökohtaisesti ratkaisee suhteensa Kristuksen armotyöhön, sitä eivät toiset ihmiset ratkaise toistensa puolesta. Kenelläkään ei ole valtakirjaa annettu toisen puolesta ratkaista, missä vietät elämän tämän elämän päättyessä?

Raamatun sanan mukaan, ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, jotenka ei luulisi olevan vaikeaa tehdä valintaa. On ikuinen elämä Jumalan Taivaassa tai ikuinen ero ja toinen kuolema kadotuksessa. Jumalan tahto on, ettei yksikään joutuisi tuohon vaivanpaikkaan. Sen vuoksi Hän lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen uhriksi ja syntiemme sovitukseksi. Jumala rakastaa syntisiä ihmisiä. Hän on armollinen ja laupias Jumala. Jumalan armo on pyhää ja kallista armoa. Kutsuva armo tekee työtä, ja näyttää synnin ja armahduksen. Kannattaa olla kuuliainen Kristuksen valmistamalle lunastukselle. Syntinsä anteeksi saanut, Kristuksen kalliilla verellä lunastetut pääsevät Jumalan valtakuntaan sisälle. Syntiset ja armotarjouksen hylänneet jäävät ovien ulkopuolelle.

”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’ ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” Matt.25: 1 – 13

Jos viisaita neitsyitä alkoi vaivata uni, silloin meistä kukaan ei ole tarpeeksi vahva uskossaan, etteikö meitäkin alkaisi väsyttää odottaessamme sulhasemme Jeesuksen Kristuksen paluuta. Monet sanovatkin, että onhan Kristuksen paluusta kerrottu vuosisatoja, eikä mitään ole tapahtunut. Kristuksen paluuta ja Kristuksen omien ylös ottoa ei tiedä kukaan, ainoastaan Isä Jumala tietää ajankohdan, milloin Kristus tulee. Odottavien aika tulee pitkäksi. Kristus Jeesus nousi Isän luokse tekemään meille häävalmisteluja. Takaisin Isän luokse mennyt Kristus lupasi tulla takaisin, Hän tulee lupauksensa mukaisesti. Hän ei petä lupauksiaan. Hän ei ole niin kuin me ihmiset olemme. Meiltä helposti lupaukset jäävät täyttymättä.

Herrassa on pelastus!

”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta.” PS. 46:2 – 4. KR 33/38.

Maa järkkyy ja ilmasto lämpenee. Vedet pauhaavat ja myrskyt raivoavat. Kuivuus koettelee, puhtaasta vedestä on puutetta. On nälänhätää ja kulkutauteja. Ihmiset ovat epätoivoisia ja peloissaan. Näinkö lohdutonta on tämän sukupolven ja tulevien sukupolvien tulevaisuus? Meille on annettu Joonan merkki.

”Ja fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Kun ilta tulee, sanotte te: ‘Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa’, ja aamulla: ‘Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette osaa.
Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.”Matt. 16. 1 -4. KR 33/38.

” Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana:
Mutta Joona nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä.
Niin merimiehet pelkäsivät ja huusivat avuksi itse kukin jumalaansa. Ja he heittivät mereen tavarat, mitä laivassa oli, keventääkseen sitä. Mutta Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut maata, ja hän nukkui raskaasti.
Ja he sanoivat toisillensa: ”Tulkaa, heittäkäämme arpaa, saadaksemme tietää, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut.” Mutta kun he heittivät arpaa, lankesi arpa Joonalle.
Sitten he ottivat Joonan ja heittivät hänet mereen, ja meri asettui raivostansa.
Mutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä.
Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.” Joona. 1. 1 -11. KR 33/ 38.

Profeetta Joona oli saanut tehtäväksi saarnata parannusta Niiniven kaupungin asukkaille. Profeetta pakeni kutsua. Hän lähti karkumatkalle. Satamassa oli laiva, joka oli lähdössä Tarsiiseen. Ostettuaan lipun laivaan, Joona astui laivaan ja pakomatka alkoi. Joona pakeni Jumalaa. Joona luuli, ettei Jumala tiennyt minne hän oli lähtenyt? Myrsky yllätti matkalaiset. Kukin huusi avuksensa omia jumaliaan. Joona ei pelännyt myrskyä, sillä hän nukkui laivan pohjalla. Profeettaa ei myrskyt säikyttäneet. Merimiehet kevensivät laivassa ollutta lastia, ettei laiva uppoaisi. Joona vain nukkui…

Merimiehisten piti ottaa selvää, mistä syystä myrsky oli heidät kohdannut? Heitettiin arpaa ja arpa lankesi Joonalle. Syyllinen myrskyyn oli Joona. Merimiehet alkoivat kuulustella, mikä mies Joona oli? Joona alkaa selittää.

” Minä olen hebrealainen ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan. Niin miehet pelästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: ” Miksi olet tehnyt näin?” Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä; hän oli näet ilmoittanut sen heille. He sanoivat hänelle:” Ottakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri teille tyventyy. Sillä minä tiedän, että tämä suuri myrsky on tullut teille minun tähteni.” Joona 1. 9 -12. KR 33/38.

Myrsky jatkui raivokkaana, vaikka syyllinen myrskyyn oli jo selvillä. Merimiesten hätä kasvoi ja he huusivat Herraa ja sanoivat: ” Voi, Herra, älä anna meidän meidän hukkua tämän miehen hengen tähden äläkä lue syyksemme viatonta verta, sillä sinä, Herra teet, mikä otollista on.” Joona 1. 14. KR 33/38. Merimiehet ottivat ja heittivät Joonan mereen. Ja kas ihmettä, tuuli tyyntyi. Armollinen Jumala lähetti ison kalan, joka nieli Joonan. Joona hukkui ja kuoli, mutta Joonan ruumis oli kalan sisällä.

Joona oli kalan sisällä kolme päivää ja kolme yötä. Joona rukoili kalan sisässä ja sanoi: ”Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja Hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni. Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra minun Jumalani.” ” Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa on pelastus. Joona 2. 3 -4, 7 -10. KR 33/38. Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle. ” Joona. 2. 11. KR 33/38.