”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa.” 1. Piet. 1:6. KR 33/ 38.
Kokeilemme kaikki maalliset keinot ja konstit, ennen kuin nöyrrymme etsimään apua hengelliseltä puolelta. Eikö ole tuttua jokaiselle. Ihmisessä oleva luontainen ylpeys, estää kääntymästä Jumalan puoleen. Monen alkoholistin vapautuminen addiktiostaan onnistuu parhaiten uskoon tulemisen myötä. Samoin monet rikolliset vapautuvat vankilakierteestä, vain löydettyään uskon lahjan. Näillä parilla esimerkillä avaan, mitä usko ja uskoon tuleminen saavat aikaan.
Vapauduttuaan moraalittomasta ja huonoista elämäntavoista ihminen tuntee vapautuneensa kahleista. Kahleista, jotka vievät elämältä tarkoituksen ja elämän ilon, ja -vapauden. Uskoontulo kokemus on sitä voimakkaampi, mitä syvemmällä synnin liejussa elämää on eletty. Uskon lahjan saanut elää kuin vasta rakastunut ainakin. Entinen on mennyttä ja uusi elämä Kristuksessa on alkanut. Jumala lupaa Raamatun sanassaan, ettei entiseen elämään kuuluvia asioita ei enää muisteta. Ne ovat anteeksi pyydetty ja anteeksi saatu, entinen elämä on mennyttä aikaa. ”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö Katso, minä teen uutta.” Jes. 43. 18-19. KR 33/ 38.
Kuitenkaan ei uskoon tuleminen tarkoita, etteikö elämässä sen jälkeen olisi ongelmia. Uskoon tuleminen on alkua uudelle, johon kuuluu kasvaminen Kristuksen tuntemisessa ja syventyminen Jumalan sanaan. Sopivan ajan tultua, Herra alkaa kasvattaa. Jumalan lapsi on iloinnut pelastuksen riemusta ja saattanut kuvitella, että uskossa eläminen on pelkkää myötämäkeä. Jos näin olisi, emme oppisi tuntemaan Jumalan sanaa. Rukoileminen jäisi vain ylistykseksi. Kristus sallii, kiusauksia ja ongelmia, että luottamus Häneen niiden kautta vahvistuisi. Taistelu kiusauksia vastaan, juurruttaa syvälle Kristukseen. Taistelujen, ja kiusausten tullessa hämmästelemme, eikö mikään muuttunutkaan?
Jeesus opettaa meitä rukoilemaan sanoen: ”Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta!” Matt. 6:13.
Jeesuksen opettamassa rukouksessa, rukoilemme kiusausten tullessa, ettemme lankeaisi kiusaukseen. Mitä tästä voidaan päätellä? Jumalan salliessa kiusauksia, kiusaaja ei ole Jumala, vaan paholainen. Meidän on päästä pois pahan vaikutusalueelta. Paholainen pyrkii saamaan takaisin oman tahdon tielle, ja pois Kristuksen läsnäolosta. Jeesus, ihmiseksi tullut Jumalan Poika, ei säästynyt kiusauksilta. ”Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.
Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. ”Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.”
Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'”
Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle
ja sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta’, ja: ’He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.'”
Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston
ja sanoi hänelle: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.”
Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.'”
Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.” Matt. 4. 1 – 11. KR 33/38. Lue loppuun