Olet kuin kallis hopearaha

Jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut’. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Luuk. 15. 8 -10. KR 33/38.

Alussa oleva Jeesuksen vertaus sijoittuu itämaiseen kulttuuriin. Naimisiin mennessään nainen saa mieheltään hopearahaketjun. Ketjua voi verrata vihkisormukseen, se on yhtä arvokas esine. Yhdenkin kolikon katoaminen oli suuri vahinko. Koska hopearahaketju siirtyy äidiltä tyttärille, ketjun piti olla ehjä. Tämän vuoksi kolikon löytyminen oli suuri ilo, jota ansaitsi iloita ystävien ja naapurinaisten kanssa.

Vertauksella on toinenkin merkityksensä. Olemme kaikki kuin kadonneita hopearahoja, joita Jumala etsii, kunnes löytää kadonneen. ”Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Luuk. 15:10. KR 33/38. Jumalan tahto on, että jokainen pelastuisi kadotukseen vievältä tieltä. Syntiä on se, että emme usko Jumalaan. Kiellämme Hänen olemassaolonsa. Nautimme kaikesta sellaisesta, minkä Jumala on sanonut synniksi ja synti erottaa meidät Hänestä. Kadonnut kolikko kuvaa ihmisiä, jotka ovat ” kadonneet” synteihinsä mutta heillä ei ole käsitystä, että olisivat vieraantuneet Jumalasta. Tällainen ihminen on vaarassa, mutta ei tiedä sitä, tai ei välitä siitä. Vertauksellaan Kristus opettaa, että Hän rakastaa niitä, jotka eivät vähäänkään välitä Hänestä. Kristus etsii, kunnes löytää.

Kadonnut kolikko, joka on tomun ja roskien seassa, säilyy arvokkaana kolikkona…hopearahana. Jumalan silmissä syntiin langennut, syvälle synnin liejuun joutunut, on arvokas ja siksi Hänet on löydettävä. Jokaisessa ihmisessä on Jumalan kuva. Luomisen hetkellä ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi. Synti on himmentänyt ja haalistanut, ihmisessä olevan Jumalan kuvan, silti kuvasta on jälkiä jokaisen sielussa. Jumalan suurin tehtävä on korjata sielussa olevan kuvan entiselleen.

” Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, Jumalan pilkkaamiset.” Matt. 15. 19. KR 33/38.

Me, jotka olemme armosta saaneet uskon lahjan, ja syntimme anteeksi. Kerrommeko ihmisille, mitä olemme löytäneet? Olemmeko kiinnostuneita ihmisten hengellisestä tilasta? Ovatko heidän hengelliset tarpeensa saaneet täyttyä? Ihminen on kokonaisuus. Hengelliset tarpeet kuuluvat ihmisen hyvinvoinnin kulmakiviin. Kerrommeko ihmisille, että heidän tarkoituksettomaan elämään, on löydettävissä tarkoitus, ja toivo. Toivo, joka kestää tämän ajan myrskyissä, ja viimoissa, sekä antaa lohdutusta ja turvaa sairaana ja terveenä. Joka kestää hetkellä, jolloin siirrymme tästä ajasta iankaikkisuuteen. Pelastuksen toivo. Jos emme näistä kerro nyt, miten voimme kohdata nämä ihmiset, kerran Kristuksen valtaistuimen luona? Tuomioistuimen edessä ovat jo Jumalan sanan tuomitsemat, ja armahdetut syntiset. Heitä ei tuomita, koska ihmistä ei kahteen kertaan tuomita samoista rikoksista. Toinen joukko tuomioistuimen edessä ovat ne, jotka kuulivat pelastavasta ja armahtavasta Kristuksesta, mutta vähät välittivät Hänestä. Mukana on niitä, joille me armahdetut syntiset, emme kertoneet pelastuksesta ja syntisten Vapahtajasta. He mahdollisesti olisivat olleet kuuliaisia evankeliumin vapauttavalle sanalle, mutta me olimme hiljaa heidät kohdatessamme. Miten voimme kohdata kerran nämä valtaistuimen luona?

Kuka meistä tietää ihmisen sielun arvon? Mene Getsemaneen ja ole siellä Kristuksen kanssa. Valvo Hänen kanssaan ne tuskaiset tunnit, jotka Hän valvoi. Katso Golgatan ristille nostettuun Vapahtajaan. Kuule, miten Hän huutaa tuskaisen huutonsa: ” Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” Mark. 15:34. KR 33/38.

Katso piikkikruunua, joka haavoittaa Hänen päänsä. Lävistetyt kädet, ja puhkaistu kylki joka vuosi verta. Verta vuosi, sinun ja minun syntien sovitukseksi. Tämän kaiken Kristus, synnitön Jumalan Poika teki, sinun ja minun syntieni tähden. Muista, yhdenkin syntisen ihmisen tähden Kristus olisi tämän tehnyt. Tiedät, mikä on sielusi hinta? Näin suuri armo ja rakkaus on Jumalalla meitä suuria syntisiä kohtaan. Elävä Uhrikaritsa, Jumalan Poika on uhrattu, että meillä olisi pääsy Isän yhteyteen takaisin. Jos Kristus näin on rakastanut minua, ja olen saanut synnit armosta anteeksi, Jeesuksen Kristuksen kalliissa nimessä ja veressä. Meillä, jotka tämän rakkauden olemme saaneet jo kokea, meillä on velvollisuus rakastaa lähimmäisiämme tällä samalla rakkaudella. Ellei Kristus olisi ensin toiminut näin, ei ketään voitaisi vetää takaisin Jumalan yhteyteen. Kristus rakasti ensin meitä, ja sovitti ihmisten synnit, että meillä on pääsy takaisin Isän Jumalan yhteyteen. Kristus teki sovitustyön henkilökohtaisesti, siten meillä on velvollisuus henkilökohtaisesti kertoa rakastavasti Kristuksesta. Ei pakottamalla, eikä tuputtamalla, vaan elämällä, niin kuin Jumala sanassaan opettaa. Sanoittakin voidaan vetää ihmisiä Kristuksen omaksi, jos sanamme ja tekomme ovat yhtäpitäviä. Ihmiset lukevat uudestisyntynyttä kristittyä, kuin evankeliumia. He eivät lue Raamattua, mutta Kristuksessa elävä kristitty on viides evankeliumi, jota luetaan. Tavatessamme ihmisiä, jotka kulkevat synnin ja kurjuuden teitä, kohti kuolemaansa. Heitä ei voi ohittaa välinpitämättömänä. Hukkuva on pelastettava. Rakkaudella nostetettava heidät Kristuksen luo.

Vaimo, jolla on nämä kymmenen hopearahaa, on seurakunta. Seurakunta ei ole maan päällä oleva täydellisten joukko, vaan armahdettujen epätäydellisten joukko. Jumala yksin tietää, jokaisen sydämen tilan. Ihmisille, ei ole tuomarin valtuuksia annettu. Vanha viisas Jumalan palvelija on sanonut: ”Muistakaa kristityt, että karsinta kirvestä ei ole annettu ihmisen käteen, vaan se on pelkästään taivaallisen Isän tehtävä.”

Jos yksi jäsen seurakunnasta on kadonnut, häntä on etsittävä, kunnes hänet löydetään. Jumalan perheestä on pidettävä huolta. Jokainen jäsen on kallisarvoinen hopearaha. Jokainen ihminen on kallisarvoinen hopearaha, jota on etsittävä, kunnes löydetään, ja tuotava Jumalan perheeseen takaisin. Uudestisyntyneen kristityn tehtävä, on hoitaa toinen toisiamme. On kylvettävä Jumalan sanaa, evankeliumin ilosanomaa. Meillä on syntisten Vapahtaja, Kristus Herra.

” Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaa siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” Room. 5:8. KR 33/38.

Uskoon tuleminen on Jumalan alkuun laittama prosessi. Pyhää Henki herättää näkemään oman syntisyyden. Alamme katua tehtyjä rikoksia, ja sanottuja sanoja. Katumus on alkua, että ihminen haluaa tehdä mielenmuutoksen. Syntejään katuva, ei ole vielä pyytänyt syntejään anteeksi, eikä ole vielä uudestisyntynyt. Ihminen voi pitkään miettiä näitä asioita, ennen kuin tekee ratkaisun Jumalan puoleen. Ja tunnustaa ja hylkää syntisen elämän. Tämän on evankeliumin salaisuus. Synnit tunnustetaan ja hylätään ja välit selvitetään Jumalan kanssa. Ihminen voi julistaa synnit anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä. Rauha, ilo, ja vapaus tulevat elämään. Pyhä Henki ja Jumalan sana jatkavat kasvatustyötä. Uskossa oleva elää Kristuksen sanan mukaista elämää, ja kuuluu Jumalan perheeseen. Pyhä Henki antaa voiman ja viisauden kulkea kaitaa tietä. Jumalan kasvatus tuottaa hedelmää ajallaan. Kristitty on oksastettu öljypuuhun, jonka juuret ovat syvällä Kristus-kalliossa. Öljypuuhun oksastettu oksa, ei tahdo elää tietoisessa synnissä. Ei tahdo elää vastoin Jumalan sanan ohjeita. Minkä Jumala on sanassaan sanonut synniksi, se on sitä. Ihmisellä ei ole oikeutta mennä muuttamaan asiaa kevyemmäksi. Tänä aikana evankeliumia laimennetaan. Jumalan sanasta poistetaan sellaista, mikä siellä on luokiteltu synniksi. Ihmiset etsivät itselleen verukkeita ja antavat paholaiselle pikkusormensa, niin että kielletystä asiasta tehdään hyväksytty. Kuitenkaan Jumala ei hyväksy tätä toimintaa, vaan se mikä on syntiä, sen Jumala pitää syntinä, ihmisten mielipiteitä huolimatta.

Läpi Raamatun, sen alkulehdiltä lähtien, aina Ilmestyskirjan viimeiseen lukuun saakka, Jumala kertoo, synnistä ja sen seurauksista, ihmisellä ei ole oikeutta peukaloida Jumalan sanoja. Teemme tilin Jumalalle elämästämme, siitäkin kuinka olemme noudattaneet Hänen sanaansa. Joka elää Pyhän hengen vaikutuspiirissä, pitää Jumalan Pyhänä, ja antaa Hänelle kaikki valtuudet. Hän ei lähde vesittämään evankeliumia. Minkä Jumala sanoo, se on niin ja ei kulje ajan virtausten mukana. Armon aika käy vähiin, on syytä pysyä kirkkaassa elävässä sanassa, niin kuin se Jumalan suusta on lähtenyt, ja minkä pyhät Jumalan ihmiset, ovat Pyhän Hengen inspiroimana kirjoittaneet muistiin. Pidetään kiinni Jumalan sanasta, syödään Elämän leipää. Nautitaan virvoittavaa vettä Kristus-kalliosta. Katsotaan Golgatan pyhään Karitsaan, joka on ristillä kuollut, ja voittanut synnin ja paholaisen vallat ja voimat. Joka on noussut ylös kuolleista, esikoisena kuolleista nukkuneista. Hänen seuraajien osa, on iankaikkinen elämä Kristuksen kanssa. Kannattaako siis, myydä esikoisoikeutta hernekeitosta, kuten Esau teki, ja menettää paikka pelastettujen joukossa, vain siksi että synnistä saa hetkellistä nautintoa tässä ajassa, joka päättyy kerran. Täällä löydettyämme pelastuksen tien, opettelemme vahvistumaan uskossa Kristukseen ja Hänen voimaansa. Perille päästyämme kilvoitusten päättyessä, meitä odottaa voitonseppele. Kilvoitellaan siis hyvä uskon kilvoitus, ja tartutaan jo nyt kiinni iankaikkiseen elämään, mihin meidät on kutsuttu. Jos tahdot oppia Kristuksesta lisää, lue Raamattua, se on täyttä Jumalan sanaa.

” Ja Henki ja morsian sanovat:” Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi. Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulevat: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ”Totisesti minä tulen pian”. Aamen, tule, herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Aamen. ” Ilm. 22. 17 – 21. KR. 33/38.

@LR.

This entry was posted on 20.9.2020. Bookmark the permalink.