Kiusaaja kiusaa kiusattua

Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa.” 1. Piet. 1:6. KR 33/ 38.

Kokeilemme kaikki maalliset keinot ja konstit, ennen kuin nöyrrymme etsimään apua hengelliseltä puolelta. Eikö ole tuttua jokaiselle. Ihmisessä oleva luontainen ylpeys, estää kääntymästä Jumalan puoleen. Monen alkoholistin vapautuminen addiktiostaan onnistuu parhaiten uskoon tulemisen myötä. Samoin monet rikolliset vapautuvat vankilakierteestä, vain löydettyään uskon lahjan. Näillä parilla esimerkillä avaan, mitä usko ja uskoon tuleminen saavat aikaan.

Vapauduttuaan moraalittomasta ja huonoista elämäntavoista ihminen tuntee vapautuneensa kahleista. Kahleista, jotka vievät elämältä tarkoituksen ja elämän ilon, ja -vapauden. Uskoontulo kokemus on sitä voimakkaampi, mitä syvemmällä synnin liejussa elämää on eletty. Uskon lahjan saanut elää kuin vasta rakastunut ainakin. Entinen on mennyttä ja uusi elämä Kristuksessa on alkanut. Jumala lupaa Raamatun sanassaan, ettei entiseen elämään kuuluvia asioita ei enää muisteta. Ne ovat anteeksi pyydetty ja anteeksi saatu, entinen elämä on mennyttä aikaa. ”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö Katso, minä teen uutta.” Jes. 43. 18-19. KR 33/ 38.

Kuitenkaan ei uskoon tuleminen tarkoita, etteikö elämässä sen jälkeen olisi ongelmia. Uskoon tuleminen on alkua uudelle, johon kuuluu kasvaminen Kristuksen tuntemisessa ja syventyminen Jumalan sanaan. Sopivan ajan tultua, Herra alkaa kasvattaa. Jumalan lapsi on iloinnut pelastuksen riemusta ja saattanut kuvitella, että uskossa eläminen on pelkkää myötämäkeä. Jos näin olisi, emme oppisi tuntemaan Jumalan sanaa. Rukoileminen jäisi vain ylistykseksi. Kristus sallii, kiusauksia ja ongelmia, että luottamus Häneen niiden kautta vahvistuisi. Taistelu kiusauksia vastaan, juurruttaa syvälle Kristukseen. Taistelujen, ja kiusausten tullessa hämmästelemme, eikö mikään muuttunutkaan?

Jeesus opettaa meitä rukoilemaan sanoen: ”Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta!” Matt. 6:13.

Jeesuksen opettamassa rukouksessa, rukoilemme kiusausten tullessa, ettemme lankeaisi kiusaukseen. Mitä tästä voidaan päätellä? Jumalan salliessa kiusauksia, kiusaaja ei ole Jumala, vaan paholainen. Meidän on päästä pois pahan vaikutusalueelta. Paholainen pyrkii saamaan takaisin oman tahdon tielle, ja pois Kristuksen läsnäolosta. Jeesus, ihmiseksi tullut Jumalan Poika, ei säästynyt kiusauksilta. ”Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.
Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. ”Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.”
Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'”
Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle
ja sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta’, ja: ’He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.'”
Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston
ja sanoi hänelle: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.”
Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.'”
Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.”
Matt. 4. 1 – 11. KR 33/38.

Jeesuksen kiusaus on meille opetus, ettei helpoin tie ole paras tie, ja Jumalan sanan tunteminen on tärkeää, koska Jeesuskin vetosi sanaan. On pysyttävä sanan lupauksissa, vaikka olisimmekin kiusausten erämaassa. Toinen ihminen voi aiheuttaa uskovalle kristitylle kiusauksia, ja pyrkii johdattamaan oman tahdon tielle. Hyvän esimerkin löydämme jälleen Jumalan sanasta Raamatusta. Jeesuksen opetuslapsi Pietari oli paholaisen välikappaleena, vaikka eli lähellä Jeesusta.

”Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ”Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko.” Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.” Matt. 16: 22–23.

Maailmasta tulevat kiusaukset ovat tavallisia. Elämme tässä pahan vallassa olevassa maailmassa. ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.” 1. Joh. 2:15,16. Kaikki nämä ovat pahoja viettelyksiä, ilman lankeemustakin.

Maailman kunnia, maine ja vaikutusvalta houkuttelevat uskovia. Monet ovat luopuneet uskosta, langettuaan maailmasta tuleviin houkutuksiin. Apostoli Paavali kertoo. ”Demas on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut ja lähtenyt Tessalonikaan…” 2. Tim. 4:10. Apostoli Jaakob toteaa: ”Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. ” Jaak. 4:4. Jaakob varoittaa vielä: ”Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon” 1. Tim. 6:9.

Ihmeiden kautta voidaan houkutella epäraittiiseen uskoon. Vailla parempaa tietoa, voimme asettaa Jumalan koetukselle, joka ei kuulu terveeseen uskon elämään. Jumala on antanut meille terveen harkintakyvyn, ettei meidän tarvitse mennä mukaan epäraittiiseen toimintaan mukaan.

Silloin kuin olemme heikkoja, väsyneitä, tai ongelmat käyvät inhimillisesti ylivoimaiseksi. Silloin tavallisesti paholainen alkaa kiusata houkutuksillaan. Jeesus antaa meille hyvän neuvon tähän: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin altis, mutta liha on heikko.” Matt. 26:41. Myös apostoli Pietari neuvoo uskovia: ” Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.” 1. Piet. 5. 8-9. KR 33/38.

Jeesuksella ei ollut syntiä, eikä synnillistä luontoa, silti Hän joutui kiusauksiin. Meillä se sijaan on oma turmeltunut oma minä. Se on pahempi kuin ulkopuolelta tulevat kiusaajat. ”Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.” Matt. 15:18. Synti, se meitä kiusaa ja houkuttelee syntiin.

Kerran opettaja kysyi lapsilta koulussa, mitä lapset ajattelivat synnistä. Joku tyttö tiesi vastata: ”Se on jotakin hyvin rumaa ja jotakin kamalan pahaa.” Opettaja totesi: ”No, mutta miksi sinä sitten sitä niin rakastat ja sitä teet?” Syntiinlankeemus tapahtui kauniista hedelmästä, joka oli ihana katsella ja hyvä syödä. Syntiä tehdessämme se on maukasta syötävää, mutta jälkimaku on karvasta ja katkeraa. Apostoli Paavali opettaa: ”Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut.” Room. 7:8. Ja: ”Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki” 1. Kor. 15:56. Ja vielä: ”Sillä lain kautta tulee synnintunto.” Room. 3:20. Laista tulee siis synnin tunto. Jos meillä ei olisi Jumalan lakia, emme tietäsi synnistä.

Kaikki kiusaus ei ole tule suoraan synnillisestä elämästä, vaan elämme maailmassa, joka saattaa houkutella syntiin. Olemme saviastioita, siten heikkoja. Arkielämässämme joudumme kokemaan monenlaisia ahdinkoja, kuten hurskas Loot joutui kokemaan. Joudumme näkemään ja kokemaan sellaista, mitä Jumalan sanan perustukselle perustuva uskomme, ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä. Jos näistä epäkohdista ääneen puhumme, joudumme pilkan ja ivan kohteeksi. Jos uimme vastavirtaan, emmekä hyväksy Jumalan sanan vastaista elämää, joudumme kiusatuksi. Olemme tässä maailmassa outoja lintuja. Meitä pilkataan.

Pahinta on nähdä itsessämme vielä paljon pois laitettavaa. Oman takin alla olevan pahuuden vastustamisessa, emme ole vielä saaneet voittoa. Monesti oma huonous saa epäilemään, onko Jumala armollinen minua kohtaan? Mitä enemmän koemme synnintuntoa itsessämme, sitä enemmän on pyydettävä, Herralta armontuntoa, ja lujaa uskon luottamusta Hänen sanansa lupauksiin. Koska omassa voimassani, en voi itseäni muuttaa. Pyhä Henki meissä tekee muutokset. On siksi pyydettävä uutta voimaa jokaiseen päivään. Tunnettu hengellinen kirjanen, Kallis hunajan pisara, opettaa ja neuvoo meitä tässä kysymyksessä ”Kaikkiin kiusauksiimme, saatanan hyökkäyksiin ja valitukseemme on syynä itsevanhurskautemme ja omahyväisyytemme. Niitä Jumala ajaa takaa salliessaan saatanan hyökätä kimppuumme, niin kuin Laaban ajoi takaa Jaakobia kotijumaliensa tähden. Ne on sinulta riistettävä, olitpa miten vastahakoinen tahansa. Ne estävät Kristuksen pääsemästä sisälle, ja syyllisyys ei häviä, ennen kuin Kristus tulee sisälle. Missä on syyllisyyttä, siellä on sydän kova. Sen tähden suuri syyllisyys todistaa vain vähän, jos ensinkään, Kristuksesta.”

Paras lääke syntiin on Kristuksen veri, siinä meillä on avoin lähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Golgatalla ristin täytetyssä työssä, meidän edestämme uhrattiin Jumalan Karitsa, Jeesus Kristus, joka pois otti maailman synnit. Tähän ristin sovitustyöhön saamme laittaa toivomme ja uskomme, silloinkin kun tunteemme valehtelevat aivan muuta. Uskomme ei ole tunteissa, vaan Kristuksessa ja Hänen sanassaan. Jumalan armossa ja rakkaudessa, meitä syntisiä kohtaan. Saamme sanoa kuin opetuslapsi Pietari. ”Herra kenen tykö me menisimme, sillä sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” Joh. 6. 68. KR 33/38. Apostoli Paavali sanoo Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa. ”Hän sanoi minulle: ”Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet. Ilm. 7:14–17. Amen.

@LR

This entry was posted on 29.9.2020. Bookmark the permalink.