Hengellinen väkivalta

”…ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:18. KR 33/38.

Maa on täynnä väkivaltaa. Ajoittain nousee pintaan keskustelu hengellisestä väkivallasta. Joitakin internetissä olevia sivustoja olen selannut, joissa keskusteltu aiheesta. Huomioni on kiinnittynyt käsitykseen, että hengellisissä tilaisuuksissa on pakotettu ihmisiä kääntymään uskoviksi. Pakotettu käymään tilaisuuksissa. Pakotettu tekemään yhtä ja toista. Pakotettu?!

Uskossa eläminen, ja hengellisissä tilaisuuksissa käyminen ovat täysin vapaaehtoista. Kukaan ei pakota ketään mihinkään. Uskoon tuleminen, kääntyminen ovat Jumalan teko ihmisessä. Toinen ihminen voi opastaa uskontielle, kertoa mistä saa avun hengellisiin tarpeisiin, mutta yksikään ihminen ei voi tulla uskoon, ellei Jumalan Pyhä Henki häntä vedä tekemään parannusta synneistä. Hengellisistä asioista kiinnostuminen on merkki, että Jumala kutsuu ihmistä omakseen. Syntiinlankeemuksessa yhteys katkesi, ja ihminen on siitä saakka kokenut sisäistä tyhjyyttä. Jumala Kristuksessa voi täyttää tämän tyhjyyden, jos siihen suostuu ja nöyrtyy. Ei ihminen voi toista ihmistä pelastaa. Kaikki on Herran armoa, jos saa syntinsä anteeksi, ilon, rauhan ja vapauden. Kukaan ei lyö Raamatulla päähän, eikä vedä sinua seurakuntaan ja uskovien yhteyteen. Väite pakottamisesta kaatuu näihin Jeesuksen Kristuksen sanoihin.

”Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:6. KR 33/38.
Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” Ilm. 3: 20. KR 33/38.

Hengellisen sanoman levittämistä epäasiallisin keinoin, kuten hautajaisissa, on pidetty vääränä toimintana. Näen näissä selvästi liioittelua.

Hautajaisissa tulee konkreettisesti näkyviin elämän päättyminen. Täysin tunteeton on ihminen, jos ei hautajaiset pysäytä, eikä herää kysymys, missä vietän iäisyyden? Koska Jumala on luonut meidät iankaikkisesti eläviksi sieluiksi, silloin ei ole yhdentekevää missä sieluni elää ruumiin kuoleman jälkeen. Raamattu ja Jumalan sana antaa tähän vastauksen, ei ole asiatonta tuoda hautajaisiin hengellinen konteksti, jos se pysäyttää edes siksi aikaa miettimään hengellisiä asioita. Surun lisäksi Jumalan sana, saattaa kolauttaa omaatuntoa, mutta parempi joskus herätä näkemään elämän realiteetit.

Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä.” Saarnaajan kirja 3:11. KR 33/38. KR 33/38.

”Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.” Saarnaajan kirja 3: 17.  33/38.

Helvetistä kertominen on eräs, joka on koettu pelotteluna. Kukaan ei pelottele helvetillä, eikä sitä tarvitse pelätä, koska helvettiä ei ole tarkoitettu ihmisen paikaksi. Paholainen ja hänen langenneet enkelit kuuluvat sinne. Mutta miksi hengellisissä tilaisuuksissa kerrotaan helvetistä, johtuu siitä, että synnissä ja moraalittomasti elävä ihminen joutuu sinne, ellei tahto ottaa vastaan armoa ja pyydä katuen syntejään anteeksi. Jumalan Poika Jeesus Kristus sovitti ihmisen kaikki synnit Golgatan ristin täytetyssä työssä. Kristus sovitti ja lunasti ihmisen. Jokainen, joka ottaa tämän armon vastaan, saa kaikki syntinsä anteeksi. Ja joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon ja anteeksi pahat tekonsa. Tämä on Jumalan lahja ihmisille. Jos ilmainen lahja ei kelpaa, Jumalan sana tuomitsee ihmisen kadotukseen. Uskon lahjan ja syntiensä anteeksi saaminen on ihmiselle vapaaehtoista. Jälleen on liioiteltua puhua pakottamisesta ja pelottelusta. On rakkautta kertoa vaarasta.

”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Room. 6. 22 -23. KR 33/38.

Seurakuntaan liittyminen, ja -eroaminen on pidetty väkivaltaisena tapahtumana. Kukaan ei pakota aikuista ihmistä olemaan missään seurakunnassa, eikä liittyä siihen, ellei ihminen itse sitä päätä tehdä. On turhaa syyttää muita, kuin itseään, jos kokee seurakuntansa ongelmalliseksi yhteisöksi. Vauvana seurakuntaan liitetyt voivat vartuttuaan poistua seurakunnasta. Kukaan ei ole kiinnittänyt sinua seurakuntasi lattiaan, voit vapaasti kävellä ulos seurakunnasta. Kuitenkin seurakunta on Jumalan asettama yhteisö, ja parhaassa tapauksessa siellä olet turvassa maailman myrskyiltä. Seurakuntaa on verrattu arkiksi, missä olet suojassa. Universaali Jumalan lasten yhteisö on näkymätön sydämestä sydämeen kulkeva yhteisö, jonka jäsenet Kristus yksin tuntee.

Hengellinen väkivalta saa aina voimansa ihmisen lihallisesta luonteesta. Jos seurakunnassa vallitsee Kristuksen rakkaus, silloin yhteisössä on jokaisen hyvä olla. Kieltämättä johdossa saattaa olla luonteeltaan kieroon kasvaneita, jotka väärällä tavalla, herroina hallitsevat ja määräävät tekemiset. Seurakuntien johtajien pitää olla henkisesti ja hengellisesti terveitä. Heidän tulee olla hengellisesti kasvaneita, eikä äsken kääntyneitä. Motiivit hengelliseen työhön pitää olla hengelliset, eivätkä lihallisten himojen ja halujen hallittavissa. Näin seurakunnassa säilyy terve ilmapiiri. Jos seurakuntalaisten kato alkaa näkyä, on syytä seurakunnan johdon pohtia, onko mahdollisesti johtajat lähteneet väärille teille, ja pitäisikö heidän tehdä parannusta? Ovatko kaikki vielä uskossa Kristukseen, vai ovatko he muodollisesti uskovien kirjoissa, palkkapappeina. Pappeina, eivät laumaansa paimenna rakkauden hengessä, niin että kaikki saisivat tuntea itsensä hyväksytyiksi. Onko lampaat toisarvoisessa asemassa, ja omaetu on kaiken edellä, seurakuntalaisten hyvinvoinnista ei välitetä. Näitä sopii miettiä?

Sielunhoito on ammattilaisten työtä, jos ei tiedetä ihmisen psyykestä ja sen toiminnasta. On parasta olla puoskaroimatta tällaista ihmistä. Näissä tilanteissa tapahtuu pahasti virheitä tietämättömyyden vuoksi. Psyykkiset sairaudet ovat sairauksia muiden joukossa, eikä niitä pidä laittaa demonien aiheuttamiksi. Taitamattomasti hoidettu ihminen ahdistuu entisestään väärällä toiminnalla. Ihmisen sielunelämä on herkkä alue, väärät käsittelyt saavat aikaan pahaa jälkeä.

Koska seurakunta on vielä keskeneräisten, ja valuvikaisten yhteisö, silloin kivi kiveä hioo, ja ihminen toistansa. Rakkaudessa ja Pyhän Hengen ilmapiirissä opitaan kaikki uutta Kristuksen tuntemisesta. Seurakunnan pitää olla paikka, minne jokainen saa mennä vapaasti sellaisena kuin on, ja saada siellä hengellistä ravintoa. Seurakunnan pitää olla kuin suuri perhe, jonka jäsenet tukevat toisiaan.

Seurakunnan jäsen, joka alkaa nähdä maailman vihreänä ja parempana paikkana, maailman paikkana, missä saa toteuttaa himojaan ja halujaan vapaasti, silloin on ymmärrettävää, että seurakunta alkaa ahdistaa ja vikoja löytyy. Niin kuin tuhlaajapoika lähti isän kodista ja tuhlasi kaiken sen hyvän, mitä oli isän kodissa saanut. Samoin ihminen, joka hylkää Kristuksen ja lähtee takaisin maailman teille, huomaa menettäneensä kaiken hyvän, mitä Jumalalta on saanut. Hänellä on paha olla maailmassa, mutta ei omaa ylpeyttä voida niellä, ja palata takaisin. Silloin alkaa syyttely seurakunnan toiminnan epäkohdista ja koetaan kaikki hengellisenä väkivaltana. Ne, jotka ovat lähteneet takaisin moraalittomaan elämään, ovat monesti katkeroituneita ja levittävät, valheita. Asiat paisuvat kuin pullataikina, sitä mukaan kuin oma sisäinen paha olo kasvaa. Jeesus on tällaisista sanonut.

”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä.
Silloin se sanoo: ’Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin.’ Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna.
Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset.”
Matt. 12. 43 – 45. KR 33/38.

Mikään ongelma ei ole Jumalalle mahdotonta korjata. Luopuneet saavat palata takaisin Kristuksen yhteyteen. Hän rakastaa jokaista ihmistä, eikä tahdo yhdenkään hukkuvan. Jumala rakastaa syntisiä, ja epäonnistuneita. Itseään täynnä olevat Hän lähettää tyhjinä pois. Seurakunta ja seurakuntalaiset ovat koetuksen ahjossa. Mutta meillä on Herra, joka auttaa, ja vapauttaa takaisin Jumalan lasten vapauteen, jos vain siihen suostumme nöyrin mielin. Tämä on pintaraapaisu ongelmaan, jota ei pidä lakaista piiloon.

” Minä olen suuressa hädässä. Me tahdomme langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta.” 2. Sam. 24: 14. KR 33/38.

@LR.

This entry was posted on 12.10.2020. Bookmark the permalink.