Pidätkö Jumalaa hätäjarruna?

”Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä etsin sinun kasvojasi.
Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.” Ps. 27. 8, 14. KR 33/38.

Raamattu on vanhanaikainen, menneisyyteen kuuluva kirja. En lue Raamattua. Monet sanovat näin. Jos et lue Raamattua, et vakavissasi ole pysähtynyt miettimään kysymystä ” Mitä varten olen täällä maailmassa, ja elän täällä?”

Jumala on luonut meidät, jotta meistä tulisi Hänen lapsiaan. ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” Moos. 1:27. KR 33/38.

Ihmiskunnan pahin katastrofi tapahtui Eedenin paratiisissa. Ensimmäiset ihmiset, Adam ja Eeva, luotiin täydelliseen vapauteen. Heidän pahin virheensä oli, että he lähtivät kapinoimaan Jumalaa vastaan. He, söivät kielletyn puun hedelmästä. He tahtoivat olla itsenäisiä ihmisiä. Adam ja Eeva halusivat elää ilman Jumalaa. Kuitenkaan he eivät epäillyt, etteikö Jumalaa olisi, mutta he halusivat olla vapaita hänestä. Ensimmäiset ihmiset ottivat elämänsä ohjat omiin käsiinsä. Olemme Adamin ja Eevan perimästä lähtöisin, ja meissä on sama kapinamieli. Haluamme olla Jumalasta vapaita, itsenäisiä ihmisiä. Mutta, mutta, Jumalasta ei pääse eroon!

Sisimmässään jokainen ihminen tietää, että Jumala on olemassa. Jumalan olemassa oleminen kielletään, ei haluta kuulua Jumalalle. Ei olla Jumalan ystäviä, mutta ei vihata häntä. Neutraali suhtautuminen rauhoittaa omantunnon. Suuri ongelma on näin ratkaistu. Koska nykyajan ihminen ei ole kiinnostunut Jumalasta, silloin ihmisten asiat ovat todella huonosti. On hirveä asia, jos oma pelastuminen ei kiinnosta. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3:16. KR 33/38.

Luonnostamme emme ole Jumalan lapsia. Poljemme hänen lakinsa maahan. Olemme piittaamattomia hänestä, emmekä rakasta häntä. Jumala on hätäjarru, joka hädän hetkellä kelpaa.

Kuinka minusta tulee Jumalan lapsi? Tähän ihmisen tärkeimpään kysymykseen löytyy vastaus ainoastaan Jumalan ilmoituksen kautta. Hänen sanastaan, Raamatusta. Raamatussa kerrotaan, että Jumalan lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan, Jumalan maailmasta. Sivistynyt ihminen pitää Raamattua vanhanaikaisena ja typeränä kirjana, jonka maailmankuva on aikansa elänyttä historiaa. Raamattu kertoo Jumalasta.” Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa.” Ps. 139:5. Kr 33/38. Jumala on kaikkialla. Tämä kolmiulotteinen maailma, käsittää pituuden, leveyden ja korkeuden. Jumalan ulottuvuudet ovat laajemmat, kuin mitä ihmisen järki voi käsittää. Jumala on lähellämme, rinnallamme. Syntiä tehdessämme, hän on vierellämme. Hän näkee meidän jumalattomat tiemme. Jumala yksin voi murtaa väliseinän. Hän tulee sydämeemme asumaan, Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan lapseksi pääsee ainoastaan Jeesuksen kautta.

Usko on kuin uusi aisti

” Totisesti, totisesti minä sanon teille; joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Joh. 5: 24. KR 33/38.

Pitkäaikainen sairaus on vienyt miehen vuoteen omaksi. Lääkärit ovat tehneet parhaansa auttaakseen miestä. Lääkärit ovat avuttomia, sairaus etenee… Jonkin ajan kuluttua mies viedään sairaalaan. Kaikki voitava on tehty, on aika kutsua pappi paikalle. Sairas, kuoleva mies pyytää papilta ehtoollista. Hänelle se annetaan, ja pappi siunaa miehen viimeisen kerran.

Edellä kerrottu tilannekuvaus on liian tuttua sairaaloissa. Pappi ja ehtoollinen, papin siunaus, näillä eväillä siirrytään tästä ajasta pois. Vastasyntynyt vauva, liian heikko elämään. Hoitaja kiirehtii kastemaljan kanssa vauvan luokse, annetaan hätäkaste. Vauvan pelastuminen on näin varmistettu. Tämä tilannekuvaus on arkea sairaaloissa.

Viimeisen siunauksen saanut mies jää vuoteeseen. Hänen ajatukset harhailevat menneisyydessä. Tehdyt, ja tekemättä jätetyt teot alkavat painaa. Lausutut sanat, jotka ovat haavoittaneet lähimmäisiä, nousevat kirkkaana ajatuksiin. ” Voisinpa pyytää ne anteeksi.” Mies ajattelee. Nämä eivät tulleet mieleeni papin käydessä, mutta nyt ne kaikki ovat elävänä filminä edessäni. Ainoana lohdutuksena on papin antama ehtoollinen. ” Antoiko ehtoollinen pahat tekoni anteeksi?” Mies miettii. Olen käynyt kirkossa rippikoulu aikana. Konfirmaatio päivänä uudistin kasteenliiton. Tuon jälkeen en ole kirkkoa tarvinnut. Ehtoollisen antanut pappi ei kysynyt, miten sieluni voi…hänkin luotti kasteen armoon ja ehtoolliseen. ”Papilla oli Raamattu mukanaan, mutta en ole tuota kirjaa avannut, enkä lukenut.” Mies miettii. Vireisessä huoneessa nainen on samassa tilanteessa. Ajatukset sumenevat…

Mitä Jeesus sanoo? ” Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta, eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” Joh. 1. 12 -13. KR 33/38. Raamattu sanoo: ” Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat Sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja Hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Joh. 17:3. KR 33/38. ”

Jumala ei ole teologinen käsite

” Me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.” 1. Kor. 1: 23 -24. 3: 11, 3: 23. KR 33/38.

Kirjassaan Kavallettu taivas, kirjailija Franz Werfel on kirjoittanut seuraavan lauseen. ” Aikamme tunnusmerkki on ihmisen metafyysinen tyhmäksi muuttuminen. Metafyysisellä tarkoitetaan asioita, jotka ovat todellisia mutta toisessa ulottuvuudessa. Metafyysisellä tyhmyydellä Werfel tarkoittaa sitä, että ihmisiin on vaikutettu radion, television, huhujen, propagandan, ideologian, politiikan, naapureiden ja työkavereiden kautta, niin ettei heillä ole enää lainkaan kykyä ottaa huomioon Jumalan olemassaoloa ja sitä, että hänen kanssaan voisi puhua. Voiko Jumalan kanssa puhua? Kyllä voisi, jos viimeisen sadan vuoden aatehistoria ei olisi tehnyt ihmisistä niin tyhmäksi.”

Vastasyntynyt lapsi ei osaa puhua. Eikä kukaan meistä muista, miten opimme puhumaan. Vastasyntynyt lapsi parkaisee syntymänsä jälkeen. Uudestisyntymän hetkellä, ihminen parkaisee Jumalalle.” Minä olen syntinen!” Jokainen, joka herää näkemään oman syntisyytensä, ja tahtoo luopua tahallisesta synnillisestä elämästään, saa kaikki syntinsä anteeksi, Jeesuksen Kristuksen kalliissa maahan vuotaneessa veressä. Totuuden valoon tullut ihminen ei muuta voi, kuin parkaista,” Olen syntinen, ja Jumala ole minulle syntiselle armollinen.” Jumalan valtakuntaan ei ole toista tietä.

Tuhlaajapojan palattua takasin kotiin, hän sanoi ensimmäiseksi. ” Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi.” Luuk. 15.21. Nöyrä tunnustus Isälle Jumalalle, ja Jumalan Poika Jeesus Kristus sanoo sinulle.” Olet minulle rakas, olen sinun syntiesi tähden kuollut, ja olen lunastanut sinun synti velkasi. Ristin täytetyssä työssä, olen kaikki tehnyt puolestasi. Velkasi on kuitattu maksetuksi, eikä niitä enää muisteta. Tämän jälkeen alat varttua Jumalan lapsena, ja opit puhumaan. Rukous on puhetta Jumalan kanssa. On vaikeaa rukoilla, jos emme ole Jumalan lapsia. Jos tämä ensimmäinen parkaisu on tapahtunut, ala sitten puhua Isällesi. Saat huutaa, ”Abba, Isä!” Jos et ole tuota ensimmäistä parkaisua huutanut Isän Jumalan puoleen, tee se, koska ilman Isä-lapsi suhdetta, emme pääse sisälle Jumalan valtakuntaan. Kristus rukoilee puolestasi, että saisit synnintunnon. Hän kateuteen saakka odottaa, että Hän saisi pelastaa sinut, kadotukseen johtavalta tieltä.