Usko on kuin uusi aisti

” Totisesti, totisesti minä sanon teille; joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Joh. 5: 24. KR 33/38.

Pitkäaikainen sairaus on vienyt miehen vuoteen omaksi. Lääkärit ovat tehneet parhaansa auttaakseen miestä. Lääkärit ovat avuttomia, sairaus etenee… Jonkin ajan kuluttua mies viedään sairaalaan. Kaikki voitava on tehty, on aika kutsua pappi paikalle. Sairas, kuoleva mies pyytää papilta ehtoollista. Hänelle se annetaan, ja pappi siunaa miehen viimeisen kerran.

Edellä kerrottu tilannekuvaus on liian tuttua sairaaloissa. Pappi ja ehtoollinen, papin siunaus, näillä eväillä siirrytään tästä ajasta pois. Vastasyntynyt vauva, liian heikko elämään. Hoitaja kiirehtii kastemaljan kanssa vauvan luokse, annetaan hätäkaste. Vauvan pelastuminen on näin varmistettu. Tämä tilannekuvaus on arkea sairaaloissa.

Viimeisen siunauksen saanut mies jää vuoteeseen. Hänen ajatukset harhailevat menneisyydessä. Tehdyt, ja tekemättä jätetyt teot alkavat painaa. Lausutut sanat, jotka ovat haavoittaneet lähimmäisiä, nousevat kirkkaana ajatuksiin. ” Voisinpa pyytää ne anteeksi.” Mies ajattelee. Nämä eivät tulleet mieleeni papin käydessä, mutta nyt ne kaikki ovat elävänä filminä edessäni. Ainoana lohdutuksena on papin antama ehtoollinen. ” Antoiko ehtoollinen pahat tekoni anteeksi?” Mies miettii. Olen käynyt kirkossa rippikoulu aikana. Konfirmaatio päivänä uudistin kasteenliiton. Tuon jälkeen en ole kirkkoa tarvinnut. Ehtoollisen antanut pappi ei kysynyt, miten sieluni voi…hänkin luotti kasteen armoon ja ehtoolliseen. ”Papilla oli Raamattu mukanaan, mutta en ole tuota kirjaa avannut, enkä lukenut.” Mies miettii. Vireisessä huoneessa nainen on samassa tilanteessa. Ajatukset sumenevat…

Mitä Jeesus sanoo? ” Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta, eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” Joh. 1. 12 -13. KR 33/38. Raamattu sanoo: ” Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat Sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja Hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Joh. 17:3. KR 33/38. ”

Raamatussa on vakava varoitus. ” Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuota niin suuresta pelastuksesta.” Hepr. 2:3. Sanoma on tämä. ” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3: 16. KR 33/38. ” Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” Ilm. 3:20. KR 33/38.

Me, kristityksi itseämme sanovat, olemme Jumalalle julmia ja välinpitämättömiä. Jumala, josta me emme välitä, on murtanut erottavan muurin, joka syntiinlankeemuksen yhteydessä tuli välillemme. Jumalan Poika, tuli Vapahtajaksi maailmaan. Jeesus Kristus, ei ainoastaan elänyt keskellämme, vaan Hän ristillä kuoli meidän syntiemme tähden. Pitäisikö Jumalan tehdä jotakin paljon enemmän, ennen kuin me kiinnostuisimme Jeesuksesta Kristuksesta?

Kristus nousi kuolleista. Hän voitti kuoleman ja avasi tien elämään. Me, ihmiset olemme välinpitämättömän julmia Jumalalle.

Vastasyntyneen vauvan, Adamin ja Eevan kautta saatu perisynti, on sovitettu ristin kuolemalla. Ensimmäisen ihmisen synnit, sovitti Jeesus Kristus. Lapsi, joka ei ole tehnyt tietoisesti pahaa, on Jumalan valtakunnan perillinen. Ihmisen ei viatonta lasta tarvitse vedellä valella. Pääni on valeltu vedellä, mutta toiset sen ovat kertoneet, minä en sitä muista, eikä lupaani siihen kysytty. Aikuisena lukiessani Raamattua selvisi, että Jeesus kävi kasteella, ennen kuin aloitti julkisen toiminnan. Hänen esimerkkiään noudatin, ja saadakseni hyvän omantunnon tämän asian kanssa, kävin uskovien kasteella seurakunnassa. Näin tunnustin Jumalan, ja ihmisten edessä julkisesti, että olen Jeesuksen seuraaja. Vauvoja ei Raamatussa ole kastettu, perhekuntia kastettiin, mutta ei mainita pieniä vauvoja. Jeesus siunasi lapsia, ja se on Jumalan tahto.

Jokainen meistä, jotka tiedämme, olevamme syntisiä ja tiedämme rikkoneemme Jumalan tahtoa, meidän puhdistajamme on Jeesuksen Kristuksen kallis veri. Meidän on kuljettava ristin kautta, päästäksemme Isän Jumalan yhteyteen. Ristille on tie avoinna Kristuksen täytetyssä työssä. Tämä on kiistaton tosiasia. Uudesta Testamentista voidaan lukea, mitä kristinuskossa on kysymys. Meidän ei tarvitse kuunnella kenenkään toisen mielipidettä. Ei tarvitse uskoa tähänkään kirjoitukseen, vaan avaa Uusi Testamentti. Koko Uusi Testamentti kertoo, että Jumala on olemassa. On olemassa elävä Jeesus Kristus, joka sovitti maailman synnit. Koko Raamatun luettuasi, et enää pyöritä mielessäsi uskonnollisia ongelmia. Löydät todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta. Löydät elävän Jumalan. Jumalan valtakuntaan pääsee jokainen, syntinsä tunnustava ja hylkäävä. Tarvitsemme koko elämämme ajan armoa. On pidettävä välit kunnossa, Jumalan ja ihmisten kanssa. Parannusta on parempi tehdä liian usein, kuin jättää se yhteen kertaan. Koska elämme synnin täyttämässä maailmassa, ja synti houkuttelee meitä joka puolelta. Paholainen on mestari houkuttelemaan syntiin, mutta voimme ottaa Jumalan sanan aseeksi, millä voitamme paholaisen juonet. Jumalan sana on vahva torni, minne voi Kristuksen omat juosta turvaan.

” Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema, eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 8: 38 – 39.

Viimeisen ehtoollisen Jeesus nautti opetuslastensa kanssa, ennen kuin Hän joutui kavaltajansa käsiin. Syntimme sovitettiin Golgatan ristillä. Leipää ja viiniä ei ripustettu ristille, vaan ristin Uhrikaritsa vuosi verta, merkiksi syntiemme sovitukseksi. Tämän sovitustyön vastaanottanut pelastuu, ja saa syntinsä anteeksi. Ehtoollista nauttiessamme muistelemme Jeesuksen kärsimystä ja julistamme Hänen kuolemaa, siihen saakka, kun Hän tulee.

Apostoli Paavali ei mainitse, että ehtoollisessa saisimme syntimme anteeksi.

Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni”. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni”. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.”1 Kor 11: 23-26.

Englantilainen evankelista Spurgeon, määrittelee asian näin. ” Usko on kuin uusi aisti.” Ihminen, joka hyväksyy vain sen, minkä aisteillaan havaitsee, sanoo: ” Missä Jumala sitten on? En näe Häntä tai Jeesusta missään. En voi uskoa tuohon kaikkeen.” Kun Jumala valaisee mielemme Pyhän Henkensä kautta, alamme ymmärtää. Raamattu sanoo: ” Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja Hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Joh. 17: 3. KR 33/38.

Ja Jeesus sanoo: ” Totisesti, totisesti minä sanon teille; joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Joh. 5: 24. KR 33/38.

@LR.

This entry was posted on 12.11.2020. Bookmark the permalink.