Laula matkalainen korpimaan

”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Luuk. 2:11. KR 33/38.

Meille kaikille on syntynyt Vapahtaja. Ensimmäiset ihmiset, olivat paimenia, joidenka keskuuteen enkelit yöllä ilmestyivät. Pimeä tähti taivas, ja tähän pimeyteen pelmahtaa kirkas enkeli parvi. Paimenet peljästyivät kirkkautta. Lampaiden paimentajat, olivat alimpaa ihmisryhmää yhteiskunnassa. Jumala tiesi, etteivät korkeasti koulutetut ottaisi ilosanomaa vastaan, siksi Hän valitsi sen, joka ihmisten mielestä oli aliarvostettu ihmisryhmä. Näille Jumala lähetti enkelinsä tuomaan sanoman, suuren ilosanoman. Vihdoinkin satojen vuosien odotus on täyttynyt. Vapahtaja on syntynyt.

Jumala osoitti käsittämättömän suuren rakkautensa, meille, jotka emme olisi ansainneet rakkautta. Meidän pahat tekomme, olisivat ansainneet kuolemantuomion, kuten Edenin paratiisissa Jumala sanoi. Hyvän – ja pahantiedon puun hedelmän ottamisesta seuraisi kuolema. Ensimmäiset ihmiset eivät totelleet Jumalan kieltoa, Adam ja Eeva ottivat ja söivät kiellettyä hedelmää. Tämä perisynti on jokaisen maailmaan syntyvän ihmisen perimässä. Ihmisen, DNA-kantaa synnin virusta.

Vartuttuaan Jeesus suoritti Isän Jumalan antaman palvelutehtävän. Kristus vuodatti kalliin viattoman verensä Golgatan ristillä, koko maailman syntien sovitukseksi. Hän lunasti verellään ihmiset paholaisen orjuudesta. Enkeliruhtinas, Lusifer, joka esiintyi ensimmäisille ihmisille käärmeen hahmossa, ja sai katastrofin aikaan. Täydellisyydessä, ja harmoniassa eläneet ihmiset lankesivat viettelykseen, jonka seurauksista saamme kaikki kärsiä. Kaikki, olemme syntiä tehneet, ja tarvitsemme armoa. Armo astui maailmaan Kristuksen täytetyssä työssä. Jeesus Kristus voitti paholaisen, ja kuoleman. Kuolemalla Hän kuoleman voitti, ja on ensimmäinen, joka on kuolleista noussut eloon. Hänen omat saavat laittaa toivonsa ikuiseen elämään Kristuksen kanssa.

”Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Room. 6. 20 – 23. KR 33/38.

Vapahtaja, joka on Kristus Herra. Hänellä on kolme arvonimeä, Vapahtaja, Kristus, Herra. Vapauttaja on Kristus, voideltu virkaansa. Maailman kaikkeuden Herra, johtaja. Jumala on voidellut Kristuksen syntisen ihmiskunnan Vapahtajaksi. Vapahtaja sanan merkitystä eivät ihmiset ymmärrä. Vapahtaja on meidän syntisten ihmisten synneistä vapauttaja. Sinulla ja minulla, on Vapahtaja, Kristus Herra. Alkuseurakunnan tunnussana oli, Jeesus on Herra. Tämän ajan tunnussana on sama, Jeesus on Herra. Voitko sanoa, minun Herrani ja Vapahtajani, Jeesus Kristus? Asuuko Hän sinussa, tunnetko Hänet henkilökohtaisesti?

”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Room. 3:23. KR 33/38. ”Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niinkuin kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne.
Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.”
Room. 3. 9 -18. KR 33/38.

Edellä olevat jakeet ovat apostoli Paavalin sanoja, mutta sopivat hyvin tähän aikaan. Luetaan tuo ajatuksen kanssa, eikö ole, kuin uutiskatsaus tämän päivän TV-uutisista?

Yli 2000 vuotta on ollut armon aikaa. Jokainen sukupolvi on saanut mahdollisuuden vastaanottaa uskon lahjan. Lahjan, jonka Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja antaa, jokaiselle, joka haluaa tämän lahjan ottaa vastaan. Itse ihmiseksi tullut Jumala, Jeesus Kristus on suorittanut Isän määräämän tehtävän. Hän nousi ylös Taivaaseen Isän luokse, ja on tuleva takaisin heti, kun viimeinen pakanakansoihin kuuluva on ottanut uskon lahjan vastaan. Tätä hetkeä emme tiedä, ei edes Jeesus itse tiedä sitä, mutta Kaikkivaltias Jumala tietää.

Hän lähettää Jeesuksen Kristuksen tempaamaan jokaisen, Hänen omansa häihin. Hän on valmistanut morsiusseurakunnalleen pidot. Näihin juhliin pääsevät kaikki, jotka ovat tehneet parannuksen synneistään ja pahoista teoistaan. Jotka ovat ottaneet pelastuksen armon vastaan, Jeesuksessa Kristuksessa. Heidät Jumalan sana on tuominnut syntisiksi, mutta ovat uudistaneet mielensä kuuliaiseksi Jumalan sanalle, ja tottelevat sitä, mitä Jumala sanassaan opettaa. Yksikään ei voi omin voimin tulla Jumalan lapseksi, eikä noudattaa Jumalan sanaa. Pyhä Henki vetää puoleensa armosta. Saamme Pyhän Hengen voimaksi, ja puolustajaksi elämäämme. Pyhän Hengen sinetin merkiksi, Jumalan lapsioikeudesta. Meidät julistetaan vanhurskaiksi, eli syyttömiksi. Täydellisiksi emme tule, elämämme on jatkuvaa kilvoittelua syntiä vastaan. Täydellisiä olemme vasta perillä Isän kodissa. Kristuksen omat odottavat Hänen toista tulemustaan, ei pienenä seimen lapsena, vaan kuningasten Kuninkaana, maan ja taivaan Valtiaana, suurena Majesteettina.

Uskossa eläminen antaa voimaa elämään. Tässä ajassa on epävarmuus tekijöitä, mutta Jumala antaa voimaa jokaiseen päivään. Hän kurittaa nyt ihmisiä, mutta kurituskin on rakkautta. Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa.

” Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.”
Room. 8. 14 -18. KR 33/38.

”Laula, matkalainen korpimaan, Laula, vaikk` on synkkä taival vaan, Laula, vaikk’ on polku kaitaisin Täällä sullakin!

Laula, yksinäinen matkamies, Laula, laula, Herra johtaa ties, Vastaa vielä huokauksihin Kerran sullekin.

Laula, vaikk’ on murheen musta yö, Yössä loistaa toivon tähtivyö, Yössä soipi kannel kauniimmin Hiljaa sullekin.

Laula, matkalainen korpimaan, Laula kunniaksi Kuninkaan, Hänpä laulumielen kallihin Antoi sullekin!

Laula, laula, kunnes saavutaan Rantamille soiton, laulun maan! Siellä enkelkuoro kirkkaammin Soipi sullekin.”

Aina J. Lindholm

@LR.

This entry was posted on 9.12.2020. Bookmark the permalink.