Sovitustyö on todellista

”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer.29:1. KR 33/38.

Hymy on kadonnut. Ihmiset kulkevat maskilla peitetyin ” kivi kasvoin” eteenpäin. Tulevaisuutta varjostavat monet uhkaavat asiat. Ensin uutiset alkoivat tiedottaa ilmaston muutoksesta. Ilmasto lämpenee, ja maa saastuu jalkojemme alla. Miten käy maapallolle? Kovalla kohinalla ryhdyttiin ilmastoa suojelemaan. Pelätään uhanalaisten eläinten kuolemista sukupuuttoon. Elämme keskellä pandemiaa. Ihmisten välillä on erimielisyyksiä. Tämän olisi voinut jättää kirjoittamatta, sillä jokainen aikaansa seuraava on näistä kuullut jo liikaa. Pitääkö laittaa pää pensaaseen, ja olla hiljaa? Uskoako, Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, vai mihin turvata hädän hetkellä?

Kaikki ihmiset ovat saaneet kuulla Jumalasta. Jokaisen Jumala kuva on erilainen. On henkilöitä, joilla ei ole minkäänlaista kuvaa Jumalasta, he eivät usko, että Jumalaa on olemassakaan. Kaikki eivät kiellä Jumalan olemassaoloa, mutta usko Häneen on olematonta. Jos ei usko Jumalan olemassaoloon, ei olemattomaan Jumalaan voi turvautua. Turvatonta elämää elävä ihminen ei maailman myllerrysten keskellä voi luottaa, kuin itseensä. Olenko omavoimaisena kyllin vahva?

Pitää tunnustaa, minun voimani eivät riitä elämän aallokossa seilaamiseen, on luotettava ikiaikojen Jumalaan. Jumalaan, joka tuntee minun ajatukseni. Minun ajatukseni ovat toisinaan levottomia, mutta Jumalan ajatukset minua kohtaan ovat rauhan ajatuksia. Ihmiset pelkäävät tulevaisuutta. Silti Jumalalla ei ole turmion ajatuksia ihmisiä kohtaan. Hän lupaa antaa tulevaisuuden ja toivon. Jumalan lupaus, antaa turvallisen olotilan. Elämä jatkuu, ja epätoivoon ei tarvitse lyyhistyä.
”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Ps. 50:15. KR 33/38.

Tahdothan vapauteen

”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.” Jes. 55:6. KR 33/38.

Mies nimeltään Nooa, keskusteli ja kulki kertomassa aikansa ihmisille, että olisi tuleva sellainen vesisade, että kaikki maanpäällä oleva elollinen hukkuisi veteen. Kukaan ei miestä uskonut, vaan pitivät miehen puheita sairaan mielikuvituksen tuotteina. Aikaa kului, koska veneen rakentaminen oli työlästä puuhaa. Veneestä tuli niin suuri, että sitä voitiin nimittää arkiksi. Uteliaat ohikulkijat katsoivat miehen puuhia, ja pudistivat päätään. Rakentaa venettä kuivalle maalle, se on aivan järjetöntä puuhaa. He, pilkkasivat ja nauroivat ivallisesti. Nooa oli kuuliainen Jumalan puheelle, hän tahtoi totella Jumalaa. Tänä aikana tällainen mies, pyrittäisiin järjestämään psykiatrin vastaanotolle.

Arkki valmistui ja Jumala sanoi Nooalle:” Mene sinä ja koko perheesi arkkiin!” 1. Moos. 7:1. KR 33/38.

Eedenin paratiisista karkotettu aviopari oli lisääntynyt. Syntisen luonnon perintönä saanut ihmissuku lisääntyi ja ihmisten pahuus kasvoi kasvamistaan. Syntisiä ihmisiä rakastava Jumala oli saanut tarpeekseen. Hän päätti hävittää kaikki ihmiset maanpäältä. Vedellä on valtava voima. Jumalan antaessa veden tulvia maanpäälle, jäljelle ei jäisi mitään elävää. Oli yksi hurskas mies, Nooa. Hän ja hänen perheensä pääsivät rakentamaansa arkkiin. He säästyivät vedenpaisumukselta. Kuuliaisuus Jumalan sanalle palkittiin. Nooan mentyä arkkiin, Jumala sulki oven hänen jälkeensä. Kukaan ei voinut enää päästä arkkiin sisälle. Vedet syöksyivät maanpäälle, ja kaikki elollinen hukkui, paitsi arkissa oleva Nooan perhe, ja hänen kanssaan olleet eläimet. Rankkasade lopulta päättyi, vesimassat kuivuivat. Nooa odotti rauhallisena arkissa. Hänen lähettämänsä kyyhkynen, toi vihreän lehden. Nooa sai luvan lähteä arkista. Uusi aika oli koittanut. Jumala oli tuhon jälkeen luonut uuden kasvillisuuden. Kyyhkynen rauhan symboli ilmoitti Nooalle, että Jumala oli leppynyt. Sateenkaari taivaalla on merkkinä, ettei Jumala koskaan enää hukuta ihmisiä. Seitsemän väriä sateenkaaressa kertoo täydellisestä rauhanliitosta, joka kestää.

Oikeudenmukainen Jumala on rakastava Jumala, mutta Hänen kärsivällisyydellä on rajansa. Maailma kulkee jälleen kohti ansaitsemaansa tuomiota kohti. Ennen kuin Jumalan tuomiot pääsevät täyteen mittaansa, on olemassa armonaika. Tätä armon aikaa me elämme. Armoa tarjotaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan maailmasta tuli Jeesus, tähän kurjaan maailmaan. Ristin kuolemalla Hän teki sovinnon Jumalan ja ihmisen välillä. Silloin kun Jumala antaa kuolla Poikansa ristillä. Ensin kärsien syyttömästi hirvittävät tuskat, Jumalalla on suuresta asiasta kysymys. Ristinkuoleman kautta kurjinkin syntinen voi pelastua. Jeesus Kristus toi armon syntisille. Kuolleista ylösnoussut Kristus on pelastuksen arkki.

Nooalle Jumala sanoi:” Mene sinä ja koko perheesi arkkiin.” Tässä hetkessä Jumala sanoo sinulle: ”Astu sisälle arkkiin, Jeesuksen Kristuksen armoon.”

Tunnusta syyllisyytesi Jumalalle. Laske synti taakkasi ristin juurelle. Olen suuri syntinen, ja tarvitsen armoa. Kristus Jeesus kuoli puolestasi. Usko tämä! Anna koko elämäsi Kristukselle. Tämän tehtyäsi, kävelet armon arkin ovesta sisälle. Pelastut Jumalan tuomiolta, joka kohtaa vielä tätä maailmaa.

Liian monet kävelevät Jumalan tuomioita kohti. Suojavarustukset puuttuvat. Ei välitetä suuresta armosta, jota tarjotaan Jeesuksessa Kristuksessa. On varoitettava hengenvaarasta. Jokainen synteineen kuoleva, joutuu kokemaan toisen kuoleman, se on ikuinen ero Jumalasta. On askel, vain päästä armoon sisälle, se on uskon askel. Uskon askeleen ottanut pelastuu hengenvaarasta, Jumalan tuomioista.

Ristin luona kiusatulla paras paikka on

”Etkö sinä edes pelkää Jumalaa?” Luuk. 23:40. KR 33/38.

Golgatan kummulla, oli noin 2000 vuotta sitten pystytetty kolme ristiä. Jokaisella ristillä riippui ihminen. Kaksi rikollista, ja keskimmäiselle ristille oli nostettu syytön Jumalan ainokainen Poika, Jeesus Kristus. Ihmiseksi tullut Jumala, joka ihmisten toimesta tehtiin syylliseksi. Jeesus Kristus, joka maanpäällisen vaelluksensa aikana, oli tehnyt vain pelkästään hyvää. Hän oli palvellut ihmisiä, ruokkinut nälkäisiä. Parantanut sairaita, avannut sokeiden silmiä, tehnyt paljon tunnustekoja, jotka olivat ihmisten näkökulmasta katsottuna ihmeitä. Ihmiseksi tulleelle Jumalalle, kaikki oli itsestään selviä asioita. Hänessä oli Pyhän Hengen voima, ja Jumalan antamat valtuudet, tehdä suuria tekoja. Hyviä tekoja. Jumalan rakkaus kirkastui Kristuksessa, ja ihmiset saivat nähdä, mitä Jumalan rakkaus saa aikaan. Hyvää tehnyt Kristus tehtiin kuolemantuomion ansainneeksi rikolliseksi.

Ristillä, molemmilla puolilla Kristusta, oli tekojensa tähden syylliset, jotka ansaisivat kuolemantuomion. Katso, ylös ristille mitä siellä tapahtuu. Oikealla puolella riippuu ryöväri, samoin vasemmalla puolella on ryöväri. Kuolema lähestyy ja pimeys alkaa laskeutua. Toinen ryöväreistä huutaa yllättäen.” Sinä keskellä oleva, olet sanonut olevasi Jumalan Poika. Jos puheesi on totta, etkä valehtele, niin astu alas ristiltä. Auta myös minua. Toinen ryöväri kuulee keskustelun ja huutaa kaverilleen. ” Etkö sinä edes pelkää Jumalaa?”

Ensimmäinen pelastavan uskon askel on otettu, kun tajutaan Jumalan olevan Pyhän ja kiivaan Jumalan. Ihmisille kerrotaan, että Jumala on Pyhä Jumala ja Hän rakastaa ihmisiä. Jumala on myös hirmuinen, ja voi jättää ihmisen oman onnensa armoille. ” Etkö sinä edes pelkää Jumalaa” Kaikkeen maailmaan pitää nyt huutaa, ” ettekö te edes pelkää Jumalaa?” Kaikille ihmisille pitää huutaa, ” ettekö te edes pelkää Jumalaa?!” Herätkää ja kääntykää, muuttakaa mielenne, tehkää synneistä parannus. Armonaika pian päättyy, ja ovi suljetaan.

Ihmiset elävät kauheissa synneissä. Tehdään rikollisella tavalla bisnestä. Jopa kristityiksi sanovat ihmiset kavaltavat rahaa, ja tekevät rikoksia. Valehdellaan kirkkain silmin, sanotaan vääriä todistuksia lähimmäisistä. Pornossa riiputaan kiinni, kuin apinat palmujen oksilla. Pornoriippuvuus ei ole yksin miesten ja nuorten syntiä, sitä on kaikissa ikäluokissa, ja myös naisilla. Pornoriippuvuus on rikkonut avioliittoja, koska mikään ei ole salattua, mikä ei joskus tulisi ilmi. Monet muut seksuaaliset teot, tulevat ilmi, ja loukkaavat läheisen tunteita. Näitä eivät kristitytkään ymmärrä synneiksi. Media hehkuttaa kaiken olevan luonnollista. Mikään ei ole pahempaa, kuin tietää, jonkun harrastavan näitä, ja sanoo olevansa Jumalan lapsi. Eräs uskoa tunnustava puolusti näitä syntejä sanomalla, ” kaikkihan niin tekevät.” Jos Kristukseen uskova menee lauman mukana, niin olemme aikaan tulleet. Jumala käsittelee syntejämme yksilöllisesti, ei yleisen mielipiteen mukaan. Haureus on syntiä Jumalaa vastaan. Uudestisyntyneen, Jumalan lapsen ruumis on Pyhän Hengen temppeli, ja temppeli tulee saastutetuksi. ”Etkö pelkää edes Jumalaa?” Raamatussa Jumalan sanassa kerrotaan synnistä, ja sen seurauksista.