Vanhanaikainen evankeliumi

” Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niin kuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” 2. Piet. 3:9. KR 33/38.

Hukkuminen, kadotus, helvetti kaikki sanoja, joita ei saisi mainita. Näistä puhuminen on luokiteltu hengelliseksi väkivallaksi, mikä pitää kitkeä pois. Kuitenkin tämä epäsuosittu asia, on Jumalan sanassa, Raamatussa keskeisellä paikalla. Jeesus Kristus varoitti helvetistä monesti.

Helvetistä puhuminen koetaan ihmisten pelotteluksi. Annetaan ymmärtää, ettei Jumalan valtakuntaan, ja Jumalan lapseksi saada ketään puhumalla helvetistä. Jumalan rakkaus on se, joka vetää ihmisiä Jumalan luokse. Tietenkin Jumala on rakkaus, ja Hän rakastaa syntisiä ihmisiä. On väärin, jos jätetään kadotukseen joutumisen vaara kertomatta, on rakkautta varoittaa vaarasta. Jumalan rakkaus sai, Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen kärsimään ristille. Täyttämään Jumalan tahdon. Sovittamaan sijaiskärsijänä kaikkien ihmisten kaikkien aikojen synnit. Vuodattamaan kalliin pyhän verensä ja Kristuksen täytetyssä työssä on jokaiselle ihmiselle annettu pelastumisen mahdollisuus. Valtava Jumalan rakkauden teko, jota me ihmiset emme olisi ansainneet. Jumala rakastaa jokaista luotuaan, eikä tahdo, että yksikään hukkuu, vaan kaikki tulevat parannukseen. Jumala ei halua yhtäkään ihmistä hylätä, vaan Hänen hyvä tahtonsa on, ettei kukaan joutuisi ikuiseen eroon Jumalasta, kadotukseen.

Ihminen on sadistinen, jos himojen annetaan temmeltää vapaasti. Lasten viimeaikainen julma käytös kuvaa, minkälainen ihminen on. Perisynti on turmellut jokaisen ihmisen sydämen. Raamattu on konkreettinen kirja. Jos Jeesus sanoo: ” Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen.
Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen.” Matt. 18. 8-9. KR 33/38.

Nämä Jeesuksen sanat osoittavat, että helvetti on tuntuva paikka, tämän ajan ja paikan rajoitusten toisella puolella. Kadotusta on pyritty pehmittämään, että henkinen tuska olisi hyväksyttävämpää kuin fyysiset tuskat. Ruumiillisten tuskien lisäksi varmasti siellä koetaan myös henkistä tuskaa. Ylösnousemusruumis joutuu viimeisen tuomion jälkeen, joko Jumalan valtakuntaan tai helvettiin.

Tuonelassa ollessa rikas mies joutui sanomaan, ”Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!” Luuk. 16:24. KR 33/38.

Tuonelasta on portti Jumalan valtakuntaan tai kadotukseen. Ei voida sanoa, että kadotuksessa tulisi sinne joutuvilla olemaan helpommat oltavat kuin mitä heillä on jo tuonelassa ollessaan. Jumalan sanat halutaan keventää, ja helvetistä puhuminen yritetään vaientaa, ja tehdä Raamattu naurettavaksi, etteivät ihmiset tietäisi vanhanaikaisesta kadotuksesta. Pelastuksesta tehdään tähän aikaan soveltuva elämän parantelu versio, koska ei ihmistä odota vanhanaikainen helvetti.

Takaisin ensirakkauteen

”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.” Ilm. 2:4 KR 33/38.

Apostoli Paavali kirjoitti, Efeson seurakunnalle kirjeen, Pyhän Hengen sanelemana. Seurakunta on uskoon tulleiden uudestisyntyneiden joukko. Efesossa oli Pyhä Henki tehnyt työtään, ja ihmisiä oli pelastunut pakanuudesta. Ihmisten lukumäärä oli lisääntynyt, oli saatu muodostettua seurakunta.

Seurakuntalaiset olivat lähes täydellisiä, koska palaute, jonka seurakunta saa on ihailtava.

” Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja et voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itsensä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi: ja sinulla on kärsivällisyyttä ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.” Ilm. 2. 2- 3. KR 33/38.

Paha oli saanut palkkansa seurakunnan keskellä, eli heitä ei ollut siedetty. Seurakunnasta oli erotettu, he jotka parannus kehotuksesta huolimatta, eivät olleet lopettaneet tietoista synnin tekemistä. Heitä oli kärsitty, ja heidän hyväkseen oli nähty vaivaa. Oli odotettu muutosta, mutta sitä ei tapahtunut. Joidenkin seurakuntalaisten hengellinen ylpeys oli kasvanut sellaisiin mittoihin, että olivat korottaneet itsensä apostoleiksi. Mutta he eivät, olleet saaneet tehtäväänsä valtuuksia Jumalalta. He valehtelivat seurakuntalaisille, ja seurakunnan ulkopuolella. Nämäkin väärillä motiiveilla apostolin virkaan nousseet, olivat mitä ilmeisemmin saaneet lähdön seurakunnasta. Kuitenkin heitä oli kärsitty, ja kehotettu parannukseen, se ei ollut tuottanut toivottua tulosta. Seurakunnan johtavilla veljillä oli kärsivällisyyttä riittänyt, näille, jotka tekivät ” myyrän työtä” seurakunnassa.

Kristuksen nimen tähden oli Efeson seurakunnan jäsenet, saaneet kokea vainoa, ja pilkkaa. Seurakuntalaiset olivat taakaksi saakka, saaneet kokea väärinymmärrystä. Kuitenkaan he eivät olleet uupuneet taakkansa alle, vaan urheasti pysyneet uskossa, ja seurakunnassa. Tämän kaiken oli Pyhä Henki, Jumalan Henki nähnyt positiivisena asiana.

Vaikka ensin annettiin hyvää palautetta seurakunnan jäsenistä, löytyy myös moitittavaa. Oli vakavasti unohdettu, minkälainen oli alku, mistä oli lähdetty, Kristuksen seuraajaksi, ja miten erilaiseksi tilanne oli päässyt muodostumaan.

Nuhteita seurakunta saa siitä, ” että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.”

” Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. ”Ilm. 2. 4 – 5. KR 33/38.