Maailman pahimman viruksen torjuntaan

”Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä.” Apt. 4:30. KR 33/38.

Hippokrates länsimaisen lääketieteen isä ja opettaja eli Vanhan Testamentin aikana. (460–377 eKr.)Vanhassa Testamentissa sairaudet olivat Jumalan tahto, synnin seurausta tai demonien aiheuttamia. Raamatussa ei paljoa lääkäreistä kerrota mutta monista sairauksista kyllä kerrotaan. Parantaminen ja parantuminen ovat Jumalan kädessä. Siirakin kirja, ei ole virallisissa Raamatun käännöksissä, mutta lainaan sieltä jakeen. Anna–omain tarpeittesi varalta–lääkärille kunnia, joka hänelle tulee, sillä myöskin hänet on Herra luonut. Sillä Korkeimmalta tulee parantuminen, ja kuninkaaltakin saa lääkäri lahjoja. Sirakin kirja 38:1 -2.

”Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä ole yhtäkään jumalaa minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä parannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun kädestäni.” 5. Moos. 32:39. KR 33/38.

Raamatusta löytyy myös psykosomatiikkaa. Ihmisellä on oma vastuu myös omasta terveydestään. Sananlaskujen kirjoittaja kirjoittaa. ”Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin.” Sananl. 17:22. KR 33/38.

Katkeruuden, kaunan, vihan etc. kantaminen mielessä vie ihmiseltä voimia, ja terveyttä. Edellä mainituista asioista pitää päästä eroon, koska ne eivät ole Jumalan mielenmukaisia, ne myrkyttävät ihmisen sielua. Näistä on tehtävä parannusta. Paholainen on näiden ajatusten taustalla, ihmisen ei ole hyvä olla, ja siihen paholainen pyrkii. Katkeruutta ja vihaa täynnä olevan ihmisen ympäristö kärsii, sillä nämä kroonisesti mielensä pahoittaneet, myrkyttävät myös lähellä olevien ilmapiirin. Apostoli Paavali opettaa. ”Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.” Ef. 4: 31. KR 33/38.

Uudessa Testamentissa Jumalan Poika Jeesus Kristus parantaa sairaita ja herättää kuolleita. Rakkauden teot näkyvät Jeesuksen maanpäällisessä toiminnassa. Jeesus ei poistanut sairauksia maailmasta, mutta Hän ristille kantoi kaikki ihmisten sairaudet. Hän voitti ne, ja kukisti kuoleman vallan. Kuolemalla ei ole otetta Kristuksen omiin. Kuolemalla ei ole kahvaa, mistä ottaisi kiinni ihmistä, jonka elämä on kiinnitettynä Kristukseen. ”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” 1. Kor. 15: 55. KR 33/38.

Turvaten Vapahtajaamme pääsemme voitosta riemuitsemaan

”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta.” 1.Joh. 1:1. KR 33/38.

Aikamme kristillisyys on maallistunut. Käsitys kristillisestä uskosta on muuttunut niin paljon alkuperäisestä, etteivät monet uudestisyntyneet uskovat tiedä, mihin uskoa. Seurakunnat ja sen jäsenet ovat joutuneet kriisiin.

Johanneksen ensimmäinen kirje sopii tähän aikaan erittäin hyvin. Johanneksen kirjeen kirjoittamisen aikaan oli harhaopettajia. Hellenismi, juutalaisuus ja kristillisyys olivat heidän oppinsa aineksia. Monet olivat lähteneet näiden harhaopettajien mukaan, ja siten saaneet seurakunnissa hajaannusta.

Tänä aikana monet teologit, seurakuntien johtajat ja opettajat, eivät usko Raamattuun, niin kuin Jumalan Pyhä Henki on sen inspiroinut. Raamattuun on sekoitettu, humanismia ja kreikkalaista filosofiaa niin paljon, että aito kristillisyys on kadonnut. Raamattu, ja usko on liberalisoitunut.

Elämän sana on kadonnut. Elämän sanasta pitää nyt puhua, ja saarnata. Ihmisten on päästävä uskon ytimeen takaisin.

”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.”1. Joh. 1- 4. KR 33/38.

Kristinuskon ydin ajatus on, Jeesus Kristus on tämän maailman valo. ”Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. ” 1. Joh. 1: 5. KR 33/38.

Maailmassa pimeys lisääntyy, ihmiset ovat sokeutuneet, eivätkä näe miten syntisiä ovat. Minkä Jumalan sana sanoo synniksi, se on syntiä, eikä toiseksi muutu. Absoluuttinen totuus on, että kaikki olemme syntisiä, ja ilman elävää uskoa Jeesukseen Kristukseen, olemme vailla Jumalan kirkkautta. Jokainen, joka ei tunnusta Jeesusta Herrakseen ja Vapahtajakseen, on vielä pimeydessä. Hänessä ei ole Elämän valoa. Jos evankeliumin ilosanoma on peitossa, se peite on niissä, jotka synteineen, ovat kadotukseen menevällä tiellä. Jos julistetaan Jumalan sanaa muunneltuna totuutena, liberalisoidaan se, silloin eksytämme ihmiset pois totuuden tieltä. Tämä aika tarvitsee evankeliumia, joka kirkastaa Kristusta.

Tänä aikana ihmisen turmeltuneisuus kielletään. Totuus ihmisestä on, että olemme syntiin langenneen Adamin jälkeläisiä. Kaikki olemme syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla. Kristus Jeesus kuoli Golgatan ristillä ja sovitti meidän syntivelkamme. Hän yliviivasi verellään syntivelkamme maksetuiksi. Ristin sovitustyön ansiosta pääsemme takaisin Jumalan yhteyteen.

”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.” 1. Joh. 1: 8 – 10. KR 33/38.

Coronan pelosta Jeesuksen turvaan

”Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua.”Luuk. 2: 48. KR 33/38.

Ihmeellistä ei ole, jos lapsi katoaa ihmisjoukossa. Jeesuksen vanhemmat etsivät huolestuneena Jeesusta.

”Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä.” Luuk. 2:46 KR 33/38.

Jeesus oli vanhemmiltaan kadoksissa kolme päivää, jotenka lapsen katoaminen ei ollut pieni huoli. Vanhempien huoli oli aiheellinen. Maria, Jeesuksen äiti kysyi Jeesukselta.” Poikani, miksi meille näin teit?” Jeesuksen vastaus oli erikoinen, eivätkä hänen vanhempansa ymmärtäneet sitä. Jeesus vastasi äidilleen.

”Niin hän sanoi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?” Luuk. 2: 49 KR 33/38.

Jeesus oli pyhäkössä, ja kuunteli uteliaana siellä olevien opettajien opetusta. Utelias lapsi teki myös kysymyksiä opettajilleen, jotenka dialogia oli molemmin puolista.

Maailmassa riehuu pandemia. Corona virus, ja sen erilaiset muuntoversiot ovat pysäyttänyt ihmiset. Rokotteen toivotaan auttavan, päästäksemme jälleen normaaliin elämänrytmiin kiinni. Ihmiset ovat laittaneet toivonsa rokotteeseen, ja lääketieteen osaamiseen. Viruksen saanut henkilö saa lievän tai vaikeamman version. Kumpi versio osuus kunkin sairastuneen kohdalle, ei ole ennalta tiedettävissä. Kunnollista parantavaa lääkettä virukseen ei ole, jotenka elämme pelottavia aikoja. Luonnollisesti ihminen haluaa parantua, tai välttää sairastumasta. Monet ovat parantuneet mutta menehtyneitä on paljon.

Tilanteen ollessa vakava, ihmisten elämää rajoitetaan erilaisin sulkutoimin. Näin yritetään hillitä viruksen leviämistä. Ihminen yrittää kaikkensa mutta onko virus ihmisen hallittavissa? Pandemiat ovat aina kylväneet kuolemaa. Ihminen on avuton. Tämän avuttomuuden keskellä, eivät ihmiset mieti, mihin joutuu kuolematon sielu, jos sairastun ja virus voittaa…kuolen? Fyysinen kuolema ei ole pahinta, pahinta on, jos meissä oleva sielu, ei ole Kristuksen oma. Kristuksen oman sielu pelastuu kadotukselta, mutta jos sielu on kiinni synneissä, syntiä ei mene Jumalan taivaaseen.
”Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valehtelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.” Ilm. 21: 27. KR 33/38.