Pelastuksemme on Jumalan suurissa teoissa

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Matt. 28. 19 – 20. KR 33/38.

”Menkään!”, Jeesus sanoi opetuslapsilleen. Hän ei sanonut, ” menisittekö levittämään ilosanomaa kaikkeen maailmaan ja kaikille kansoille ja tekisittekö minulle lisää seuraajia.” Jämäkkä käsky, menkää ja tehkää! Voit ajatella, ”ettei minusta ole lähtijäksi ja vielä vähemmän tekijäksi. Olen hidas puhumaan ja kieleni on kankea. Olen niin heikko, ettei minusta ole mihinkään. Hyvä jos jaksan kilvoitella loppuun saakka. Tämä uskossa eläminen on kovin raskasta. Olen mato ja koi, voi, voi.”

Ensimmäiset opetuslapset olivat voimattomia siihen saakka, kunnes Jeesuksen lupaama voima annettiin. Helluntaipäivänä tapahtunut suuri Pyhän Hengen vuodatus, joka antoi voiman.

Opetuslapsista Pietari oli valmis kuolemaan Jeesuksen puolesta. Pietari uhkui inhimillistä voimaa ja intoa. Pian nähtiin, mihin ihmisen voimat johtavat. Jeesuksen ollessa kuulusteltavana, Pietari istui pimeässä nuotion ääressä. Heti kysyttäessä, ” etkö sinäkin ollut Jeesuksen seuraaja?” Pietari kielsi kolme kertaa, ”ettei hän tuntenut Jeesusta.” Pietarilta into loppui. Ylpeys ja inhimilliset voimat karisivat. Pietari näki, mitä tuli sanottua ja katui katkerasti sanojaan. Raamattu kertoo.
”Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut: ”Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät.” Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.” Matt. 26: 75. KR 33/38.

”Ylpeys käy lankeemuksen edellä,” on suomalainen sanonta. Omin voimin, sekä inhimillisin ponnisteluin aloitettu työ onnistuu vähän aikaa. Pyhän Hengen voimassa on voitu aloittaa työt, mutta työn menestyessä helposti ylpistytään. Otetaan itselle kunnia menestyksestä, eikä anneta kunniaa Hänelle, Jeesukselle Kristukselle. Jokaisella on vaara kaatua ylpeyteen. Korkealta en tätä kirjoita. Ihminen on vain maan tomusta tehty ja ensimmäisen ihmisparin lankeemuksesta lähtien, jokaisella on taipumus nostaa itsensä korkealle ja toisia parempaan asemaan.
”Minä sanoin menestykseni päivinä: ”En minä ikinä horju.” Ps. 30: 7. KR 33/38.

Pietarille kävi, niin kuin Jeesus oli edeltä sanonut. Jumala ei anna kunniaa ihmiselle. Jumala tietää, mitä tekoa me olemme. Pietarin tie painui alas, mutta Kristuksen armo nosti katuvan ja nöyrän Pietarin ylös. Hän pääsi Kristuksen seuraajien joukkoon.
”Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: ’Ylös!’ ja hän auttaa nöyrtyväistä.” Job, 22: 29.

”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” Sananl. 28:13. KR 33/38.

Pietari oli ensimmäisenä helluntaina toisten opetuslasten kanssa rukoilemassa. Pyhän Hengen voima vuodatettiin kaikkien yläsalissa olleiden päälle. Jumalan armo ja rakkaus näkyi erityisellä tavalla langenneen, mutta uskossaan uudistuneen Pietarin kohdalla. Hän sai Pyhän Hengen voiman ja Pyhän Hengen voiman vaikutuksesta hän saarnasi, niin että hänen saarnaan vaikutuksesta syntyi herätys. Hengellinen herätys sai aikaan, että tuhatpäinen kansanjoukko tuli uskoon. Pietari ei tätä herätystä saanut aikaan, vaan Pyhä Henki toimi Pietarin välityksellä ja antoi hänelle sanat suuhun, jotka herättivät ihmiset näkemään syntisyytensä Jumalan edessä. ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”. Apt. 2.40 FINPR.

Seurakunta on Kristukseen uskovien joukko, jonka jäsenluettelo on Jumalan tiedossa. Seurakunnalle annettiin tehtäväksi viedä pelastuksen evankeliumia kaikkeen maailmaan ja kaikille kansoille.

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Matt. 28. 19 – 20. KR 33/38. ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka”Apt 1:8.

Pyhä Henki tuulessa ja tulessa

”Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” Apt. 1: 8. KR 33/ 38

Jeesus on kärsinyt kaikkien aikojen kaikkien ihmisten rikokset ja synnit ristillä. Hän on uhrannut itsensä viattomana uhrina. Hän toteutti Jumalan tahdon ja purki erottavan väliseinän Jumalan ja ihmisten väliltä. Hän ristin kuolemallaan lunasti ihmiset kadotustuomiolta. Eedenin paratiisissa ensimmäiset ihmiset lankesivat ottamaan hedelmän kielletystä puusta. Tämän tottelemattomuuden seurauksena langetettiin ihmisten päälle kuolemantuomio. Yksi hedelmä ja kuolemantuomio. Tuntuu kohtuuttomalta tuomiolta. Jumala Kaikkivaltiaana on määrännyt, että Hänen sanaansa noudatetaan. Ihminen uteliaana ja paholaisen lumoamana ei voinut vastustaa kiusausta. Adam ja Eeva saivat mitä halusivat. Jumala salli pariskunnan maistaa kiellettyä hedelmää, mutta he saivat hedelmän lisäksi päälleen tuomion. Rikoksesta seurasi rangaistus.

Kaikkivaltias Jumalan Poika Jeesus Kristus on voittamaton, jotenka kuolemallakaan ei ollut Häneen valtaa. Käärmeenä esiintyneen paholaisen pää murskattiin. Jeesus Kristus voitti paholaisen vallan ja voiman. Ihminen on edelleen syntiin langenneen pariskunnan jälkeläinen. Kannamme perisyntiä mukanamme. Adamista ja Eevasta lähtien kopioimme syntiin taipuvan luonteen. Maailmaan syntyvä vauva on perinyt synnilliset taipumukset, mutta vastasyntynyt lapsi ei tiedä hyvän ja pahan eroa, jotenka hän on Kristuksen ristintyön ansiosta puhdas. Viattoman lapsen vedellä valelu on turhaa. Taivaskelpoisena ihminen pysyy siihen saakka, kunnes hän tajuaa rikkoneensa Jumalan käskyjä ja Jumalan sanaa vastaan. Epäuskon herääminen ja Jumalan sanan epäileminen, onko Jumala todella näin sanonut ovat syntiinlankeemuksen alun lähtökohtia.

Vastuu kuolemattoman sielun pelastumisesta alkaa siitä hetkestä kun omatunto tekee ihmisestä syyllisen. Omantunnon ääni varoittaa jos on rikottu Jumalan sanaa vastaan. Pyhäkoulun opettajani opetti ikimuistoisen opetuksen tästä. Hän sanoi:” Älä milloinkaan anna omantuntosi äänen vaieta. Jos omantunnon varoituksista huolimatta teet tekoja, joista varoitetaan, niin vähitellen ääni vaikenee. On vaarallista jos omatunto vaikenee.” Vaikenemisesta seuraa hitaasti paatumuksen tila. Ihmisestä tulee kova ja tunteeton pahantekijä. Häneltä eivät keinot pahantekemiseen lopu. Paholaisen juonet ovat monenlaisia.

Ennen ristinkärsimystään Jeesus Kristus kertoi opetuslapsilleen, mitä Hänelle tulee tapahtumaan. Nyt oli kaikki tapahtunut ja Jeesus oli noussut lähettäjänsä Isän Jumalan luokse Taivaaseen. Opetuslapset tunsivat näiden tapahtumien jälkeen itsensä avuttomiksi ja orvoiksi. Olihan Mestari poissa. Yläsalissa he saivat toinen toisistaan turvaa ja lohduttivat toisiaan. He muistivat Jeesuksen luvanneen lähettää heille toisen puolustajan Pyhän Hengen.

Opetuslapset yksimielisesti rukoilivat Kristuksen täyttämään lupauksensa. Minkä Kristus lupaa, sen Hän myös täyttää ja niin tapahtui nytkin.

”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.
Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” Apt. 2. 1 – 4. KR 33/38.

Humaus taivaasta ja väkevä tuulispää täytti huoneen. Opetuslapset näkivät kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat heidän itse kunkin päälle. Kaikki opetuslapset täyttyivät Pyhällä Hengellä ja sen merkkinä olivat vieraat kielet. Opetuslapset eivät olleet opiskelleet kieliä, koska Raamattu kertoo heidän olleen tavallisia työmiehiä. Pyhä Henki antoi heille sanat suuhun, mitä he puhuivat. Oli varmasti ihanaa nähdä ja kokea, mitenkä opetuslapset alkoivat puhua kielillä, joita eivät olisi muuten osanneet puhua. Pyhän Hengen voima oli tullut opetuslapsiin. Heidät oli nyt varustettu tehtävään. Tehtävään viedä evankeliumin ilosanomaa kaikkeen maailmaan. Pyhä Henki Jumalan Henki antaa voiman ja valtuudet evankeliointiin. Seurakunnan aika oli alkanut ja jatkuu edelleen.

Vanhassa Testamentissa mainitaan Pyhä Henki, mutta Uusi Testamentti on parempi kuin Vanha Testamentti. Vanha Testamentti oli täynnä lakia ja säädöksiä. Kristus täytti kaikki lait ja säädökset, ja ihmiset pääsivät lain alta armon alle.

Vanhassa Testamentissa Jumala puhui profeettojen kautta. Uudessa Testamentissa Kristus Jeesus puhuu sanansa kautta. Hän puhuu Pyhän Hengen kirkastamilla sanoilla. Jumalan sana ei aukene kuin Pyhän Hengen valaistessa lukijansa.

Helluntailaisia syyllistetään, että heidän oppinsa perustuu Pyhän Hengen kasteeseen. Tämä ei ole totta. Pyhä Henki kuuluu kaikille riippumatta seurakunnasta. Ihmisen pitää ensin syntyä uudesti ylhäältä. Kristus antaa armonsa ja vetää ihmistä parannukseen. Hän alkaa kolkuttaa ihmisen omalletunnolle. Synnillinen elämä ei enää viehätä. Pahat teot ja moraaliton elämä, joka ei ole Jumalan sanan kanssa yhtäpitävää alkaa menettää merkitystään. Omatunto on herännyt synnin unesta. Hengelliset asiat alkavat kiinnostaa, koska maailmasta saatavat ” eväät” eivät enää ravitse rauhatonta ihmistä.

Vihastuminen on luvallista

”Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat vihasta sinua vastaan; tyhjiin raukeavat ja hukkuvat, jotka sinun kanssasi riitelevät.
Siionin tähden minä en voi vaieta, ja Jerusalemin tähden en lepoa saa, ennenkuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi ja sen autuus kuin palava tulisoihtu.” Jes. 41: 11, 62:1. KR 33/38.

Vihan tunne on voimakas tunne. Kohdatessamme epäoikeudenmukaisuutta tai meitä loukataan tahallisesti tai tahattomasti, me vihastumme mutta katkeruudesta tulee vihan veli. Tunteet nousevat pintaa ja mieli tekee antaa samalla mitalla takaisin. Onko tuttua?

On luonnollista ja tervettä tuntea vihaa, jos meitä loukataan, alistetaan henkisesti tai fyysisesti. Alistuminen henkiselle tai fyysiselle väkivallalle tukahduttaa ihmisen ja tyranni saa jatkaa käytöstään. Tyrannin kohteeksi joutunut alkaa syyllistää itseään ja lopulta uskoo olevansa syyllinen loukkauksille. Alistuja alkaa elättää katkeruutta sisällään ja alkaa vihata itseään, koska uskoo olevansa sellainen kuin loukkaaja antaa ymmärtää hänen olevan.

Kristityillä on käsitys, että pitäisi olla viileä ja kärsiä koetut vääryydet. Olemme kuitenkin ihmisiä ja meillä on oikeudentajun lisäksi tunteet. Saamme vihastua ja tunteiden ilmaisu osoittaa, että ei ole oikein ” potkia päähän”, on väärin alistaa lähimmäistään. Raamattu jopa antaa luvan vihastua. ”Vihastukaa, mutta älkää tehkö syntiä. Älkää antako auringon laskea vihanne ylle. Ef 4:26.

Monet Raamatun psalmit kertovat vihan tunteista. Psalmintekijä vuodattaa vihansa Jumalalle ja pyytää kostoa vääryydentekijälle. Saamme siis vihastua, mutta emme kostaa takaisin. Kostaminen on syntiä. Kosto kuuluu Jumalalle ja Hänen kostonsa on oikeudenmukainen. ” Kosto” sana merkitsee oikeudenmukaista rangaistusta.

Koska uskossa Kristukseen oleva ihminen on vain ihminen, hän saa ilmaista vihastumisen tunteet, mutta ei saa juuttua kiinni vihaan. Jos viha jää pysyvästi sydämeen, silloin helposti vihastumme uudelleen, kohdatessamme samoja tilanteita, mitkä olivat saaneet ensimmäisen kerran vihastumaan. Tunteet siirtyvät lähimmäisiin ja vihaista ihmistä aletaan kartella. Vihamielisen ihmisen lähellä on raskasta elää. Hän on kadottanut ilon ja vapauden ja viha leimaa kantajansa. Vihan vangiksi joutuneen ihmisen elämästä tulee yksinäistä. Ovatko, surmatyöt koko maailmaa vihaavan ihmisen tekoja? Surmaaja kostaa syyttömille lähimmäisilleen kokemiaan vääryyksiä, jotka on padottu sisälle.

Katkera ihminen ei voi iloita Jumalan lapsena, koska Kristuksen veri ei ole saanut puhdistaa ihmisen sydäntä. Sen vuoksi apostoli Paavali opetti.

”Ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.” Hepr. 12:5. KR 33/38.

Jumalalle saamme purkaa kaikkein pahimmatkin tunteet. Hän kestää meitä. Jumalalle vuodatetut tunteet auttavat vapautumaan ja saavat meidät tasapainoon. Kostamaan ei pidä lähteä, koska silloin syyllistyy itsekin ja alentuu vääryydentekijän tasolle.