Vihastuminen on luvallista

”Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat vihasta sinua vastaan; tyhjiin raukeavat ja hukkuvat, jotka sinun kanssasi riitelevät.
Siionin tähden minä en voi vaieta, ja Jerusalemin tähden en lepoa saa, ennenkuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi ja sen autuus kuin palava tulisoihtu.”
Jes. 41: 11, 62:1. KR 33/38.

Vihan tunne on voimakas tunne. Kohdatessamme epäoikeudenmukaisuutta tai meitä loukataan tahallisesti tai tahattomasti, me vihastumme mutta katkeruudesta tulee vihan veli. Tunteet nousevat pintaa ja mieli tekee antaa samalla mitalla takaisin. Onko tuttua?

On luonnollista ja tervettä tuntea vihaa, jos meitä loukataan, alistetaan henkisesti tai fyysisesti. Alistuminen henkiselle tai fyysiselle väkivallalle tukahduttaa ihmisen ja tyranni saa jatkaa käytöstään. Tyrannin kohteeksi joutunut alkaa syyllistää itseään ja lopulta uskoo olevansa syyllinen loukkauksille. Alistuja alkaa elättää katkeruutta sisällään ja alkaa vihata itseään, koska uskoo olevansa sellainen kuin loukkaaja antaa ymmärtää hänen olevan.

Kristityillä on käsitys, että pitäisi olla viileä ja kärsiä koetut vääryydet. Olemme kuitenkin ihmisiä ja meillä on oikeudentajun lisäksi tunteet. Saamme vihastua ja tunteiden ilmaisu osoittaa, että ei ole oikein ” potkia päähän”, on väärin alistaa lähimmäistään. Raamattu jopa antaa luvan vihastua. ”Vihastukaa, mutta älkää tehkö syntiä. Älkää antako auringon laskea vihanne ylle. Ef 4:26.

Monet Raamatun psalmit kertovat vihan tunteista. Psalmintekijä vuodattaa vihansa Jumalalle ja pyytää kostoa vääryydentekijälle. Saamme siis vihastua, mutta emme kostaa takaisin. Kostaminen on syntiä. Kosto kuuluu Jumalalle ja Hänen kostonsa on oikeudenmukainen. ” Kosto” sana merkitsee oikeudenmukaista rangaistusta.

Koska uskossa Kristukseen oleva ihminen on vain ihminen, hän saa ilmaista vihastumisen tunteet, mutta ei saa juuttua kiinni vihaan. Jos viha jää pysyvästi sydämeen, silloin helposti vihastumme uudelleen, kohdatessamme samoja tilanteita, mitkä olivat saaneet ensimmäisen kerran vihastumaan. Tunteet siirtyvät lähimmäisiin ja vihaista ihmistä aletaan kartella. Vihamielisen ihmisen lähellä on raskasta elää. Hän on kadottanut ilon ja vapauden ja viha leimaa kantajansa. Vihan vangiksi joutuneen ihmisen elämästä tulee yksinäistä. Ovatko, surmatyöt koko maailmaa vihaavan ihmisen tekoja? Surmaaja kostaa syyttömille lähimmäisilleen kokemiaan vääryyksiä, jotka on padottu sisälle.

Katkera ihminen ei voi iloita Jumalan lapsena, koska Kristuksen veri ei ole saanut puhdistaa ihmisen sydäntä. Sen vuoksi apostoli Paavali opetti.

”Ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.” Hepr. 12:5. KR 33/38.

Jumalalle saamme purkaa kaikkein pahimmatkin tunteet. Hän kestää meitä. Jumalalle vuodatetut tunteet auttavat vapautumaan ja saavat meidät tasapainoon. Kostamaan ei pidä lähteä, koska silloin syyllistyy itsekin ja alentuu vääryydentekijän tasolle.

Kristillinen usko antaa mahdollisuuden anteeksiantoon ja sovintoon. Jumala Kristuksessa sovitti syntimme ja pahat tekomme, vaikka ihmiset vihaavat Jumalaa ja loukkaavat Häntä. Kristuksen ristin kuolemassa Jumala teki sopimuksen antaa anteeksi jokaiselle ihmiselle. Jumalalla ei ole katkeruuden tunteita ihmisiä kohtaan. Hän ei vihaa ainuttakaan ihmistä. Anteeksiantamus on voimassa Kristuksessa, kaikki tämä on suurta Jumalan armoa. Jos ihminen torjuu Kristuksen sovitustyön ja pitää sitä halpana, hän on itse tehnyt valinnan. Jumalan viha pysyy tällaisen ihmisen päällä. Jumala vihaa syntiä ja pahuutta.

Jumala on oikeudenmukainen ja rakastava Jumala. Hänessä on hyvyyttä ja laupeutta ja paljon anteeksiantamusta. Jumala vihaa syntiä, mutta Hän purki vihansa Kristukseen. Kristuksessa Hän teki sovinnon ihmisen kanssa. Kristus kärsi meidän syntiemme tähden ja vuodatti pyhän verensä meidän pahain tekojemme tähden. Kristuksessa vain saamme rauhan. Omassa voimassamme emme voi päästä vapaaksi synneistämme. Jumala Kristuksessa vetää meitä puoleensa. Usko on Jumalan lahja. Kristus antaa meille ilon, onnen ja vapauden. Kristukseen uskovana saamme voiman antaa anteeksi loukanneille. Hän alkaa tehdä parantavaa työtään meissä. Ikävät muistot saattavat jäädä, mutta terävin terä muistoilta on poissa. Unohdamme muistella kärsimäämme pahaa. Omin voimin eheytymistä ei tapahdu, siihen tarvitaan Kristuksen parantavaa voimaa. Jokainen anova saa voimaa muutokseen, sen lupaa Jumalan sana.

Maailmassa elävät ihmiset vihaavat Kristuksen omia. Maailmassa elävät ihmiset ovat allergisia Kristuksen tuoksulle. Kirjaviisaat uskonnolliset ihmiset vihasivat Jeesusta. Samoin käy Kristuksen lähellä elävälle kristitylle, joka tuoksuu Kristukselle. Allergia kasvaa vihaksi. Uskonnollinen maailma vihaa Kristuksen seuraajia. Jumalan sanaa ei voi laimentaa. Hienotunteinen kristillisyys, joka ei saarnaa syntiä sen oikeilla nimillä, on uskonnollisuutta. Usko, joka on verhottu uskonnollisuuden kaapuun, ei ole Raamatun sanan mukaista uskoa. Pelastusta ei ole uskonnollisuudessa. Kaikki synnit erottavat Jumalasta. Tahallaan syntiä tekevät eivät peri Jumalan valtakuntaa. Tarvitaan suolaista parannussaarnaa. Sokerina saadaan puhdas Kristuksen verellä puhdistettu omatunto ja Pyhän Hengen voima ja ilo.

”Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.
Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. ”Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö”,
Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa.”
1. Piet. 3: 9, 3:14, 4: 12. KR 33/38.

”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.
eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.
Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.”
Matt. 5: 6, 10, 12, 13, 15, 16. KR 33/38.

Pidetään uskon lamppu palavana. Kristuksessa on tulevaisuus ja toivo. Pimeys maailmassa sakenee, mutta Kristuksen valo loistaa kuin majakka ja näyttää valoa. Pimeys väistyy ja elämään tulee päämäärä. Toivottomat saavat toivon. Tämä elämä ei pääty kuolemaan, vaan vaihtuu kirkastettuun iloon. Kristuksen seuraajan tie vie voittoon, koska Kristus on voittaja. Herää sinä, joka nukut synnin unta. Kristus haluaa pelastaa ja vapauttaa sinut paholaisen kahleista. Ilman Kristusta olet paholaisen juoksunarussa ja kadotukseen menevällä tiellä. Ikivanha armon tie vie Taivaaseen.

Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” Joh. 8:12. KR 33/ 38.

@LR

This entry was posted on 2.5.2021. Bookmark the permalink.