Elämällä on suunta ja päämäärä

”Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.” Sanal. 30:5.

Kaikkivaltias Jumala on asettanut erilaisia elämänohjeita, joita meidän on noudatettava. Jos Jumala ei ihmistä rakastaisi ei Hän olisi asettanut rajoja, joiden ylitse ei saa mennä. Raamatun sana on täynnä opastavia ohjeita ja tienviittoja, joita pitää noudattaa, jos haluaa elää täysipainoista elämää.

Ensimmäisten ihmisten Adamin ja Eevan tottelemattomuus Jumalan sanalle toi ihmiskunnalle kirouksen. Tämä on synti, joka peritään. Perimme sen, vaikka tekisimme pelkästään hyviä tekoja. Olemme kaikki rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan ja olleet tottelemattomia Hänen sanoilleen. Jumalan sanoja vastaan kapina yhdessä epäuskon kanssa ovat jokaisen syntejä. Ilman mielen muutosta ja parannusta ne erottavat meidät Jumalasta. Ihminen ei voi mitenkään itseään puolustaa, etteikö olisi syntinen, eikä tarvitsisi tehdä parannusta. Synti riippuu meissä, se on kuin takiainen meissä kiinni.

Kaikki etsimme elämällemme merkityksellisyyttä ja tarkoitusta.

Psalmin kirjoittaja sanoo: ”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan.” Ps. 73: 28. KR 33/38.

Onnellisuus ja turvallinen elämä kulkevat käsityksin ja tähän liitetään lisäksi toivo, koska ilman toivoa ihminen ei voi elää.

Toivo paremmasta pitää elämää yllä.

”Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo.”1. Moos. 5:29. KR 33/38.

Luomakunta, jonka osa ihminen on, on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen. Omasta tahdosta luomakunta ei taivu katoavaisuuden alaisuuteen, mutta Jumala on alistanut kaiken katoavaksi. Ihmisen fyysinen keho on katoavaisuuden alainen. Kehossa oleva sielu poistuu ihmisen kuoltua fyysisen kuoleman. Ihmisen ego sielu on kuolematon. Missä kuolematon sielu on ajattomassa ajassa, tämä kysymys on ratkaistava tämän kehollisen elämän aikana?

”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.” Gal.4:4-5.

Jeesuksen Jumalan Pojan tullessa maailmaan ihmisille annettiin toivo. Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen vapauttamaan Vanhan Testamentin lain alla elävät vapauteen. Lain alla eläminen on raskasta elämää. Jos elämästä puutuu ilo ja vapaus silloin elämästä katoaa toivo. Toivoa elämään antaa usko Jeesukseen Kristukseen. Jeesus Kristus antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Hänessä ja Hänen kauttaan saamme myös Pyhän Hengen ilon. Hän antaa sisäisen rauhan. ” Rauhan minä annan teille minun rauhani, ” sanoo Jeesus vakuuttavasti. Hän pysyy lupaustensa takana.

Monet kysyvät, minkä vuoksi Jumala sallii sairauksia? Mikä sellainen Jumala on, joka antaa sotien riehua maailmassa. Ihmiset näkevät nälkää ja kärsivät monella tavalla, minkä vuoksi Jumala sallii tällaista, jos Hän rakastaa ihmisiä?

Jumala ei salli sotia, eikä kulkutauteja, nälkää, eikä mitään kärsimystä. Ihmiset itse ovat hylänneet Jumalan ja elävät vastoin Hänen sanojaan. Ihmiset noudattavat omia himojaan ja tottelevat paholaisen valheita. Ihminen itse on ongelma itselleen. Adamin ja Eevan lankeemuksesta lähtien olemme olleet kapinassa Jumalaa vastaan. Syytämme Jumalaa ja toinen toisiamme. Oletko huomannut, miten syytämme toinen toisiamme? Itsessämme emme näe vikoja ja virheitä.

Sonnin kuvien vuoksi…asukkaat joutuvat pelon valtaan

” Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa, teille vanhurskautta.” Hoos. 10:12 KR 33/38.

Profeetta Hoosean aikana Israelin kansa eli kukoistuksen aikaa. Hyvänä aikana rakennettiin alttareita ja pystytettiin komeita patsaita. Jumala siunasi Israelin kansaa, mutta kansa kunnioitti epäjumaliaan. Ihmisestä lähtevät teot olivat arvossaan.

Maassamme kävi samoin. Sodan aikana kansa kääntyi Jumalan puoleen. Lähes jokaisessa kodissa rukoiltiin. Kirkot ja rukoushuoneet olivat täynnä väkeä. Jumalaa kunnioitettiin. Häneltä pyydettiin apua ahdinkoon. Jumala armahti Suomen kansaa.

Maassamme alkoi menestyksen aika. Materiaalinen vauraus lisääntyi. Olisi voinut olettaa, että kansalaiset kiittävät Jumalaa, koska Häneltä tulee kaikki hyvä. Mitä tapahtui?

Alkoi maallistuminen. Ihmisten tekemiset ja aikaansaannokset saivat ylistystä ja kiitosta. Ihminen ja ihmisen tekemiset nostettiin korkealle korokkeelle. Ihminen sai kiitokset kaikesta hyvästä, ja Jumala jätettiin sivuun.

Synnin ja maailman ruhtinaan paholaisen aikaan saannoksista puhumista on vältettävä. Helvetillä ei saa pelotella. Ristin sovitustyöstä ja Kristuksen ristillä vuotaneesta verestä pitää vaieta, koska ihminen alkaa voida huonosti, jos näistä puhutaan. Jumalan Sana, ja risti pyritään poistamaan. Jumalan sanan kaksiteräinen miekka tehdään tylsäksi, niin ettei se leikkaa, eikä sivalla kipeästi syntiseen omaantuntoon. Ihmisten pahat teot on painettu villaisella. Ihmiset tuuditetaan väärään rauhaan.

Jumala ei anna armoa synnin päälle, jos synneistä ei tehdä todellista parannusta. Jumala ei siunaa syntiä, eikä ihmistä, joka tahallaan tekee syntiä ja tekee Pyhän Hengen murheelliseksi elämällä Jumalan tahdon vastaista elämää. Tottelemattomuudesta on aina vakavat seuraukset.