Elämällä on suunta ja päämäärä

”Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.” Sanal. 30:5.

Kaikkivaltias Jumala on asettanut erilaisia elämänohjeita, joita meidän on noudatettava. Jos Jumala ei ihmistä rakastaisi ei Hän olisi asettanut rajoja, joiden ylitse ei saa mennä. Raamatun sana on täynnä opastavia ohjeita ja tienviittoja, joita pitää noudattaa, jos haluaa elää täysipainoista elämää.

Ensimmäisten ihmisten Adamin ja Eevan tottelemattomuus Jumalan sanalle toi ihmiskunnalle kirouksen. Tämä on synti, joka peritään. Perimme sen, vaikka tekisimme pelkästään hyviä tekoja. Olemme kaikki rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan ja olleet tottelemattomia Hänen sanoilleen. Jumalan sanoja vastaan kapina yhdessä epäuskon kanssa ovat jokaisen syntejä. Ilman mielen muutosta ja parannusta ne erottavat meidät Jumalasta. Ihminen ei voi mitenkään itseään puolustaa, etteikö olisi syntinen, eikä tarvitsisi tehdä parannusta. Synti riippuu meissä, se on kuin takiainen meissä kiinni.

Kaikki etsimme elämällemme merkityksellisyyttä ja tarkoitusta.

Psalmin kirjoittaja sanoo: ”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan.” Ps. 73: 28. KR 33/38.

Onnellisuus ja turvallinen elämä kulkevat käsityksin ja tähän liitetään lisäksi toivo, koska ilman toivoa ihminen ei voi elää.

Toivo paremmasta pitää elämää yllä.

”Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo.”1. Moos. 5:29. KR 33/38.

Luomakunta, jonka osa ihminen on, on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen. Omasta tahdosta luomakunta ei taivu katoavaisuuden alaisuuteen, mutta Jumala on alistanut kaiken katoavaksi. Ihmisen fyysinen keho on katoavaisuuden alainen. Kehossa oleva sielu poistuu ihmisen kuoltua fyysisen kuoleman. Ihmisen ego sielu on kuolematon. Missä kuolematon sielu on ajattomassa ajassa, tämä kysymys on ratkaistava tämän kehollisen elämän aikana?

”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.” Gal.4:4-5.

Jeesuksen Jumalan Pojan tullessa maailmaan ihmisille annettiin toivo. Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen vapauttamaan Vanhan Testamentin lain alla elävät vapauteen. Lain alla eläminen on raskasta elämää. Jos elämästä puutuu ilo ja vapaus silloin elämästä katoaa toivo. Toivoa elämään antaa usko Jeesukseen Kristukseen. Jeesus Kristus antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Hänessä ja Hänen kauttaan saamme myös Pyhän Hengen ilon. Hän antaa sisäisen rauhan. ” Rauhan minä annan teille minun rauhani, ” sanoo Jeesus vakuuttavasti. Hän pysyy lupaustensa takana.

Monet kysyvät, minkä vuoksi Jumala sallii sairauksia? Mikä sellainen Jumala on, joka antaa sotien riehua maailmassa. Ihmiset näkevät nälkää ja kärsivät monella tavalla, minkä vuoksi Jumala sallii tällaista, jos Hän rakastaa ihmisiä?

Jumala ei salli sotia, eikä kulkutauteja, nälkää, eikä mitään kärsimystä. Ihmiset itse ovat hylänneet Jumalan ja elävät vastoin Hänen sanojaan. Ihmiset noudattavat omia himojaan ja tottelevat paholaisen valheita. Ihminen itse on ongelma itselleen. Adamin ja Eevan lankeemuksesta lähtien olemme olleet kapinassa Jumalaa vastaan. Syytämme Jumalaa ja toinen toisiamme. Oletko huomannut, miten syytämme toinen toisiamme? Itsessämme emme näe vikoja ja virheitä.

Jumala vetää ihmisiä etsimään pelastusta Sanastaan. Hän pysäyttää ihmiset etsimään Häntä ja Hänen voimaansa. Jumala puhuu tavalla ja toisella, sitä ei aina huomata. Kärsimyksellä on hopeareunus eli kärsimyksien ja ongelmien tarkoituksena on, että pysähdymme miettimään, elämme tarkoitusta ja päämäärää. Olemme kaikella tavoin eksyneet oikealta tieltä. Tässä syy, miksi tarvitsemme vaikeita aikoja.

Paras merkityksellisen elämän esimerkki on Mestarimme Jeesus Kristus. Hän osoittaa elämällään, kuinka ihmisen tulee elää niin, että saa kokea iloa, onnea ja vapautta.

Hän tuli palvelemaan ihmisiä. Hän päästi syntien sitomia vapauteen. Hän paransi sairaita. Hän rakasti ihmisiä Jumalan rakkaudella, vaikka ihmiset eivät olisi ansainnut sitä. Hän oli laupias ja armahtava. Hän on täynnä armoa ja totuutta. Toivottomat ihmiset saivat armon. Ansaitsemattoman armon. Armo ilman meidän omaa ansiotaan annetaan lahjaksi, jokaiselle, joka ottaa lahjan vastaan.

”Kuulkaa Herran sana, te israelilaiset, sillä Herralla on oikeudenkäynti maan asukasten kanssa; sillä ei ole uskollisuutta, ei laupeutta eikä Jumalan tuntemusta maassa.” Hoos. 4:1. KR 33/38.

Profeetta Hoosean sanat olivat israelilaisille, mutta samat sanat ovat voimassa kaikkien kansojen kansalaisille. Uskollisuus ja tottelevaisuus ovat kristityiltä hävinnyt. Jumalan sana ei ole korkein auktoriteetti.

Juutalaisten tapojen noudattaminen ei ole Jumalan sanan noudattamista. Kristittyjä, jotka kuuluvat pakana kansoihin ei tee yhtään pyhemmäksi se, että noudatetaan Mooseksen lakia. Koska Jeesus Kristus tuli laki liittoa paremmaksi ja Hän täytti kaikki lait ja profetiat, mitä Vanhassa Testamentissa oli säädöksineen. Mooseksen laki ei pelasta vaan Kristuksen Golgatan täytetyn työn vastaanottaminen. Ristillä vuotaneessa pyhässä veressä, Jeesuksen veressä me saamme kaikki syntimme anteeksi. Olemme päässeet lain alta armon alle.

Apostoli Paavali varotti galatalaisia menemästä uudelleen lain alle. Uudestisyntyneiden suurin uhka on, että alamme omilla teoillamme ja suorituksilla etsimään Jumalan hyväksyntää. Lahjaksi olemme jo saaneet pelastuksen, minkä vuoksi menisimme takaisin lain alle.

” Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin.” Gal. 1:6.

Uudessa Liitossa tarvitsemme lakia, joka vetää Kristuksen luokse. Kuitenkaan emme omassa voimassa voita syntiä ja sen tuomia kahleita. Taistelu syntiä vastaan hävitään varmasti, jos lähdemme omin voimin sitä vastaan sotimaan. Jumala Kristuksessa julisti meidät syyttömäksi ja Hän on meidän vanhurskautemme. Laki kasvattaa meidät Kristukseen.

” Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskoon tultuamme emme ole enää kasvattajan alaisia.” Gal. 3:24.

Kristuksen Herrakseen ja elämänsä johtajaksi ottanut on armosta pelastettu ja päässyt pois kadotukseen johtavalta tieltä. Uudestisyntynyt ei joudu kadotukseen, koska synnit, jotka sitovat ja painavat on saatu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan lapseksi päässyt ei enää tee tahallaan syntiä. Paholainen kyllä houkuttelee edelleen tekemään syntiä, mutta saamme vastustaa paholaisen juonia, koska meissä asuu Pyhä Henki. Meidän Herramme Jeesus Kristus on voittanut paholaisen vallat ja voiman. Paholaisella ei ole mitään valtaa Jumalan lapsiin. Toinen Adam, Jeesus Kristus murskasi käärmeen pään Golgatan keskimmäisellä ristillä.

”Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.” Room. 8:11. KR 33/38.

” Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” Room. 8. 13.

”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Niinkuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina.”
Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Room. 8. 33 – 39.

Löytyykö elämälle tarkoitus?

Jokaisen elämä on yhtä pitkä, se kestää syntymästä kuolemaan. Elämänkaari sisältää vastakkain asetteluja. Iloa, surua, terveyttä sairautta. Hyvinä aikoina unohdamme miettiä elämän tarkoitusta. Hengellisestä kontekstista viitekehyksestä katsottuna elämän tarkoitus on löytää pelastus Jeesuksessa Kristuksessa. Saada kaikki synnit anteeksi, mitkä estävät meitä elämään lähellä Kristusta. Löytää pelastuksen toivo. Toivo antaa turvallisen mielen ja tiedon, että kaikki ei pääty fyysiseen kuolemaan, vaan elämämme jatkuu ylösnousemus ruumiissa Isän kodissa. Kristus meni valmistamaan meille jokaiselle sijaa. Kristuksessa kuolema on voitettu ja voitto saatu, koska Jeesus Kristus heräsi esikoisena kuolleista. Hänen omansa saavat myös elää uudessa Jerusalemissa, uudessa maassa ikuisesti.

”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto” Fil. 1:21.

Ei ole modernia ajattelua, että elämään mennään kuoleman kautta, mutta ensin Kristus kuoli ja heräsi eloon ja Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta kuolen itselleni ja omalle lihalle. ”Hänen Kristuksen tulee kasvaa, mutta minun vähetä”

Kuuliaisuus Jumalan sanalle vie kuolemaan myös omille haluille. Kuolema tekee meissä jatkuvasti työtään. Fyysisen kuoleman kokee jokainen maailmaan syntynyt. Kristuksen omat saavat siirtyä ajallisesta elämästä iankaikkiseen elämään.

Viimeisellä tuomiolla olemme jokainen Jumalan valtaistuimen edessä ylösnousemus ruumiissa.

Siellä ne, joiden nimet ovat Elämän kirjassa pääsevät ikuiseen iloon Kristuksen luokse uuteen maahan ja ne, jotka eivät ole välittänyt armosta ja eivät ole antanut pestä syntejään Kristuksen verellä. Heidän nimensä puuttuu, Elämän kirjasta, heille tuomioistuin on paikka, josta lähdetään ikuiseen vaivaan kadotukseen. Saat päättää vapaaehtoisesti, missä vietät päättymättömän ajan? On kaksi vaihtoehtoa, Taivas ja Helvetti. Rakkauden Jumala ei halua yhdenkään ihmisen joutua ikuiseen vaivaan ja tuskaan. Jos pidetään halpana Kristuksen lahjavanhurskaus, silloin muita vaihtoehtoja ei ole. Mieti tarkkaan, minne johtaa sinun tiesi?

Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista” Fil. 3:8-11.

@LR.

This entry was posted on 20.11.2021. Bookmark the permalink.