Pudonnut kirves

peilikuva

” Hän meni heidän kanssaan. Ja he Jordanille tultuaan alkoivat hakata puita. Mutta erään heistä kaataessa hirttä kirposi kirves veteen. ” Niin hän huusi ja sanoi: Voi, herrani”, hän huusi, ” se oli vielä lainattu!” 2. Kun. 6: 4 -5.

Toinen kuningasten kirja kertoo profeetta Elisasta. Elisa opetti uusia profeettoja ja oli suosittu tehtävässään. Profeetat eivät keksineet sanomaansa, vaan heidät oli tutkittava Jumalan antamaa ilmoitusta ja aikansa tapahtumia ilmoituksen antamassa valossa. Kansan kulkiessa pois Jumalan sanan viitoittamalta tieltä, profeettojen tehtävänä oli ilmoittaa, mitä siitä seurasi. Päättäjät olivat pahimpia harhaanjohtajia, sen vuoksi päättäjät eivät profeetoista pitäneet. Aikanamme vallitsee sama tilanne. Seurakunnissa saa puhua, mutta on varottava, etteivät kuulijat loukkaannu. Veri kauhistuttaa ihmisiä. Silti monet syövät verta, joka Jumalan sanan mukaan on laskettava maahan kuin vesi.

Raamatun aikana ristiinnaulitseminen oli häpeällinen rangaistus ja tuomitulle se merkitsi kiduttavaa hidasta kuolemaa. Rististä pitää vaieta, koska ihmiset alkavat voida pahoin. Joidenkin on pitänyt poistaa ristin poikkipuu. Jäljelle jätetty paalu ei tuota pahoinvointia.

Synti tulee liian lähelle ihmistä. Synnistä pitää puhua varovaisesti. Syntejä ja moraalittomuutta ei saa nimetä, koska on suvaittava ihmisten heikkoudet. Onko seurakunnissa puhuttu liiaksi synnistä ja moraalittomasta elämästä, koska kirkot ja rukoushuoneet ovat lähes tyhjiä?

Profeetta Elisan aikana oppilaiden koulutustilat olivat käyneet pieneksi.

Profeetan oppilaat sanoivat Elisalle: ” Katso huone, jossa me istumme sinun edessäsi, on meille liian ahdas. ” Menkäämme siis Jordanille, ja tuokaamme sieltä kukin yksi hirsi ja rakentakaamme sinne huone istuaksemme” Menkää”, Elisa sanoi. 2. Kun. 6: 1 -2.

Jokainen oppilas halusi tuoda oman hirren ja näin saataisiin uudet isommat tilat käyttöön. Oppilaat halusivat opettajansa Elisan mukaansa. Arvossa pidetty opettaja lähti mielellään oppilaiden mukaan.

” Hän meni heidän kanssaan. Ja he Jordanille tultuaan alkoivat hakata puita. Mutta erään heistä kaataessa hirttä kirposi kirves veteen. ” Niin hän huusi ja sanoi: Voi, herrani”, hän huusi, ” se oli vielä lainattu!” 2. Kun. 6: 4 -5.

Puiden kaataminen ei sujunut ongelmitta. Erään oppilaan kirves irtosi varrestaan ja lensi veteen. Onko ihmeellistä, jos kirveen terä irtoaa varresta, niin että asiasta pitää mainita Jumalan sanassa. Kirveet olivat tuohon aikaan arvokkaita ja lainatun kirveen katoaminen veteen tiesi oppilaalle ongelmia. Opiskelijalle kirveen hukkaamisesta seurasi iso lasku.

” Jumalan mies kysyi:” Mihin se kirposi?” Ja hän näytti hänelle paikan. Silloin hän veisti puukappaleen ja heitti sen siihen ja sai kirveen nousemaan pinnalle. Sitten hän sanoi: ” Nosta se ylös.” Ja mies ojensi kätensä ja otti sen.” 2. Kun. 6:6.KR. 33/38.

Elisa suhtautui oppilaansa ongelmaan vakavasti. Jumalan sana osoittaa, ettei Jumala ja Jumalaan uskovat ihmiset pidä vähäisinä lähimmäistensä ongelmia. Rukouksessa Jumalalle tuotu ongelma ei ole Jumalalle vähäinen asia, eikä Hän lähetä ihmistä pois sanomalla,” ettei kannata välittää.” Jumalalle ei ole niin pientä asiaa, etteikö Hän ottaisi sitä vakavasti. Ihmiset voivat pitää ongelmaa pienenä, mutta Jumala ottaa huomioon ihmisen isot ja pienet ongelmat. Jumala on suuri Jumala ja Hänellä on aikaa ihmisen hädälle ja ongelmille. Me ihmiset voimme pitää vähäisenä lähimmäisen ongelmaa, mutta on lohduttavaa tietää, ettei Jumala on sellainen kuin ihminen on. Elisa oli Jumalaan uskova profeetta ja hän toimi poikkeuksellisen myötätuntoisesti. Oppilaan hätä oli hänelle vakavasti otettava asia.

Jumalan yliluonnollinen ihme tapahtuu. Elisa heittää puu kappaleen veteen, ja raudasta tehty kirves nousee pinnalle ja jää kellumaan veden pinnalle. Tämä tapahtuma kumoaa kaikki luonnonlait.

” Sitten hän sanoi:” Nosta se ylös.” Ja mies ojensi kätensä ja otti sen.” 2. Kun. 6: 7. KR 33/38.

Hetken vedenpinnan alle pudonnut kirves oli hyödytön, mutta se palasi takaisin alkuperäiseen tehtävään.

Ilman Jumalaa ihminen on kuin varrestaan irronnut kirves. Olemme hukkuneita. Uudessa Testamentissa kerrotaan.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3:16. KR 33/38.

Elisan heittämä puupala kuvaa edeltä Kristuksen ristin puuta. Puinen risti on teloituspaikka, ja ristillä Jeesus kantoi sinun ja minun synnit. Rististä on tullut elämänmerkki. Vapahtajamme Jeesus Kristus on antanut meille syntisille ja hukkuville pelastuksen. Hänen pelastustyönsä antaa kuolleille elämän. Hänen sovitustyön ansioista lunastuksen vastaanottanut on siirtynyt sille paikalle, mihin Jumala on tarkoittanutkin. Jumalasta irronnut ja syntiin langennut ihminen nousee kuoleman kuopasta pinnalle. Puisen ristin kautta Kristus liittää meidät takaisin yhteyteensä. Ihminen saa elämälleen tarkoituksen ja mielekkyyden. Elisan oppilas tarttui luottavaisesti pinnalle nousseeseen kirveeseen. Yhtä luottavaisesti saat sinä ja minä tarttua Kristukseen.

”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1. Kor. 1:18. KR 33/38.

Veren punainen evankeliumi.

”Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.” Hep. 9:22. KR 33/38.

Kirjassaan ”Herra auta” norjalainen herätyssaarnaaja Albert Lunden kertoo miehestä, jolla oli tapana osoittaa suurta vastenmielisyyttä kristittyjä kohtaan. Yhtä hän kuitenkin ihaili – tämä oli rehellinen ja suoraa, mutta ” maailman mukainen ” pappi. Tästä papista hänellä oli tapana sanoa:” Se mies on esikuva kristityille – sellaisia kaikkien kristittyjen tulisi olla.” Sitten tämä mies sairastui ja hänen vaimonsa kysyi: ” Tahdotko, että haen papin?” Mies vastasi: ” En, vaan pyydä sen sijaan tuolta se vanha mummo.” Tiedätkö minkä tähden? Sen tähden, että hän tiesi ainakin tämän vanhan mummon elävän kokonaan Herran yhteydessä, mutta hän epäili, löytäisikö mitään elämää siinä miehessä, jonka kanssa hän oli paljon seurustellut.” Albert Lunde: Herra auta, 108.

Jeesuksen nimessä ja veressä saamme kaikki syntimme anteeksi. Muuta tietä ei ole iankaikkiseen elämään kuin Kristuksen ristin kautta kulkeva tie. Jumala seisoo sanojensa takana ja valvoo sanaansa. Kaikki toteutuu, mitä Hän on sanonut tapahtuvaksi. Hän seisoo sanojensa takana. Horjuvassa maailmassa on ainut toivo Jumalan sanassa. Ihmisen keinot muuttaa maailmaa ovat olemattoman pienet. Kaikkivaltias Jumala hallitsee tätä maailmaa ja Hänen iäti kestävä sanansa kestää aikojen vaihtuessa. Vaikka kaikki huutaisivat toista, niin pidä kiinni Jumalan sanan lupauksista. Jumalan sanassa on pelastava voima. Jumalan sanaan luottamalla ja uskomalla pelastun itse ja voin johdattaa toisia Kristuksen yhteyteen ja Jumalan valtakunnan kansalaiseksi. Veteen pudonneella kirveellä on sanomansa. Aamen.

@LR.

This entry was posted on 6.12.2021. Bookmark the permalink.