Kaikki tappioksi

”Niinpä minä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen.” Fil. 3:8.

Uudestisyntyneen uskovan ilon aihe on omantunnon rauha, joka on seurausta puhtaasta omastatunnosta. Jeesuksen veri on saanut puhdistaa sisäisen ihmisen. Tieto siitä, että synnit on anteeksi annettu synnyttää ilon.

Apostoli Paavali oli ollut lainkuulijainen mies. Vainotessaan Jeesuksen seuraajia hänen omatunto oli rauhallinen, koska hän noudatti tarkoin lakia. Paavalin ongelmana oli se, ettei hän tuntenut Jeesusta, eikä tiennyt tekevänsä syntiä vainotessaan. Paavali oli mielestään hyvä mies.

Kuinka paljon on ihmisiä, jotka elävät mielestään hyvän ihmisen elämää? Tekevät hyviä tekoja, käyvät kirkoissa ja seurakunnissa Jumalanpalveluksissa tavan vuoksi. Mutta he eivät tunne Jeesusta henkilökohtaisesti. He, eivät tunne Kristusta sisäisesti.

Kohdattuaan Jeesuksen Paavali näki oman sisäisen tilansa. Hän, ei enää kokenut olevansa nuhteeton lain kuulijainen mies, vaan hänestä tuli suuri syntinen. Jeesuksen kohtaaminen sai aikaan muutoksen. Lainkuulijaisuus ja hyvyys katosivat ja miehestä tuli nöyrä. Nöyrät saavat armon ja synnit anteeksi, niin sai Paavalikin kokea. Kokemus sai tuntemaan Jeesuksen Kristuksen ylen kalliina Herrana.

Hän halusi menettää kaiken entisen ja piti entistä elämää ja saavutuksiaan roskana. Hän halusi voittaa omakseen Kristuksen. Paavali sai heti uskon elämän alussa juurtua evankeliumiin.

Aika etsiä Herraa ja Hänen voimaansa

”Etsikää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojaan.” 1. Aik. 16:11.

Ihmisille on tehty kysely ajastamme. Monet ovat vastanneet, ettei maapallo ole enää hyvä paikka elää. Ihmiset menehtyvät pelätessään, mikä maanpiiriä kohtaa? Juuri on koettu pandemia. Uusia viruksia kehittyy ja lääketiede ei löydä ratkaisua niiden taltuttamiseksi. Uutiset sodista lisäävät ihmisten hätää. Uutisoidaan huonosta viljasadosta, mistä seuraa nälkää. Jatkuva huonojen uutisten kuuleminen väsyttää. Tietenkin silmänsä ja korvansa voi sulkea ikäviltä uutisilta. Todellisuus ei kuitenkaan pakenemalla poistu. Olemme tulleet aikaan, mistä kerrotaan Jumalan sanassa Raamatussa.

”Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskettä, älkää peljästykö. Sillä näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti.”
Sitten hän sanoi heille: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan,
ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä.” Luuk. 21. 9 – 11.

”Heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta; heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia, tuho ja turmio on heidän teillänsä. Rauhan tietä he eivät tunne, oikeutta ei ole heidän askeleissansa; polkunsa he tekevät mutkaisiksi, ei kukaan, joka niitä käy, tunne rauhaa. Sentähden on oikeus meistä kaukana, eikä vanhurskaus saavuta meitä; me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä, aamunkoittoa, mutta vaellamme yön synkeydessä. Me haparoimme seinää pitkin niinkuin sokeat, haparoimme niinkuin silmiä vailla; me kompastelemme sydänpäivällä niinkuin hämärässä, me olemme terveitten keskellä niinkuin kuolleet. Me murisemme kaikki kuin karhut ja kujerramme kuin kyyhkyset; me odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule, pelastusta, mutta se on kaukana meistä. Sillä meidän rikoksemme ovat monilukuiset sinun edessäsi, ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan; sillä meidän rikoksemme seuraavat meitä, ja pahat tekomme me tunnemme: me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet kohdussamme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja.” Jesajan 59.

Eikö, edellä oleva ole kuin tämän päivän uutisista?

Ihminen on voimaton, kun Jumala alkaa toimia. Hänen antamansa armonaika on päättymässä. Epätavallisen ajan keskellä Jumalan Pyhä Henki on vielä keskuudessamme. Jumala etsii ihmisiä ja haluaa pelastaa tulevasta vihanajasta. Kaikki tämä, mitä nyt koemme, on pientä vielä.