Kirjoitettu vuosisadan vaihteessa. Ehkä 1900- luvun alussa.
Jäljennös siitä on Uumajan lääninmuseossa ja alkuperäiskappale Uppsalan murrearkistossa.
PROFETIA
”Maailman viimeisinä aikoina tulee esiintymään monia vääriä profeettoja, joista useat tulevat ennustamaan viimeisen tuomion ajan. Jos sinä kuulet sellaisten puhuvan, sinun ei pidä uskoa, mitä he sanovat, sillä ainoastaan Jumala tietää sen päivän.
Todisteena siitä, että me lähestymme loppua, on ihmisten oppineisuus, joka leviää yli koko maan.
Kansat tulevat myös olemaan itserakkaita ja luottavat itseensä. Kristillisyys vähenee, ja jumalisuus häviää. Ihmiset tulevat olemaan sitä mieltä, ettei mikään Jumala ole luonut maata. Jotkut tulevat uskomaan, että ihmiset itse ovat aikaansaaneet ihmeen.
Tulevaisuuden ihmiset tekevät suuria keksintöjä, jopa niin suuria, että heidän mielestään ei edes Jumala ole tehnyt sellaisia ihmetekoja.
Inhimillinen keksimiskyky tulee muovaamaan uudestaan ne ihmiset, jotka Jumala on luonut, mutta niiltä ihmisiltä puuttuu sielu.
Ihmiset tulevat matkustamaan taivaalla lohikäärmettä muistuttavissa esineissä. Tulee olemaan lohikäärmeitä muistuttavia, sähiseviä esineitä ilmassa, maan päällä ja maan alla. Sinä aikana ihmiset riemuitsevat ja sanovat olevansa maailmankaikkeuden herroja. Mutta kuitenkaan he eivät ole tyytyväisiä.
Seuraava toimenpide on yritys voittaa kuolema. Kenenkään ei tarvitse kuolla, vaan jokainen saa iankaikkisen elämän.
Kaiken tämän tulevat ihmiset näkemään, mutta heillä ei ole enää viisauden silmiä nähdäkseen. He eivät tahdo tehdä parannusta synneistään.
Vaivanajan tuskat kohtaavat kaikkia maapallon maita ja kansoja, ja kaikilla kielillä kuullaan valitushuutoja…”
”Puhalletaanko pasuunaan kaupungissa, niin ettei kansa peljästy? Tahi tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut? Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.” – Aamoksen kirja 3:6-7
Liisa Rantasaari 