”Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan’.
Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?”
Hän sanoi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee sinä samoin”. Luuk.10. 30 -37.
Mies vaelsi Jerusalemista Jerikoon. Ryövärit hyökkäsivät miehen kimppuun ja riisuivat hänet alasti, sekä löivät hänet puoli kuolleeksi. Ryövärit jättivät hakatun miehen tiepuoleen.
Tapahtuma paikan ohitse kulki pappi ja leeviläinen, molemmat näkivät tapahtuneen mutta menivät ohitse. Heitä ei kiinnostanut katsoa ryöstetyn vointi. Kiireesti ohitse, ettei joutuisi osalliseksi ryöstöön.
Samarialainen oli utelias ja pysähtyi. Hänen sanotaan olleen laupias mies. Hän sitoi ryöstetyn haavat ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä. Samarialainen nosti ryöstetyn miehen juhtansa selkään. Kuljetti miehen majataloon ja hoiti häntä majatalossa.
Laupiaan samarialaisen oli jatkettava matkaansa ja niin hän antoi kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi:” Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani maksan sinulle.”
Laupias samarialainen oli esimerkillinen mies. Kuka tämä laupias samarialainen oli? Pappi ja leeviläinen eivät olleet laupiaita…he kulkivat ohitse. Heitä ei kiinnostanut lähimmäisen hätä.
Esimerkin vertauksen esitti Jeesus. Hän kysyi; ” Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?”
Sebulonin ja Naftalin maat sijaitsivat Samarian pohjoispuolella, ja niitä pidettiin halvimpina alueina Israelissa, ja Nasaret sijaitsi siellä. Erään kerran oli Natanael niminen mies kysynyt Filippukselta ( Joh. 1.45.) ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Nyt Jeesus oli ottanut vertaukseen halpa -arvoisen alueen Samarian Israelista. Samarialaisen, jota Hän piti laupiaana hyväntekijänä.
Jeesus on Nasaretin mies. Hän on syntiemme sovittaja. Hän on laupias ja armahtavainen. Hän sovitti vihollisuuden Jumalan ja ihmisten väliltä. Golgatan ristin työ on täydellinen. Hänen uhri työnsä oli täydellinen ja Hänen ansiostaan me kaikki pääsemme osalliseksi Hänen laupeudestaan.
Olemme kaikki joutuneet tiepuoleen, ja paholaisen ryöstämiksi. Synti on meidät haavoittanut. Synnin haavoittamia ohitetaan. Kukaan ihminen ei voi vapauttaa, eikä hoitaa haavoja, niin kuin laupias samarialainen Jeesus voi tehdä.
Hän puhdistaa kaikista synneistä verellään ja vuodattaa Pyhän Hengen öljyä meihin. Hän sitoo haavamme ja parantaa haavoitetun sielumme.
Jeesus antaa Pyhän Hengen viiniä voimaksi matkalle. Hän nostaa ylös ja kantaa vahvoilla käsivarsillaan.
Jeesus nasaretilainen Golgatan Pyhä voitti kuoleman vallan. Heräsi kuolleista, ja nousi ylös Isän Jumalan luokse. Hän on maksanut meistä kalliin hinnan. Ja tullessaan takaisin Hän vie meidät luokseen Karitsan häihin. Jeesus on laupias samarialainen, eikä Hän kulje kenenkään ohitse, joka on haavoitettu syntinen ja tarvitsee armoa ja hoitoa synnin haavoihin.
Jeesuksen sanan mukaan elävästä armahdetusta syntisestä tulee laupias, joka johdattaa toisia tieltä pois poikenneita Jeesuksen luokse Taivaan majataloon. Aamen.
@LR.
Liisa Rantasaari 