Vihollinen sokaisee armotalouskauden loppuaikoina uskovatkin niin että he uskovat valheen. Totuuden he syrjäyttävät elämästään. Sanaa viljellään, mutta sisin elää muissa asioissa. Sana on heille tikari, millä lyödään heikompaan, itse kun kuvittelevat olevansa vahvoja.
Elämä on ulkokultaista, päältä kauniisti siloteltua ja niin virheetöntä kuin uskovan elämä voi olla. Mutta Jeesus katsoo, itkien sydämen tilaa.
Heillä on nimi että ovat Jeesuksen omia mutta, ei Jeesuksen rakkautta sydämessä eikä sitä voimaa joka saadaan Jeesuksen läsnolossa. Keskinäinen rakkaus puuttuu.
Mistä Jeesuksen omat tuntevat toisensa? Toisten kuormien kantaminen on huulilla, mutta ei sydämessä. Luvataan rukoilla ja ehkä rukoillaan yhden kerran, asia on siinä. Taisteleva rukous puuttuu.
Hätäinen rukous aamulla ja se on sama kuin lääkärin vastaanotolle menet, istut tuolille ja kerrot vaivasi ja lähdet pois. Lääkäri jää vain jälkeesi ihmettelemään, mitä tuo tuossa kävi, eikö apua tarvitsekaan. Näin on usean rukous ja seurustelu Jeesuksen kanssa.
Oman edun ja -mukavuuden tavoittelu on etusijalla. Jos apua joku pyytää hänet vaiennetaan tai kohautetaan olkapäitä välinpitämättömästi, mitä tuokin tuossa valittaa. Hänen vaelluksensa on vain viallinen. Tehköön parannuksen niin kaikki muuttuu hyväksi.
Jopa härnätään omilla ”siunauksilla” heikommassa asemassa olevia, että huomattaisiin, miten hyvin meillä menee.
Farisealaisuus näkyy kauas, en minä ole niin kuin tuo pahamainen publikaani, minä paastoan, minä annan kolehtiin, minä evangelioin seurakunnassa, minä, minä, minä…ansioluetteloa riittää. Ja Jeesus katsoo sivussa murheen murtamana.
”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan mutta sydän on kaukana minusta”, sanoo Jeesus.
Pyhän Hengen puhetta ei voida kuulla, koska seurustelu Jeesuksen kanssa on pinnallista.
Pyhä Henki puhuukin, suorastaan huutaa, tee jotakin, että jos sinussa on Jeesuksen rakkaus, että se näkyisi elämässäsi! Tulet levottomaksi ja kiirehdit kiireisiin, ettei tarvitse tehdä mitään.
Monesti Jumala puhuu tavalla, jota ei huomata, koettelee tavalla, jota ei arvaisi uskon koetukseksi. Miten silloin toimit, se kirjataan ylös Taivaan kirjoihin. Eräänä päivänä kirjat avataan ja jokainen saa tekojensa mukaan, mitä on elämässään tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
Jos tuomio alkaa Jumalan seurakunnasta, niin mitä meidän vaelluksen tulisikaan olla?
Totuuden puhuja tulee vihatuksi, mutta vilpillinen saa kunnioitusta.
Voi Jumala rakas, kuinka keskeneräiseksi itsensä kokee, kun nämä sanat nousivat sydämelleni.
Miten paljon minussakin on vielä pois pantavaa.
Jeesus rakas, kun kristityn on nimi mulla ja Jeesus olen omasi. Tee siksi minut kokonaan. Niin, että palan sinun Pyhän Henkesi tulta.
Auta, että en olisi se joka kulkee ramman tien sivuun joutuneen ohitse, vaan auttaisin ja vieläpä maksaisin kaikki hoitokulut.
Ilman sinun voimaasi en voi edes sanoa itseäni uskovaksi, saatika tehdä sinun tekojasi.
Sinun voimaasi tarvitsen, sinun voitelua kaipaan. ” Sillä he eksyvät koska eivät tunne kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa.”
Niin, sinun voimasi Jeesus saadaan vain sinun kanssasi. Ei epäjumalista, ei saippuasarjoista, ei tämän päivän epäjumalista, joita uskovatkin suosivat. Netflixistä ei virtaa taivaallista voimaa. Kahtaalle jakaantunut sydän ei voi olla Jeesukselle antautunut kokonaan.
Jeesus auta, että sinä saisit minussa enemmän sijaa. Jeesus, että sinä vielä pysäyttäisit tämän suuren joukon, joka sanoo itseään sinun seuraajiksi. Niin, että sinun tekosi ja voima sekä rakkaus näkyisi teoissa. Sillä usko ei ole sanoissa vaan teoissa.
Rakkaus rakentaa, viha ja vihollisuus repii ja hajottaa uskovien joukot. Missä on riitaa ja toraa, pahansuopuutta ja kateellisuutta.
Missä heikompaa sorretaan, lyödään maahan jo maassa olevaa, missä valhetellen puhutaan kaikkea pahaa, siellä ei ole Jumalan Henki.
Henki on vihollisen. Vihollinen on tullut ryöstämään ja repimään, niin että uskovien silmät sokaistuivat näkemään valheen silmälasein.
Totuutta he eivät siedä kuultavan.
Armolahjat torjutaan, niihin ei uskota, vaikka ne toimisivat. Joskus armolahjojen kautta Jumala puhuu sanoja, jotka eivät miellytä.
Päänsilittäjiä riittää kristikunnassa, rauha, rauha, ei hätää mitään,
mutta Jeesus näkee ja tietää kaiken.
Hän näkee sydämen, joka on Hänen omansa.
Hän näkee puhtaan sydämen ja Hän näkee sydämen joka on kaukana Jeesuksesta. Ihmiset eivät kaikkea näe. Jumalalta ei mikään ole salattua, eikä peiteltyä.
”Ja Hän loasta nostaa kurjan ja köyhän. Ja nostaa ruhtinasten rinnalle.” Niin, Kuninkaallinen papisto nousee, se nousee koettelemusten kautta. Jumala seuloo uskovia. Hän tulee pian ja Hän ottaa puhdistetun morsiamen mukaansa. Morsiamen, missä ei ole vilppiä, eikä valhetta. Ei mitään tietoista syntiä. Pieni synti on yhtä paha kuin suurikin synti. Siksi armo ei peitä syntiä, vaan Jeesuksen veri puhdistaa kaikista synneistä. Laki ja armo kasvattavat Kristuksen tuntemiseen.
Tänään mennään ristin luokse. Nämä sanat, joita tähän kirjoitin, on sydän verellä kirjoitettu…kyynelin. Nämä sanat eivät nyt tule minusta. Vaikka minä tätä kirjoitan tähän.
Jeesus armahda minua ja armahda niitä jotka tämän lukevat.
Vain yksin Jeesus, Hän mulle riittävi. Vain Hänen luonaan tyyntyy sieluni. Ristin luona vuotaa rauha, sydämeen särkyneen. Kiiruhdetaan ristin luokse Jeesuksen hoitoon.
Usko, ei näy sunnuntaina kirkossa, vaan maanantaina arjessa, mitä tekoa se on, ja kuinka lähellä elät Jeesusta? Amen.
@LR.
Liisa Rantasaari 