Kaikkien kansojen isä

raamattujakahvi (1)

Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.” Hepr. 11:8. KR 33/38.

Abraham oli vauraasta Kaldean Urin kaupungista kulttuurimetropolista. Siellä uhrattiin ihmisuhreja ja palvottiin kuujumalaa. Abraham oli aktiivinen epäjumalan palvelija. ”Ja Joosua sanoi koko kansalle: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Tuolla puolella Eufrat-virran asuivat muinoin teidän isänne, myös Terah, Aabrahamin ja Naahorin isä, ja he palvelivat muita jumalia. Mutta minä otin teidän isänne Aabrahamin tuolta puolelta virran ja kuljetin häntä kautta koko Kaananin maan ja tein hänen jälkeläisensä lukuisiksi ja annoin hänelle Iisakin.” Joos. 24: 2 -3. KR 33/38.

Tätä taustaa vasten katsottuna Abrahamilla ei ollut jaloja ominaisuuksia. Jumalan kutsu oli Abrahamin kohdalla suurta armoa. Jumalan suunnitelmat alkoivat paljastua, mutta erittäin karulla tavalla. Abraham sai kutsun lähteä tuntemattomalle matkalle.
”Ja Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.
Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.”
1. Moos. 12. 1 – 3. KR 33/38.

Jumala käski jättää turvallinen kotiseutu ja isän koti, sekä sukulaiset. Kaiken entisen jättäminen merkitsi astumista tuntemattomaan seikkailuun. Abrahamin piti ottaa uskonaskel ja kuuliaisena kutsujalleen lähteä minne Jumala hänet johdattaa. Jumalan valinnat ovat yllättäviä valintoja. Kutsun saaneet ovat jättäneet taakseen inhimillisesti arvokasta. Taakseen on saanut jättää ihmisten arvostuksen tai turvatun toimeentulon. Monet ovat menettäneet sukulaisensa uskoon tullessaan. Ikuisuus näkökulmasta katsottuna kaikki nämä menetykset ovat vähäisiä. Koska ikuisesti elävän sielun pelastumisesta on kysymys. Eräässä laulussa ovat sanat. ” Maksakoon se mitä vain minä tahdon taivaan kunniaan.” Jumalan armo ja Kristuksen sisäinen tunteminen on oltava sisäistetty. Kehällinen kristillisyys ja tieto Kristuksen olemassaolosta ei pelasta. Kristukselle elämänsä luovuttanut ja kuuliaisuuden askeleen ottanut saa Pyhän Hengen sinetin, joka todistaa, että olen Jumalan lapsi ja iäisen elämän perillinen. Pyhä Henki on sinun puolustajasi, joka todistaa, että olet vanhurskautettu siis syyttömäksi julistettu.

Elämän tarkoituksen etsimisessä on kysymys Jumalan kutsusta. Hän vetää sinua puoleensa armostaan. Jos kuulet sisimmässäsi Jumalan kutsun silloin kannattaa olla kuuliainen ja noudattaa kutsua. Erityisesti Jumala kutsuu ihmistä kahdesti tai kolmesti. Olet tuolloin Jumalan etsintäkuulutettu. Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala on jatkuvasti etsinyt ihmisiä saadakseen heidät takaisin omikseen. Hän huutaa, ” missä olet ihminen?”

Jumala sanoi Abrahamille, ” lähde ja ole siunaukseksi.” Mikäli Abraham ei olisi noudattanut kutsua ja lähtenyt, niin hänen tarinansa olisi päättynyt tähän. Raamatussa olisi maininta Abrahamista, joka ei noudattanut Jumalan kutsua, eikä ollut siunaukseksi, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Abrahamin kautta ei olisi tullut kansoille siunausta. Kiitos Jumalalle! Abraham oli kuuliainen ja sai olla siunauksena.

”Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.” Room. 4: 13. KR 33/38. Lue loppuun

This entry was posted on 11.6.2021.

Pelastuksemme on Jumalan suurissa teoissa

punarintaoksalla

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Matt. 28. 19 – 20. KR 33/38.

”Menkään!”, Jeesus sanoi opetuslapsilleen. Hän ei sanonut, ” menisittekö levittämään ilosanomaa kaikkeen maailmaan ja kaikille kansoille ja tekisittekö minulle lisää seuraajia.” Jämäkkä käsky, menkää ja tehkää! Voit ajatella, ”ettei minusta ole lähtijäksi ja vielä vähemmän tekijäksi. Olen hidas puhumaan ja kieleni on kankea. Olen niin heikko, ettei minusta ole mihinkään. Hyvä jos jaksan kilvoitella loppuun saakka. Tämä uskossa eläminen on kovin raskasta. Olen mato ja koi, voi, voi.”

Ensimmäiset opetuslapset olivat voimattomia siihen saakka, kunnes Jeesuksen lupaama voima annettiin. Helluntaipäivänä tapahtunut suuri Pyhän Hengen vuodatus, joka antoi voiman.

Opetuslapsista Pietari oli valmis kuolemaan Jeesuksen puolesta. Pietari uhkui inhimillistä voimaa ja intoa. Pian nähtiin, mihin ihmisen voimat johtavat. Jeesuksen ollessa kuulusteltavana, Pietari istui pimeässä nuotion ääressä. Heti kysyttäessä, ” etkö sinäkin ollut Jeesuksen seuraaja?” Pietari kielsi kolme kertaa, ”ettei hän tuntenut Jeesusta.” Pietarilta into loppui. Ylpeys ja inhimilliset voimat karisivat. Pietari näki, mitä tuli sanottua ja katui katkerasti sanojaan. Raamattu kertoo.
”Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut: ”Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät.” Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.” Matt. 26: 75. KR 33/38.

”Ylpeys käy lankeemuksen edellä,” on suomalainen sanonta. Omin voimin, sekä inhimillisin ponnisteluin aloitettu työ onnistuu vähän aikaa. Pyhän Hengen voimassa on voitu aloittaa työt, mutta työn menestyessä helposti ylpistytään. Otetaan itselle kunnia menestyksestä, eikä anneta kunniaa Hänelle, Jeesukselle Kristukselle. Jokaisella on vaara kaatua ylpeyteen. Korkealta en tätä kirjoita. Ihminen on vain maan tomusta tehty ja ensimmäisen ihmisparin lankeemuksesta lähtien, jokaisella on taipumus nostaa itsensä korkealle ja toisia parempaan asemaan.
”Minä sanoin menestykseni päivinä: ”En minä ikinä horju.” Ps. 30: 7. KR 33/38.

Pietarille kävi, niin kuin Jeesus oli edeltä sanonut. Jumala ei anna kunniaa ihmiselle. Jumala tietää, mitä tekoa me olemme. Pietarin tie painui alas, mutta Kristuksen armo nosti katuvan ja nöyrän Pietarin ylös. Hän pääsi Kristuksen seuraajien joukkoon.
”Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: ’Ylös!’ ja hän auttaa nöyrtyväistä.” Job, 22: 29.

”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” Sananl. 28:13. KR 33/38.

Pietari oli ensimmäisenä helluntaina toisten opetuslasten kanssa rukoilemassa. Pyhän Hengen voima vuodatettiin kaikkien yläsalissa olleiden päälle. Jumalan armo ja rakkaus näkyi erityisellä tavalla langenneen, mutta uskossaan uudistuneen Pietarin kohdalla. Hän sai Pyhän Hengen voiman ja Pyhän Hengen voiman vaikutuksesta hän saarnasi, niin että hänen saarnaan vaikutuksesta syntyi herätys. Hengellinen herätys sai aikaan, että tuhatpäinen kansanjoukko tuli uskoon. Pietari ei tätä herätystä saanut aikaan, vaan Pyhä Henki toimi Pietarin välityksellä ja antoi hänelle sanat suuhun, jotka herättivät ihmiset näkemään syntisyytensä Jumalan edessä. ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”. Apt. 2.40 FINPR.

Seurakunta on Kristukseen uskovien joukko, jonka jäsenluettelo on Jumalan tiedossa. Seurakunnalle annettiin tehtäväksi viedä pelastuksen evankeliumia kaikkeen maailmaan ja kaikille kansoille.

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Matt. 28. 19 – 20. KR 33/38. ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka”Apt 1:8. Lue loppuun

This entry was posted on 27.5.2021.

Pyhä Henki tuulessa ja tulessa

”Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” Apt. 1: 8. KR 33/ 38

Jeesus on kärsinyt kaikkien aikojen kaikkien ihmisten rikokset ja synnit ristillä. Hän on uhrannut itsensä viattomana uhrina. Hän toteutti Jumalan tahdon ja purki erottavan väliseinän Jumalan ja ihmisten väliltä. Hän ristin kuolemallaan lunasti ihmiset kadotustuomiolta. Eedenin paratiisissa ensimmäiset ihmiset lankesivat ottamaan hedelmän kielletystä puusta. Tämän tottelemattomuuden seurauksena langetettiin ihmisten päälle kuolemantuomio. Yksi hedelmä ja kuolemantuomio. Tuntuu kohtuuttomalta tuomiolta. Jumala Kaikkivaltiaana on määrännyt, että Hänen sanaansa noudatetaan. Ihminen uteliaana ja paholaisen lumoamana ei voinut vastustaa kiusausta. Adam ja Eeva saivat mitä halusivat. Jumala salli pariskunnan maistaa kiellettyä hedelmää, mutta he saivat hedelmän lisäksi päälleen tuomion. Rikoksesta seurasi rangaistus.

Kaikkivaltias Jumalan Poika Jeesus Kristus on voittamaton, jotenka kuolemallakaan ei ollut Häneen valtaa. Käärmeenä esiintyneen paholaisen pää murskattiin. Jeesus Kristus voitti paholaisen vallan ja voiman. Ihminen on edelleen syntiin langenneen pariskunnan jälkeläinen. Kannamme perisyntiä mukanamme. Adamista ja Eevasta lähtien kopioimme syntiin taipuvan luonteen. Maailmaan syntyvä vauva on perinyt synnilliset taipumukset, mutta vastasyntynyt lapsi ei tiedä hyvän ja pahan eroa, jotenka hän on Kristuksen ristintyön ansiosta puhdas. Viattoman lapsen vedellä valelu on turhaa. Taivaskelpoisena ihminen pysyy siihen saakka, kunnes hän tajuaa rikkoneensa Jumalan käskyjä ja Jumalan sanaa vastaan. Epäuskon herääminen ja Jumalan sanan epäileminen, onko Jumala todella näin sanonut ovat syntiinlankeemuksen alun lähtökohtia.

Vastuu kuolemattoman sielun pelastumisesta alkaa siitä hetkestä kun omatunto tekee ihmisestä syyllisen. Omantunnon ääni varoittaa jos on rikottu Jumalan sanaa vastaan. Pyhäkoulun opettajani opetti ikimuistoisen opetuksen tästä. Hän sanoi:” Älä milloinkaan anna omantuntosi äänen vaieta. Jos omantunnon varoituksista huolimatta teet tekoja, joista varoitetaan, niin vähitellen ääni vaikenee. On vaarallista jos omatunto vaikenee.” Vaikenemisesta seuraa hitaasti paatumuksen tila. Ihmisestä tulee kova ja tunteeton pahantekijä. Häneltä eivät keinot pahantekemiseen lopu. Paholaisen juonet ovat monenlaisia.

Ennen ristinkärsimystään Jeesus Kristus kertoi opetuslapsilleen, mitä Hänelle tulee tapahtumaan. Nyt oli kaikki tapahtunut ja Jeesus oli noussut lähettäjänsä Isän Jumalan luokse Taivaaseen. Opetuslapset tunsivat näiden tapahtumien jälkeen itsensä avuttomiksi ja orvoiksi. Olihan Mestari poissa. Yläsalissa he saivat toinen toisistaan turvaa ja lohduttivat toisiaan. He muistivat Jeesuksen luvanneen lähettää heille toisen puolustajan Pyhän Hengen.

Opetuslapset yksimielisesti rukoilivat Kristuksen täyttämään lupauksensa. Minkä Kristus lupaa, sen Hän myös täyttää ja niin tapahtui nytkin.

”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.
Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.”
Apt. 2. 1 – 4. KR 33/38.

Humaus taivaasta ja väkevä tuulispää täytti huoneen. Opetuslapset näkivät kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat heidän itse kunkin päälle. Kaikki opetuslapset täyttyivät Pyhällä Hengellä ja sen merkkinä olivat vieraat kielet. Opetuslapset eivät olleet opiskelleet kieliä, koska Raamattu kertoo heidän olleen tavallisia työmiehiä. Pyhä Henki antoi heille sanat suuhun, mitä he puhuivat. Oli varmasti ihanaa nähdä ja kokea, mitenkä opetuslapset alkoivat puhua kielillä, joita eivät olisi muuten osanneet puhua. Pyhän Hengen voima oli tullut opetuslapsiin. Heidät oli nyt varustettu tehtävään. Tehtävään viedä evankeliumin ilosanomaa kaikkeen maailmaan. Pyhä Henki Jumalan Henki antaa voiman ja valtuudet evankeliointiin. Seurakunnan aika oli alkanut ja jatkuu edelleen.

Vanhassa Testamentissa mainitaan Pyhä Henki, mutta Uusi Testamentti on parempi kuin Vanha Testamentti. Vanha Testamentti oli täynnä lakia ja säädöksiä. Kristus täytti kaikki lait ja säädökset, ja ihmiset pääsivät lain alta armon alle.

Vanhassa Testamentissa Jumala puhui profeettojen kautta. Uudessa Testamentissa Kristus Jeesus puhuu sanansa kautta. Hän puhuu Pyhän Hengen kirkastamilla sanoilla. Jumalan sana ei aukene kuin Pyhän Hengen valaistessa lukijansa.

Helluntailaisia syyllistetään, että heidän oppinsa perustuu Pyhän Hengen kasteeseen. Tämä ei ole totta. Pyhä Henki kuuluu kaikille riippumatta seurakunnasta. Ihmisen pitää ensin syntyä uudesti ylhäältä. Kristus antaa armonsa ja vetää ihmistä parannukseen. Hän alkaa kolkuttaa ihmisen omalletunnolle. Synnillinen elämä ei enää viehätä. Pahat teot ja moraaliton elämä, joka ei ole Jumalan sanan kanssa yhtäpitävää alkaa menettää merkitystään. Omatunto on herännyt synnin unesta. Hengelliset asiat alkavat kiinnostaa, koska maailmasta saatavat ” eväät” eivät enää ravitse rauhatonta ihmistä. Lue loppuun

This entry was posted on 14.5.2021.

Vihastuminen on luvallista

”Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat vihasta sinua vastaan; tyhjiin raukeavat ja hukkuvat, jotka sinun kanssasi riitelevät.
Siionin tähden minä en voi vaieta, ja Jerusalemin tähden en lepoa saa, ennenkuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi ja sen autuus kuin palava tulisoihtu.”
Jes. 41: 11, 62:1. KR 33/38.

Vihan tunne on voimakas tunne. Kohdatessamme epäoikeudenmukaisuutta tai meitä loukataan tahallisesti tai tahattomasti, me vihastumme mutta katkeruudesta tulee vihan veli. Tunteet nousevat pintaa ja mieli tekee antaa samalla mitalla takaisin. Onko tuttua?

On luonnollista ja tervettä tuntea vihaa, jos meitä loukataan, alistetaan henkisesti tai fyysisesti. Alistuminen henkiselle tai fyysiselle väkivallalle tukahduttaa ihmisen ja tyranni saa jatkaa käytöstään. Tyrannin kohteeksi joutunut alkaa syyllistää itseään ja lopulta uskoo olevansa syyllinen loukkauksille. Alistuja alkaa elättää katkeruutta sisällään ja alkaa vihata itseään, koska uskoo olevansa sellainen kuin loukkaaja antaa ymmärtää hänen olevan.

Kristityillä on käsitys, että pitäisi olla viileä ja kärsiä koetut vääryydet. Olemme kuitenkin ihmisiä ja meillä on oikeudentajun lisäksi tunteet. Saamme vihastua ja tunteiden ilmaisu osoittaa, että ei ole oikein ” potkia päähän”, on väärin alistaa lähimmäistään. Raamattu jopa antaa luvan vihastua. ”Vihastukaa, mutta älkää tehkö syntiä. Älkää antako auringon laskea vihanne ylle. Ef 4:26.

Monet Raamatun psalmit kertovat vihan tunteista. Psalmintekijä vuodattaa vihansa Jumalalle ja pyytää kostoa vääryydentekijälle. Saamme siis vihastua, mutta emme kostaa takaisin. Kostaminen on syntiä. Kosto kuuluu Jumalalle ja Hänen kostonsa on oikeudenmukainen. ” Kosto” sana merkitsee oikeudenmukaista rangaistusta.

Koska uskossa Kristukseen oleva ihminen on vain ihminen, hän saa ilmaista vihastumisen tunteet, mutta ei saa juuttua kiinni vihaan. Jos viha jää pysyvästi sydämeen, silloin helposti vihastumme uudelleen, kohdatessamme samoja tilanteita, mitkä olivat saaneet ensimmäisen kerran vihastumaan. Tunteet siirtyvät lähimmäisiin ja vihaista ihmistä aletaan kartella. Vihamielisen ihmisen lähellä on raskasta elää. Hän on kadottanut ilon ja vapauden ja viha leimaa kantajansa. Vihan vangiksi joutuneen ihmisen elämästä tulee yksinäistä. Ovatko, surmatyöt koko maailmaa vihaavan ihmisen tekoja? Surmaaja kostaa syyttömille lähimmäisilleen kokemiaan vääryyksiä, jotka on padottu sisälle.

Katkera ihminen ei voi iloita Jumalan lapsena, koska Kristuksen veri ei ole saanut puhdistaa ihmisen sydäntä. Sen vuoksi apostoli Paavali opetti.

”Ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.” Hepr. 12:5. KR 33/38.

Jumalalle saamme purkaa kaikkein pahimmatkin tunteet. Hän kestää meitä. Jumalalle vuodatetut tunteet auttavat vapautumaan ja saavat meidät tasapainoon. Kostamaan ei pidä lähteä, koska silloin syyllistyy itsekin ja alentuu vääryydentekijän tasolle. Lue loppuun

This entry was posted on 2.5.2021.

Kaiken lohdutuksen Jumala

”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” Ef. 6:12. KR 33/38.

Jospa me Jeesuksen seuraajat, aloittaisimme lämpimän sodan. Maailmassa käydään kylmää sotaa. Rakkaudetonta sotaa. Syntiä ja pahuutta vastaan, on aloitettava rakkauden lämmin sota.

Miten onnistumme? Siten, että laitamme koti alttarit kuntoon. Jeesus antaa meille rukouksessa, rakkautensa ja lämpönsä. Hän alkaa tehdä muutosta. Hän pukee sopivaan henkilökohtaiseen sota-asuun. Hän aseistaa Pyhän hengen voimalla, ja antaa suuhumme sanat, joilla kerromme rakkaasta Vapahtajastamme, lähimmäisillemme, jotka vielä ovat sidottuina synteihin ja pahoihin tekoihin.

He syövät paholaisen katkeria hedelmiä. Paholainen, Jumalan vastustaja, käskyttää tottelemaan vihollisen käskyjä, ja opettaa kylmään sotaan. Sotaan, mikä ei tunne sääliä, eikä rakkautta lähimmäisiä kohtaan.

Lämpimässä rakkauden aikaasaadussa sodassa, vapautamme, vihollisen talutusnuorassa olevia, Jumalan lasten vapauteen.

Paholaisen vastustaminen on meidän sotamme. Aseemme eivät ole ihmisestä lähtöisin. Aseet ovat Jumalasta, Jeesuksesta Kristuksesta lähtöisin olevia. Pyhän Hengen voimassa, me murramme linnoituksia, ja lyömme alas järjen päätelmiä. Tuhoamme kaikkea, mikä estää tuntemasta elävän Jumalan. Kristus antaa, sanan kaksiteräisen miekan kätemme. Hänen avullaan saamme voittoja. Saalis viedään Kristukselle, Hänen hoitoonsa. Hänen seurakuntaansa. Seurakuntaan, joka rakennettaan ihmisten sydämiltä kätkettynä. Jumalan seurakuntaa maailma ei näe. Seurakunnan jäsenet Jumala yksin tietää. Hänellä on rekisteri seurakuntansa jäsenistä.

”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” Hepr. 4:12. KR 33/ 38.

”Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?” Jer. 23: 29. KR 33/38.

Jeesuksen Kristuksen Ylipäällikön käsky on.

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Matt. 28. 19 – 20. KR 33/38.

Maailma ei rakasta Jeesuksen omia. Rakkautta ei ole maailman henkisessä kristityssä. On kristityn nimi, mutta Pyhän Hengen voima puuttuu. Jos puuttuu Kristuksen sisäinen tunteminen, silloin puuttuu kaikki. Ihminen on helisevä vaski. Kuparin helinä ei kosketa ketään, se on epämiellyttävää kuminaa. Siinä ei ole elämää. Pyhän Hengen voitelema kristitty helisee kirkkaasti kuin kristalli. Lue loppuun

This entry was posted on 14.4.2021.