Terveeseen uskoon ja vanhurskauteen

” Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. ” 2. Tim. 4. 3 – 4. KR 33/38.

”Kun Jumala vanhurskauttaa ihmisen, niin tämä on aina sataprosenttisesti vanhurskas” (Mauri Vikstén. Terveen opin pääpiirteet s.72 RV kirjat 1980.)

Vanhurskauttamisessa tapahtuu muutos. Syntinen tuomittu saa lahja vanhurskauden. Kristuksen ristin työn ansiosta. Ihminen saa palkan täydellisestä hyvästä työstä, mitä hän ei ole tehnyt. Palkka maksetaan armosta, eikä hänen pahoja tekojaan rangaista, jos hän uskoo Kristukseen ja Hänen sovitustyöhön. Ihmisen asema Jumalan edessä muuttuu.

”Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja.” Room. 4:6. KR 33/38. Ihminen ei saa syntejään omilla teoillaan anteeksi. Mikään ihmisen teko ei ole kyllin hyvä, niin että saisi syntinsä anteeksi. Monet uskovat kasteen pelastavaan vaikutukseen, mutta se on ihmisen teko, eikä siten poista ihmisen syntejä, vaan on Jumalan tahdon noudattamista. Jumalan tahdon noudattaminen antaa omantunnon rauhan.

Jeesus kertoo armottomasta palvelijasta. Hänen vertauksen mukaan palvelijalla on velkaa 10.000 leiviskää eli noin 44 miljardia euroa. Hän on pahasti velkaantunut ja hävittänyt varansa. Tällainen ihminen ei voi ostaa pelastusta rahalla, eikä omaisuudella, mutta Kristus on maksanut velat ja Hän antaa käyttöön Jumalan valtakunnan kaikki rikkaudet. Rikkaudet, joita ei voi rahalla saada. Tarvitaan Kristuksessa saatu ansaitsematon armo ja rakkaus. Pyhä veri, joka puhdistaa syntisen omantunnon ja kääntää mielen kuuliaiseksi Kristukselle.

Postilähetyksen vastaanottamisessa on hyvä vertauskuva pelastuksen lahjan vastaanottamiselle.

Ensin saamme saapuneesta lähetyksestä tiedoksiannon. Tiedoksianto on evankeliumi, jonka saamme uskossa vastaanottaa. Evankeliumi on sanoma pelastajasta Jeesuksesta Kristuksesta. Ristin sovitustyöstä. Jumala uhrasi Pyhän Poikansa ristillä ja sovitti näin maailman synnit. Viaton Uhrikaritsa vuodatti verensä meidän syntiemme ja pahojen tekojemme tähden, että Hänessä saamme oikeuden tulla Jumalan lapseksi ja uskossa saamme luottaa Häneen. Saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Uskomalla Herraan Jeesukseen meidät julistetaan syyttömiksi. Jumalan laki on tuomitseva meidät syntisiksi, mutta Kristuksen armosta saamme omistaa lahjana puhdistuksen Kristuksen kalliissa veressä. Syntisestä tulee armahdettu syntinen. Uskossa vastaanotettu sovitustyö on kuittaus evankeliumista saadulle tiedoksiannolle. Kuittauksen jälkeen Kristus ojentaa meille vanhurskauden, ilon ja rauhan Pyhässä Hengessä.

”Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi” 2. Kor. 6:1. KR 33/38.

Kristuksen rakkaus toimii

” Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: ” Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaa; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen. ” Joona 1: 1-2. KR 33/38.

Joona sai kutsun lähteä Herran asialle. Jumala teki hänestä työntekijän palvelukseensa. Jumalan elopellolle kutsun saaneita on paljon ja lisää kuuliaisia Jumalan lapsia saisi olla, jotka lähtevät kuuliaisina Herran käskylle toteuttamaan kutsua. Puhutaan kutsumustietoisuudesta.

Joonan kutsumustietoisuus ei ollut täysin sisäistetty, sitä osoittaa seuraava jae.

” Mutta Joona nousi paetakseen Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaffoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa Tarsiiseen, pois Herran kasvojenedestä.” Joona. 1. 3. KR 33/38.

Joona sai kutsun, mutta hänen kutsumustietoisuus oli hataralla pohjalla. Kutsun saatuaan hän lähti pakomatkalle. Joona, kuten monet meistä rukoilemme, ” Herra lähetä minut valtakuntasi työhön.” Jumalan vastatessa rukoukseen ja avatessa oven tehtävään alamme epäillä kutsumustamme. Lähdetään mieluummin pakoon kuin toteuttamaan lähettäjän kutsua. Evankeliumin kylväminen ja saarnaaminen parannuksesta vaativat rohkeutta lähteä kutsujan vastuulla työhön ja toimintaan. Ihmiset ajattelevat, ettei minusta ole puhujaksi. ” On hidas puhe ja kankea kieli.” On muistettava, ettei evankeliumin julistamiseen kysytä ihmisen pätevyyttä. Työ on Herran ja Hän vastaa sanastaan. Sanotaan, että ” työ tekijäänsä neuvoo.” Taidot kehittyvät työtä tehdessä. Opimme virheistä ja virheetöntä ihmistä ei ole olemassa. Herra tietää kenet Hän lähettää ja valtuuttaa työhönsä. Monesti sellaisen Hän lähettää, joka on käynyt pitkän koulutusvaiheen Jumalan koulussa. Ihmisen, joka on koeteltu monessa kuumassa ahjossa. Omissa voimissa ei kukaan voi tehdä työtä. Siksi inhimilliset voimat ja inhimilliset taidot eivät kulje käsi kädessä. Kristus, karsii kaiken sellaisen pois, mikä tuntuu tulevan meistä itsestä. Näin Jumalan voima saa tulla parhaiten esille.

Jeesus neuvoi opetuslapsiaan.

” Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: ” Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.” Apt. 1: 4,5. KR 33/38.

” Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja tiedän hedelmänne pysyisi.” Joh. 15:16. KR 33/38.

Kristityn palvelustehtävä on Kristuksen valitsema tehtävä ja hedelmää tuottavaa satoa saadaan, jos työ tehdään Herralle, eikä ihmisille. Jumala ei anna kunniaansa ihmisille, vaan kaikesta hyvästä mitä teemme, pitää antaa kunnia yksin Kristukselle, joka on työnantaja. Maallisessa työssä saamme mainetta ja kunniaa, sekä vaikutusvaltaa, mutta Jumalan valtakunnan työssä ihmisen ei pidä ottaa kunniaa itselleen. On suurta armoa saada olla Herran elopellolla ja toteuttaa lähettäjän kutsua.

Tänä aikana Evankeliumin ilosanoma menee eteenpäin. Ihmiset etsivät lohdutusta ja toivoa elämäänsä. Rauhattomassa maailmassa elävä ihminen kaipaa varmaa pohjaa elämälleen. Kaiken horjuessa ja epätietoisuuden keskellä pitää olla sellaista, mikä on horjumatonta. Jumalan sana on vahva ja vakaa. Sana seisoo vahvana muuttuvassa maailmassa.

Kristus Jeesus ristillä sovitti vihollisuuden Jumalan ja syntisen ihmisen väliltä. Tämä sovitustyö avasi oven taivaaseen. Saamme rohkeasti astua armoistuimen eteen ja pyytää armoa ja syntejämme anteeksi. Rukoukset kuullaan Isän luona, koska tien Kristus Jeesus avasi Isän luokse. Isä Jumala kirkastetaan siten, että me Kristuksen omat, jotka olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, olemme kutsujalle uskollisia ja kannamme runsasta hedelmää. Emme lähde kutsun kuultuamme pakoon, kuten Joona teki. Työntekijöitä tarvitaan ja satoa on paljon.

Pyhä Henki antaa tarvittavan voiman tehtävään.

” Joonalle tuli toistamiseen tämä Herran sana: ” Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun.” Joona 3. 1-2. KR 33/38.

Jumalan virta vielä kuohuu

”Sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.” 1. Tess.5:2. KR 33/38.

Elämme armon ajan loppuhetkissä. Tämä sukupolvi näki Israelin kansan itsenäistymisen, ja se on merkki, että olemme viimeinen sukupolvi, ennen kuin Jeesus saapuu pilvissä seurakuntansa noutamaan pois maanpäältä. Hän tulee arvaamattomasti kuin varas yöllä.

” Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunanne uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.” 1. Tess. 5. 6 – 8. KR 33/ 38.

Kristuksen ollessa Getsemanen puutarhassa tuskissaan, Hän pyysi opetuslapsia rukoilemaan puolestaan. Kuitenkin uni valtasi opetuslapset. Jeesuksen tullessa katsomaan, miten palavasti opetuslapset rukoilevat? Hän havaitsi heidän olevan sikeässä unessa. Oli yö ja uni oli voittanut miehet. Ihmiskunta elää lähellä keskiyötä. Keskiyön hetkellä on kaikkein pimeintä aikaa. Pimeässä elävät ihmiset juovat itsensä juovuksiin. Harrastavat pimeydentekoja. Pahuus ja moraalittomuus lisääntyvät entisestään. Nautitaan synnillisestä elämästä. Jumalan pelko on kadonnut. Hengellisesti nukutaan sikeää unta. Monien seurakuntien, Jumalan lasten joukon on vallannut uni. Uni, joka on lamaannuttanut toiminnan. Tavan mukaan kokoonnutaan ja viedään seremonia läpi totutulla tavalla, mutta Jumalan palvelukset eivät virvoita matkalaista. Jumalan lapsista on tullut kuivia luita, joissa ei ole Pyhän Hengen tulta ja elämää. Luut kolisevat kuivuutta. Kristuksesta lähtevä Elävä vesi on tyrehtynyt, eikä enää virtaa raikkaana ja uudistavana virtana.

Profeetta Hesekiel profetoi.

Herran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Herran hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita. Ja hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso, niitä oli hyvin paljon laakson kamaralla, ja katso, ne olivat hyvin kuivia. Niin hän sanoi minulle: ”Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?” Mutta minä sanoin: ”Herra, Herra, sinä sen tiedät”. Niin hän sanoi minulle: ”Ennusta näistä luista ja sano niille: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana.

Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi. 6Minä panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihan, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.” Hes. 37. 1 – 6. KR. 33/38.

Onko vallitseva tilanne toivoton, eikö muutosta enää tule?

Muutos on mahdollista. Tarvitaan nöyryyttä nähdä, missä tilassa hengellinen elämä on?

Jumala vie lapsensa laaksoon. Profeetta Hesekiel vietiin Herran hengessä laaksoon. Pelkäämme Jumalan kasvatusta. Jumalan koulussa opetus tapahtuu alhaalla laaksossa.

Vanhaa ihmistä riisuttaessa monesti tekee kipeää. On vaikeaa luopua menneistä tottumuksista. Hengellisen elämän ollessa kuivunutta, ja on eletty tavan mukaan kristittynä, silloin riisuminen on vaikeaa. Koska kuivuuttaan huutava sielu ritisee. Kuiviin lihattomiin luihin koskee. Hengellisesti kylmä kristitty on kuin kuiva luu. Kova luu. Voiko hengellisesti kylmä ja kuiva ihminen uudistua ja virota eloon?

Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi. 6Minä panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihan, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.” Hes.37. 1 – 6.KR 33/38.

Jumalan sana lupaa, ettei ole niin kuivaa erämaata, ei niin syvää laaksoa, mistä Herra ei voisi kuljettaa pois. Kun Pyhä Henki tekee uutta luovaa työtään, kuivassa erämaassa ollut puhkeaa kukkaan. Laaksossa ollut kuiva sielu, saa uuden elämän ja uuden hengen. Kristus Jeesus on laaksojen Lilja, Hän uudistaa ja tekee eläväksi.

”Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle.”Jes. 44:3. KR 33/38.

Kuivassa erämaassa elävän ihmisen elämässä tulee jano. Kristitty, joka on saanut maistaa Herran hyvyyttä ja Pyhän Hengen voimaa, hän ei unohda koskaan, mitä oli aika, minkä sai elää lähellä Jeesusta Kristusta. Kaipaus säilyy, vaikka elämä olisi ajautunut etäälle Kristuksesta.

Ohjeet kristityn vaellukseen

” Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.” Kol. 3:1. KR 33/38.

Herätetyt? Kuka on herätetty? Erityisesti Jumalan Pyhä Henki herättää, jokaisen kahdesti tai kolmesti, tätä sanotaan etsikkoajaksi. Omatunto, joka meissä jokaisessa on, herää näkemään syntisen elämän. Synnitöntä ja hyvää elämää elänyt näkee, ettei puhdasta elämää ole eletty. Omatunto, joka on ollut rauhallinen, onkin kumman rauhaton. Päälle vyöryvät kuin hyökyaalto kaikki teot, joita on tehnyt Jumalaa vastaan ja ihmisiä vastaan. Rauhattomuuteen etsitään lohtua alkoholista, päihteistä, viihteestä, erilaisista addiktioista. Olo ei muutu paremmaksi, vaan pahemmaksi.

Elämän mennessä sietämättömäksi, kaikki tietävät, että on olemassa Jumala, joka voi auttaa. On olemassa ristillä kuollut ja syntiset lunastanut Jumalan Poika Jeesus Kristus. Monet kääntyvät suoraan Hänen puoleensa apua pyytäen. Herra sanoo sanassaan. ” Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittamaan minua.” Ps. 50: 15. Tämä osoite on oikea. Joitakin alkaa kiinnostaa Raamattu Jumalan sana. Sana opettaa rauhattoman ihmisen oikealle tielle. Joitakin alkaa kiinnostaa Jumalan lasten yhteisö, seurakunta ja askeleet johtavat seurakuntaan. Usko syntyy kuulemisesta. Seurakunnissa puhutaan Jumalasta ja Jumalan sana ei tyhjänä palaa. Sana yhdessä Pyhän Hengen kanssa synnyttää uskon Kristukseen. Hädässä oleva löytää Kristuksen ja mieli muuttuu kuuliaiseksi Jumalan sanalle. Tulee tarve tunnustaa kaikki pahat teot, rikokset ja synnit. Jumalan Pyhä Henki näyttää todeksi synnin. Likaisinkin ” kolo” puhdistetaan, Kristuksen kalliilla maahan vuotaneella verellä. Syntinen saa omantunnon rauhan ja puhdas omatunto täyttyy Pyhän Hengen ilolla. ” Usko on, vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” Room. 14:17. Kristus Jeesus asuu verellä puhdistetussa sydämessä.

” Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maanpäällä.” Kol. 3:2. KR 33/38.

Itseensä mennyt tuhlaajapoika tai -tyttö on saanut kääntyä pois entisestä elämäntyylistä ja uudistaa mielensä kuuliaiseksi Jumalan sanalle. Kaikki on suurta armoa, että näin saa tapahtua. Ajatusmaailman pitää kääntyä kohti Kristusta ja sitä, mitä Hän antaa ylhäältä taivaasta. Jumalan kansalaiseksi tullut kristitty elää sydän taivaassa, mutta jalat vielä maassa. Meistä tulee kahden maan kansalaisia. Hoidamme tätä aikaa koskevat velvollisuudet, mutta ajatusmaailmamme rakentuu Jumalan sanan opetusten pohjalle. Jumalan sana on elämämme ohjekirja. ”Kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat siihen kätketty.” Kol. 2: 3. ”Elämme on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämäämme ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” Kol. 3:4. KR 33/38.

Apostoli Paavali opettaa. ” Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne; haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä ennen elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki; viha kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutukaa uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. ” Kol. 3. 5 -10. KR 33/38.

Pois laitettavaa on paljon, eikä omin voimin muutosta tehdä. Mutta Kristus tekee työtään ja Hänen verensä puhdistaa ja parantaa synnin aiheuttamia tekoja. Syntistä ohjaa vääriin valintoihin ja tekoihin, sielullisuus, paholaisen avustamana. Paholaista ja syntiä vastaan saamme taistella elämän loppuun saakka. Siksi Jumalan koko sota-asu on tärkeä pukea ylle.

Nurinakadulta kiitoskadulle

”Miksi murehdit, minun sieluni ja olet minussa niin levoton?Odota Jumalaa.
Sillä vielä minä saan kiittää häntä kasvojeni apua, minun Jumalaani. ” Ps. 43:5.

Odota Jumalaa. Anna Jumalan rauhassa tehdä työtään. Helposti lähdemme kapinoimaan Jumalaa vastaan rukousvastauksen viipyessä. Jos rukousvastaus on toinen kuin pyysimme, lähdemme nurinakadulle valittamaan. Kuitenkin Herra tietää, mikä on meille parasta, sillä Hän ei tee virheitä. Kulkiessamme nurinakatua pitkin levottomuus sisällämme kasvaa. Levottomuus kertoo, että nyt on aika pysähtyä. Tuntuu kuin me kaikki olisimme nurinakadulla, koska on niin vaikeaa ja ahdistaa ja monet valittavat.

Pandemia aikana monet pelkäävät, mitä tästä seuraa? Onko tulevaisuus jatkuvaa maskien kanssa olemista ja käsidesin läträämistä? Jos sairastun, selviänkö siitä? Aikamme ihminen ei ole nähnyt vastaavaa pandemiaa. Jumala yksin tietää, kuinka pitkään tämä virus saa kiusata meitä. Jumala haluaa näyttää ihmisille, että Hänen kädessään on kaikki. Ihmisen keinot ovat rajalliset. Jumala huutaa synnissä rypevälle ihmiskunnalle. ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle! Mielenmuutokseen on aihetta. Olemme rikkoneet kaikki käskyt. Olemme nousseet Jumalan yläpuolelle. Luulemme hallitsevamme maailmankaikkeutta, mutta ihminen on tomuhiukkanen kaikkivaltiaan Jumalan luomassa maailmassa. Olemme kyseenalaistaneet Jumalan sanan. Jumala on sanonut, ”tehkäämme ihminen kuvaksemme.” Mieheksi ja naiseksi Hän loi ihmiset. Ihminen on noussut auktoriteettinsa yläpuolelle ja kuvittelee mielikuvituksessaan, mitenkä sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Lapsesta kun alkaa tuntua, että hän onkin poika, vaikka on syntynyt tytöksi. ”Kun minusta tuntuu” uskossa lähdetään muutoksen tielle, ei hyvää seuraa. Vanhempana, kun minusta alkaa tuntua, että olenkin joku toinen sukupuoli kuin mitä olen, eivätkö kenenkään hälytyskellot soi? Järkevät ihmiset hehkuttavat järjenvastaisia asioita. On tutkittu fakta, että tarpeeksi monesti toistettu asia toteutuu ja ihmiset uskovat valheellisen tiedon. Yhteiskunta, joka lähtee kyseenlaistamaan Jumalan sanan ja lähtee tunteiden vietäväksi…Jumala pysäyttää. Jumala ei salli itseään pilkattavan liian pitkään.

Pysähtyminen on toteutettu, mutta ihminen ei muutu. Ihminen ei itse itseään voi muuttaa. Toinen ihminen ei voi toista muuttaa, eikä pelastaa katastrofilta. Jokaisen on mentävä itseensä. Tutkittava, mitä mielessäni liikkuu? Mitä ajatuksissani ruokin? Nykyajan kristityillä on epäjumalia, siinä kuin niitä oli Vanhan Liiton aikanakin. Kultaisia vasikoita väsätään milloin mistäkin ja niiden ympärillä tanssitaan. Jumalan silmä valvoo ihmisten mieletöntä menoa. Ihminen juoksee karkuun ja epätoivoisiin tekoihin. Kaikkivaltiaan Jumalan ollessa aivan vieressä. Hengellinen sokeus on peittänyt silmät, ettei nähdä Jumalan läsnäoloa. Etsitään tyhjyyteen apua vääristä paikoista. Jokaisessa ihmisessä on Jumalan kokoinen aukko ja tämän aukon täyttää, vain Jeesus Kristus Jumalan Poika.

” …sinä löydät hänet, kun kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi.” 5. Moos. 4: 29. KR 33/38.

”Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt?
Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?” Ps. 43:2.