Tarjotaan hyvää laatua vain parasta

” Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen.” Fil. 2. 5 -7. KR 33/38.

Ihmisen mielen muuttaminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Apostoli Paavali kehottaa, että meillä pitää olla Kristuksen mieli. Mahdottomia tuo Paavali vaatii, eikö?

Mielenmuutos lähtee, halusta muuttua. Vastoin tahtoaan, ei kukaan muutu. Ihmisen ajatusmaailma, on ensimmäisten ihmisten jälkeen ollut jokaisella kieroutunut. Vapaaehtoinen mielenmuutos on välttämätöntä, jos haluaa muuttua. Mitä vaikeammin ihminen on mieleltään järkkynyt, sitä vaikeampaa on nähdä, että tarvitsisi apua. Ongelman ydin on, ettei itse nähdä itsessään ongelmia. Ei nähdä tarvetta muutokseen. Sama pätee myös synnin kahleissa olevan ihmisen mielen muutokseen. Kukaan ei väkisin voi muuttaa toista ihmistä. Kukaan ei käännytä toista ihmistä – se on mahdoton tehtävä. Syntiin ja pahuuteen langennutta ihmismieltä ei ihminen voi muuttaa paremmaksi. Tarvitaan ihmisen Luoja, Jumala apuun. Hän voi auttaa, jokaista, joka haluaa muutosta itselleen. On nähtävä itse, että olen syntinen ja tarvitsen syntini anteeksi. Koska kaikki olemme syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla.

Mielenmuutos tarvitsee nöyrtymistä. Luonnollinen ihminen on ylpeä, eikä halua toisten puuttumista asioihinsa. Jos haluaa saada apua, on taivuttava nöyrtymään. Nöyrtymistä vaatii myös avun pyytäminen, silloin kuin omat keinot loppuvat. Avain muutokseen on nöyryys. Kristus Jeesus oli nöyrä. Avun antaja on nöyrä.

”Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.” Jes. 29: 19.
Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” Jes. 57: 15.
Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” Jes. 66: 2. KR 33/38.

Särjetyt sydämet, syntiset sydämet, sairaat sydämet, ja mielet, kaikille Jeesus Kristus antaa avun. Apu saadaan Herralta, Luojaltamme. Kaikkivaltiaalta Jumalalta. Ei Jeesus hylkää, eikä jätä, jos olet kulkenut etäälle Hänestä. Hänen armonsa riittää vetämään sinut takaisin luokseen. Luopion tie on tuskainen ja rauhaton, kunnes se löytää rauhan uudelleen Kristuksessa Jeesuksessa. ”Onko Jumala olemassa? Missä on Herra?” Monet kysyvät.

Etsikää Herraa ja Hänen voimaansa.
”He etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä.” Apt. 17: 27. KR 33/38.

Ateisti ei voi kieltää Jumalan olemassa oloa. Koska ateisti elää ja hengittää, koska Jumala on antanut hänelle elämän hengen. Tarpeeksi suuren hädän hetkellä, ateisti rukoilee Jumalaa. Opetuslapsi Pietari esitti kovaa miestä ja kielsi Mestarinsa Jeesuksen. Pietarin kovuus mureni, hänen kohdatessaan rakkautta täynnä olevan Jeesuksen Kristuksen.
”Simon Pietari vastasi hänelle: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat. ” Joh. 6: 68. KR 33/38.

Meidän esimerkkimme Jeesus Kristus, tyhjensi itsensä. Hän nöyryytti itsensä ja otti orjan muodon. Hän Jeesus Kristus, Jumalan Poika tuli ihmiseksi. Synnitön Jumalan Poika, tuli syntisten ja sairaiden ihmisten keskuuteen. Jeesus Kristus tuli ihmisten keskuuteen palvelijaksi. Vapauttamaan kaikki syntien kahleista.

Jeesus suoritti Isän Jumalan tahdon. Jumalan rakkaus kulminoitui ristille. Synnitön Jeesus, otti kaikki meidän ihmisten synnit, pahat tekomme, rikoksemme ja virheemme, päälleen. Hän tuli vikauhriksi. Hänet syntiset ihmiset ripustivat ristille. Viaton Jumalan Poika, oli Uhrikaritsa, joka pois otti maailman synnit. Ilman veren vuodatusta, ei olisi ollut syntien sovitusta. Jumalalla on ja oli suuri rakkauden täyttämä sydän, joka ei halunnut ihmisten joutuvan kadotukseen. Jumalalla on edelleen rauhan ja rakkauden ajatukset ihmisiä kohtaan. Ristinpuulle Kristuksessa ripustettiin myös kaikki meidän kipumme ja sairautemme. Jeesus Kristus kantoi kaikki ne hartioillaan, että me voisimme saada terveyden. Hänen verihaavojensa kautta me olemme parannetut. Viimeistään iankakkisuudessa, kaikki Kristukseen uskovat sairaat ovat terveitä.

Hän ristillä murskasi paholaisen vallat ja voimat. Paratiisin käärmeen pää murskattiin. Vihollisista viimeinen, kuolema, voitettiin Kristuksessa. Koska Kristus nousi kuolleista. Hän elää. Häneen uskovat saavat ikuisen elämän. Kuoleman voittaja herättää jokaisen Kristukseen uskovan kuoleman unesta, ja avaa paratiisin portit. Ympyrä sulkeutuu. Paratiisista ihmiset karkotettiin pois syntiinlankeemuksen seurauksena. Syntiin langennut ihminen saa kaikki syntinsä anteeksi Kristuksen ristintyön ansiosta, ja pääsee takaisin paratiisiin. Kristuksen omat, ristintiellä Kristuksessa riemuitkaa!

” Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä kerkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustamaan isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” Fil. 2. 9 -11. KR 33/38.

Leipää ja uimavesiin

” Sillä he eivät olleet noista leivistä päässet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut.” Mark. 6: 52. KR 33/38.

Leivästä Jeesus puhuu useassa kohdassa Raamatussa. Evankelista Markus kertoo. Jeesuksen ympärillä oli kansaa liikkeellä. Monet tulivat kaukaa kuuntelemaan Jeesuksen opetuksia. Uteliaita riitti. Jeesusta seurattiin uteliaisuudesta. Toisille Jeesuksen opetukset olivat tärkeitä. Jeesuksen tekemät teot kiinnostivat uteliaita ihmisiä. Minkä vuoksi Jeesus oli kiinnostava henkilö, koska Jeesus puhui, ja teki niin kuin se, jolla on valta. Kirjanoppineilla ei ollut samoja valtuuksia, kuin Jeesuksella oli. Jeesuksen puheet menivät syvälle sydämeen. Pyhä Henki oli Jeesuksen puheiden takana. Olihan Jeesus Jumalan Poika. Ihmiseksi tullut Jumala. Hänessä, ei ollut syntiä, joka olisi vienyt voimaa sanoista. Jeesuksen sanat olivat eläviä ja voimallisia sanoja. Jeesus ei säästynyt arvostelulta. Hän oli hyvin tarkan valvonnan alaisena.

Fariseukset ja kirjanoppineet olivat olevinaan viisaampia, kuin Jeesus. He olivat oppineita, Jeesus oli puusepän poika. Puusepän pojan ei ollut tarvinnut opiskella. Eikä Nasaretista tule hyvää, se oli heidän mielestään ainut oikea totuus. Mikä, Jeesus nasaretilaisesta voisi tehdä paremman opettajan, kuin mitä kirjanoppineet, fariseukset ja papit olivat?

Usein Jeesuksen opetukset kestivät pitkään ja nälkä yllätti kuulijat. Evankelista Markus kertoo, Jeesuksen huolehtineen ihmisten fyysisistä tarpeista. ” Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää.” Jeesus toteaa pitkän opetusjakson jälkeen. Mark. 8: 2. KR 33/38.

Opetuslapset sanoivat Jeesukselle. ” Mistä täällä erämaassa kukaan voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?” Mark. 8: 4. KR 33/38. Erämaassa ja leivättä, tarpeeksi ongelmaa ratkaistavaksi. Jeesus kysyi: ” Montako leipää teillä on? ” He sanoivat: ” Seitsemän.” Tämän tiedon saatuaan, Jeesus käski kansan asettua maahan. Hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa. Opetuslapset laittoivat leivät kansan eteen.

Oli myös joitakin kaloja; Jeesus siunasi ne, ja käski siunatut kalat asettaa kansan eteen. Ihmisille olivat ruoat tarjolla, he pääsivät niitä syömään. Kaikki tulivat ravituksi, leipää ja kalaa riitti jokaiselle. Ylimääräistä ruokaa jäi, ne kerättiin pois. Seitsemän täysinäistä vasullista. Noin 4000 henkilöä oli ruokittu kylläiseksi, ja leipiä jäi. Jeesus aina yllättää, jos Hän saa antaa siunauksensa.

Jeesus ei lähetä ketään nälkäisenä pois. Nälkäiset, Hän siunaa hyvyyksillään, mutta kylläiset, Hän lähettää pois. Kylläinen ei huoli Jeesuksen siunauksista. Rikas ja kylläinen ihminen uskoo tulevansa omillaan toimeen. Jeesusta ei tarvita auttajaksi

Jeesus siirtyi veneeseen ja toiseen paikkaan. Jeesuksen mukaan lähti, opetuslapset, sekä fariseuksia. Fariseukset aloittivat jälleen Jeesuksen kanssa väittelyn. He vaativat merkkiä taivaasta. Ihmisiä kiinnostavat vain ihmeet ja merkit. Sielun pelastuminen ei ollut fariseuksille tärkeintä. Fariseukset, tekopyhät ihmiset, ovat edelleen samanlaisia. Juoksevat ihmeiden perästä, mutta kaikki muu jää sivuseikaksi. Jeesuksen seuraaminen edellyttää, että syntinen elämä saadaan kuntoon. Ihmeet seuraavat niitä, jotka tulevat Jeesukseen uskoviksi. Ensin on syötävä elämän leipää.
Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” Joh. 6: 35. KR 33/38.

Jeesus on Elämän leipä. Yksi leipä, joka riittää kaikille. Totuuden tien ensimmäinen portti on avattu. Jeesus antaa uskon lahjan, jokaiselle, joka ottaa Hänet henkilökohtaisesti vastaan. Tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen. Jeesus käskee varomaan ja kavahtamaan fariseusten ja Herodeksen hapatusta. Mark. 8: 15. On olemassa väärää evankeliumin hapatetta. Vääriä opettajia ja vääriä profeettoja. Herodeksen hapatus on ihmisten mieliksi elämistä. Herodes pelkäsi asemansa uhatuksi, jos ennustukset Jeesuksesta toteutuvat. Jeesus oli jo yleisten pielipiteiden ” pelinappula” lapsuudesta lähtien. Siksi, Herodes olisi ihmisten mieliksi halunnut surmata Jeesuksen jo lapsena Yleinen mielipide on usein Jeesuksen opetuksia vastaan. Yleinen mielipide vesittää evankeliumin. Jätetään pois sellaista, mikä muuttaa Jumalan sanan toiseksi, kuin mitä se Raamattuun on kirjoitettu. Evankeliumista poistetaan uudeksi tekevä voima. Evankeliumi, on Jumalan sanaa. Totta sellaisenaan, mitä Jumalan sanassaan, Raamatussa on sanonut… se on ravitsevaa Elämän leipää.

Opetuslapset olivat jälleen unohtaneet leivän, mennessään veneeseen. ” Ja he olivat unohtaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan enempää veneessä, kuin yksi leipä.” Mark. 8: 14. He puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää. Jeesus huomasi opetuslasten keskustelun ja Hän sanoi heille: ” Mitä te puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut? Mark. 8: 17. KR 33/38.

Jeesus tekee niin syvälle viiltävän kysymyksen, ettei se voi jäädä huomiotta. ” Onko teidän sydämenne paatunut?” Paatuneen sydämen omaavan, on mentävä tutkimaan oman sydämen tilaa. Paatuneeseen sydämeen on olemassa syynsä. Jos ihminen ei halua etsiä totuutta, on paholainen asialla. Paholainen aina yrittää estää ihmistä, löytämästä totuutta. Elämän leipää, Jeesusta Kristusta. Ihmisen vietit, likainen ajatusmaailma, ne hitaasti paaduttavat ihmisen. Väärien profeettojen uskominen, sokeuttaa ihmisen, eikä nähdä oikeaa Kristuksesta tulevaa valoa.

Syntinen kohtaa armahtajan

”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” Hep. 4:12. KR 33/38.

Kaksiteräinen miekka leikkaa molemmilta puolilta. Jumalan sana on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Kuinka terävä onkaan Jumalan sana? Koska mikään kaksiteräinen miekka ei ole niin terävä, kuin Jumalan sana on.

Jumalan Sanan terävyyden näemme, vain tutkimalla, mitä Jumala Sanassaan sanoo. Raamattu on Jumalan Sanoja täynnä oleva kirja. Kirjahyllyssä olevasta Raamatusta ei ole hyötyä. On otettava Raamattu käyttöön ja luettava sitä. Silloin Pyhä Henki alkaa kirkastaa Jumalan sanaa. Pyhä Henki, Jumalan Henki sivaltaa sielumme syvyyksiin. Se näyttää todeksi meille, että olemme syntiin langenneita ihmisiä. Olemme poikenneet pois Jumalan tahdon tieltä. Olemmehan syntiin langenneet ihmissuvun jälkeläisiä. Jumalan Sana loukkaa. Sen vuoksi Raamattua ei haluttaisi lukea. Jumalan Sanan esillä pitäminen pysäyttää ihmisen. ”Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa.” Jer. 23: 29. KR 33/38.

Ihminen luotiin pehmeästä maan tomusta. Jumala otti maan tomua, pölyä, ja muovasi käsillään ihmisen. Isot Jumalan kädet muovasi ja muokkasi, pyöritteli savea ja tomua. Lopuksi ihaili kättensä työtä. Tyytyväisenä työnsä jälkeen, Jumala puhalsi ihmiseen Elämän Hengen. Ihmisestä tuli elävä sielu. Ihmisestä tuli tunteva ja järkevä. Kaunis Jumalan kuva.

Lusifer, taivaassa ylpistynyt ” valon enkeli” potkaistiin alas maanpäälle. Paholaiseksi muuttunut enkeli, pilaa kaikkea Jumalan työtä. Niinpä ihminen ei ole syntiin langettuaan, enää kaunis Jumalan kuva, pehmeä ja lempeä. Niin kuin Jumala on. Ihminen muuttui kovaksi kivi möhkäleeksi. Ihmisestä lähti Jumalan Henki pois. Jumala tarvitsee nyt vasaraa, joka murskaa kovan ihmisen. Jumalan Sana on vasara, joka murskaa kivisen sydämen. Ja Sanan vasaralla pehmitetty ihminen, näkee, etten ole hyvä ihminen. Olen syntinen ja synti on tarttunut minuun kiinni. Ihmisen omatunto käy rauhattomaksi, koska se on herännyt syvästä synnin unesta. Synnit, pahat teot ja tekemättä jättämiset kalvavat mieltä. Rauha ja lepo ovat poissa.

Ihmisen ajatusmaailma, ihmisen keskusyksikkö käy taistelua. Jumalan Sana on alkanut tehdä työtään ja vetää ihmistä Jumalan yhteyteen. Paholainen käy omastaan taistelua, hän ei helposti luovuta saalistaan. Käydään hyvän ja pahan välistä sotaa. Maailmassa olevat asiat eivät enää kiinnosta, eikä niistä saa enää nautintoa. Hengelliset asiat alkavat kiinnostaa. Raamatun lukeminen maistuu, mutta sieltä löytyy vain tuomion sanoja.

Monet sanovat tässä tilanteessa, ” uskovat tuomitsevat.” Uskovat kristityt, eivät tuomitse. Ihmiselle ei ole annettu tuomarin valtuuksia. Jumalan Sana tuomitsee syntisen ihmisen. Uudestisyntynyt kristitty ottaa esille ” Hengen miekan”, Jumalan sanan. Tuomitsijana ei ole ihminen, vaan Jumalan Sana. Jumalan Sana tuomitsee synnin, joka riippuu ihmisessä kiinni.

Jumala on rakkauden Jumala. Jumala on hyvän tahtoinen ja Hänellä on aina hyvät ajatukset ihmistä kohtaan. Viimeiseen saakka Hän tahtoo ihmiselle, vain hyvää. Siksi Hän ei vielä ole astunut tuomariksi syntiselle maailmalle. Hän tahtoo, ettei yksikään ihminen joutuisi kadotukseen, vaan kaikki ihmiset kaikkialla tulisivat takaisin Hänen yhteyteensä. Juoksisivat kuin tuhlaajapoika, takaisin Isän luokse.

Ihminen ei voinut ratkaista syntiongelmaa. Jumala lähetti ainokaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, ihmisten keskuuteen.

”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh. 1: 14. KR 33/38.

Kalastusta on lähetyskäsky

”Mutta puhumasta lakattuaan hän sanoi Simonille: ”Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle.” Luuk.5:4. KR 33/38.

Aamu valkeni. Genetsaretin järvi on tyyni. Kalastaja Pietari ja hänen kalastaja kaverinsa, oli yön olleet kalastamassa. Veneet olivat tyhjillään ja kalastajat huuhtoivat verkkojaan. Saalista ei tullut, miehet syystäkin huonolla tuulella. Miesten ammatillinen ylpeys oli saanut kolauksen. Jeesus seisoo rannalla ja katselee miesten puuhia. Pietari purkaa mieltään Jeesukselle. ” Mestari, koko yön me olemme tehneet työtä emmekä ole mitään saaneet.” Luuk. 5.5. Jeesus vastaa Pietarille: ” Vie venhe syvälle ja heittäkään verkkonne apajalle.” Luuk. 5: 4. Pietari vastaa…” sinun käskystäsi minä heitän verkot.” Luuk. 5:5.

Pietarin vastauksesta huomaa, ettei mies asettanut suuria toiveita isosta saaliista, mutta Jeesuksen käskyn hän halusi toteuttaa. Evankelista Luukas on kirjannut Raamattuun tiedoksemme. ” Ja sen tehtyään he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeilivät.” Luuk. 5: 6. KR 33/ 38. Kaloja oli paljon ja tarvittiin toisen veneen miehet apuun. Toisessa veneessä oli Pietarin kalastuskumppaneita, sekä Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat. Kalojen suuri määrä sai miehet hämmentymään. Molemmat veneet tulivat niin täyteen kaloja, että ne olivat uppoamaisillaan. Tämän nähtyään Pietari lankesi Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: ” Mene pois minun tykönäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen.” Luuk. 5:8. Jeesus rauhoittelee hätääntynyttä Pietaria ja sanoo: ” Älä pelkää, tästäedes, sinä saat saaliiksi ihmisiä.” Luuk. 10. KR 33/38.

Miehet tunsivat Jeesuksen. Jeesus opetti käytännön esimerkin kautta, että Pietari ja opetuslapset olivat omin voimin tehneet kalastustyötä. Jeesuksen käskiessä laskea verkot, saadaan saalista. Jeesus opetti Pietarille, että sielujen voittaminen, on tärkeää. Suuri kalansaalis ei ole ihmeistä suurin, vaan syntien anteeksi saaminen. Niin Pietari ja hänen kumppaninsa jättivät veneet ja kaiken muun, ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Jeesuksen kutsu oli kuultu.: ”Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle.” Luuk.5:4. KR 33/38.

Voimme omin voimin, sekä omin valtuuksin aloittaa työt. Vaihdamme veneitä toinen toistaan parempiin. Verkkojen silmä kokoa voimme suurentaa, isompien kalojen toivossa. Suurisilmäisellä verkolla saadaan isompia kaloja, mutta kalat karkaavat veneestä. Ison kalan ongelma on sen suuruus. Iso kala pitää pienentää pienemmäksi, ennen kuin se on kelvollinen kala. Iso ei halua tulla pieneksi, siksi se hyppää pois veneestä. Pienet kalat jäävät tiheään verkkoon. Turha ulapalla soutelu lopulta väsyttää, toteamus on kuin Pietarilla. ” Koko yön olemme tehneet työtä, emmekä ole mitään saaneet.”

Kristuksen omia kutsutaan ihmisten kalastajiksi. Maailma on meri. Kalastajia on paljon. Veneitä on monia, ja seilataan monen lipun alla. Veneet ovat erinimisiä seurakuntia tai uskontokuntia. Työntekijät ovat Kristuksen kutsumia ja valtuuttamia, mutta paljon on heitä, jotka itse lähtevät, omin valtuuksin ihmisten kalastajiksi. Heille ei ole annettu Pyhän Hengen lupakirjaa kalastamiseen. Kun Pyhä Henki antaa valtuudet, ja voiman evankeliumin levittämiseen, viedään verkot syvälle ja tuloksia syntyy. Kun Jeesus on kutsunut työhönsä, silloin heitämme verkot oikealle puolelle. Mihin Jeesus Kristus kehottaa heittämään verkot. Syviin vesiin. Jeesuksen valtuuttamat teot aina tekevät vaikutuksen ihmisiin. ” Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. Joh. 6. 63. KR 33/38.

Kristuksen opetuslapsi on tänäänkin tämän todistaja. ” Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.” Joh. 24: 49. KR 33/38.

Kristus tahtoo sanoa, ” pysytelkää rannalla, kunnes saatte Pyhä Hengen voiman.” Pyhä Henki, Jumalan Henki annetaan kaikille Kristuksen seuraajille. Pitää rukoilla ja anoa voimaa. Pyhä Henki annetaan kaikille Kristuksen omille. Helluntaipäivänä ensimmäisen kerran Pyhä Henki vuodatettiin, rukouksessa olleen opetuslapsi joukon ylle. Tämän jälkeen, jokainen anova saa Pyhän Hengen kasteen. Pyhän Hengen lupauksen täyttyessä, annettiin apostoli Pietarille uusi ”kalansaalis.” 3000 ihmistä tuli Kristukseen uskoviksi. Tulokset näkyivät, Pietarista oli tullut ihmistenkalastaja. Alkuseurakunnan vene laskettiin vesille.

Edelleen seilataan maailman merta, ja verkkoja lasketaan. Pyhä Henki näyttää ihmisille syntisyyden Jumalan suuruuden edessä. Kuten, Pietari Genetsaretin rannalla, polvistuu Pyhän edessä. Tunnustaa, ” Mene pois, minä olen syntinen ihminen.” Jeesus ei torju syntistä ihmistä, vaan vetää syliinsä, ja armahtaa, jokaista, joka syntinsä tunnustaa ja hylkää. Jättää kaiken menneen, kuten Pietari ja hänen toverinsa tekivät. Lähtee seuraamaan Jeesusta, minne ikinä Hän johdattakaakin. Kuuliaisia Jumalan lapsia

Elämän tarkoitus

”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer. 29:11. KR 33/38.

Jännitys tiivistyy, kuuluu kimeä parkaisu. Helpotuksen huokaus…lapsi on elossa. Lämmin äidin kohtu jäi taakse, ja nyt uusi ihminen on maailmassa. Vastasyntyneen ensimmäinen enemmän tai vähemmän kuuluva huuto, on käynnistänyt hengityksen. Syntyminen maailmaan aloittaa elämän tässä maailmassa. Minkälaisen ja miten pitkän matkan tässä ajassa teemme, on Jumalan tiedossa. Hän tietää jo idussamme päiviemme määrän. Ylimmän rajan Jumala asetti 120 vuoteen, näin Hän sanassaan on ilmoittanut.

Lapsi varttuu ja aikuistumme. Alamme miettiä, mikä on tämän elämän tarkoitus? Miksi olen täällä? Monesti, kyselevälle annetaan vastaus, ettei elämälle ole ulkoapäin annettua tarkoitusta. Jumalan luodessa ihmisen, ihmiselle määrättiin tarkoitus, olla yhteydessä Jumalan kanssa ja ylistää Häntä. Ihmisen tulee elää toistensa kanssa sovinnossa ja viljellä ja varjella maata. Tehdä työtä ja hallita maailmaa. Tässä on ihmisen elämälle tarkoitusta tarpeeksi.

Jälleen syntiinlankeemus pilasi suunnitelmat. Yhteys Jumalaan katkesi. Työllä pitää elanto saada. Otsa hiessä ja vaivalla on leipä hankittava, sekä tarpeelliset hyödykkeet. Paratiisin täydellisessä levossa, olisimme voineet syödä ja nauttia paratiisin hedelmiä, kaikkea mitä Jumala meille iloksemme antoi. Pidimme tätä liian halpa-arvoisena.

Ihmissuhteen säröilevät. Maailmasta tuli hallitsematon paikka. Elämme langenneina, konfliktien maailmassa. On niin sanottu ”kauhun tasapaino.” Parempaan ei ihminen kykene, liian usein ” kauhun tasapaino” on järkkynyt. Pian synnin seurauksena, alkoivat sodat, jotka eivät näytä loppuvan. Elävään Jumalaan uskovina, ainut ratkaisu on yhteyden luominen Jumalan kanssa. Hänen yhteydessään saamme elämälle tarkoituksen ja päämäärän. Muuta kestävää vaihtoehtoa ei ole olemassa.

Vanhassa Testamentissa jo ihmiset etsivät elämälleen tarkoitusta. Siellä kerrotaan, viisaasta miehestä Salomonista. ” Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.” Saarnaaja 12. 13 – 14. KR 33/38.

Salomonin mielestä, Jumalan kunnioitus on ensimmäisenä ihmisen laitettava kuntoon. Toiseksi Jumalan käskyjä tulee noudattaa. Ajatuksemme ja elämämme on oltava Jumalan Sanan mukaista. Koska joudumme eräänä päivänä tuomiolle. Jumalan edessä on viimeinen tilinteon aika. Viimeisellä tuomiolla, paljastetaan kaikki ihmisen teot, olivat ne hyviä tai pahoja. Tuolloin salaisimmatkin asiat tulevat valoon.

Psalmissa 73 Aasaf oli kateellinen uskosta osattomille. Heillä ei ole mistään huolta ja kaikki menestyy, mitä he tekevät. He riistävät toisia ihmisiä. Käyttävät heitä hyväkseen, he ovat petollisia ja pettureita. He menestyvät vilpillisin keinoin. Aasaf pohtii, mikä on heidän loppunsa? Hän pohtii iankaikkisuus näkökulmasta, mikä on heidän kohtalonsa? Aasaf peilaa Jumalasta välittämättömien elämää, omiin elämänarvoihin vertaamalla. Hän toteaa. ” Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen toivoni turvani herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” Ps. 73. 25 – 28. KR 33/ 38. Suhde Jumalaan on tärkeitä Aasafille, ja kaikille ihmisille.

Uudessa Testamentissa apostoli Paavali miettii elämänsä tarkoitusta. Hän oli korkeasti oppinut juutalainen. Hän oli elänyt lain mukaisesti, oli juutalaisen lain mukaan nuhteeton mies. Kohdatessaan Kristuksen, hän näkee kaikki maalliset saavutukset ” roskan arvoiseksi.” Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen. Ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.” Fil. 3. 7 – 11. KR 33/38.