Onko jo helvetti sammutettu kaikuen kumistessa?

”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän.” Aamos 8: 11. KR 33/38.

Uusin suomenkielinen Uuden Testamentin käännös kuvaa rakkaudetonta ihmistä, hän on vain kumiseva kaiku tai pamahtava pelti. Enää ei ole vanhurskasta, vaan on oikeamielisiä tai syyttömiä. Autuaat katoavat, on vain onnellisia. Nyt, viaton Jeesus-lapsi nukkuu syntymän jälkeen ruoka kaukalossa, ei seimessä. Seimi on poistettu. Opetuslapsia ei enää ole, on vain raavaita miehiä. Käännös on tarkoitettu kaikille, ja se on yleissivistävä. Väitetään tämän käännöksen olevan alkukielelle uskollisempi, kuin aikaisemmat käännökset.

Uskoisin, että vanhemmat Uuden Testamentin lukijat kokevat tämän vähintäänkin outona käännöksenä. Nuoret, ja heille, joilla ei ole parempaa tietämystä Raamatusta, omaksuvat tämän muitta mutkitta. Lasten ja nuorten hengellinen kasvatus alkaa olla mennyttä aikaa. Joku voi sanoa, että jokainen sukupolvi tarvitsee ymmärrettävän käännöksen, koska kieli muuttuu. Kieli muuttuu, mutta jos sanojen merkitys näinkin tärkeässä kirjassa, kuin Raamattu on, muuttuu niin paljon, että sanoista lähtee sanojen voima pois. Ovat sanat silloin myöskin, pamahtavia peltejä, jotka kumisevat kuin kaiut. Eivät anna synnintuntoa, eivätkä armon tuntoa.

Jeesus Kristus vuorisaarnassaan kertoi, minkälaiset ihmiset ovat autuaita, onnellisia, sen voi hyväksyä. Koska autuaita ovat puhdassydämiset, puhtaan sydämen omaavat ovat myös onnellisia. Kristuksen kalliilla verellä lunastettu ihminen, joka ottaa pelastuksen armon vastaan, on vapaa ja onnellinen. Synnit ovat pois pyyhitty, eivätkä paina enää tunnolla. Heidät on Jumalan sana julistanut syyttömäksi. Koska Jumalan sana tuomitsee synnin synniksi, josta pitää tehdä parannus. On tehtävä, mielenmuutos ja elämän kelkka on käännettävä Kristuksen jalanjälkiin. Jokainen pelastuksen armon vastaanottanut, ja uudestisyntynyt elävään uskoon, on Kristuksen opetuslapsi. Lue loppuun

This entry was posted on 25.10.2020.

Hengellinen väkivalta

”…ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:18. KR 33/38.

Maa on täynnä väkivaltaa. Ajoittain nousee pintaan keskustelu hengellisestä väkivallasta. Joitakin internetissä olevia sivustoja olen selannut, joissa keskusteltu aiheesta. Huomioni on kiinnittynyt käsitykseen, että hengellisissä tilaisuuksissa on pakotettu ihmisiä kääntymään uskoviksi. Pakotettu käymään tilaisuuksissa. Pakotettu tekemään yhtä ja toista. Pakotettu?!

Uskossa eläminen, ja hengellisissä tilaisuuksissa käyminen ovat täysin vapaaehtoista. Kukaan ei pakota ketään mihinkään. Uskoon tuleminen, kääntyminen ovat Jumalan teko ihmisessä. Toinen ihminen voi opastaa uskontielle, kertoa mistä saa avun hengellisiin tarpeisiin, mutta yksikään ihminen ei voi tulla uskoon, ellei Jumalan Pyhä Henki häntä vedä tekemään parannusta synneistä. Hengellisistä asioista kiinnostuminen on merkki, että Jumala kutsuu ihmistä omakseen. Syntiinlankeemuksessa yhteys katkesi, ja ihminen on siitä saakka kokenut sisäistä tyhjyyttä. Jumala Kristuksessa voi täyttää tämän tyhjyyden, jos siihen suostuu ja nöyrtyy. Ei ihminen voi toista ihmistä pelastaa. Kaikki on Herran armoa, jos saa syntinsä anteeksi, ilon, rauhan ja vapauden. Kukaan ei lyö Raamatulla päähän, eikä vedä sinua seurakuntaan ja uskovien yhteyteen. Väite pakottamisesta kaatuu näihin Jeesuksen Kristuksen sanoihin.

”Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:6. KR 33/38.
Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” Ilm. 3: 20. KR 33/38.

Hengellisen sanoman levittämistä epäasiallisin keinoin, kuten hautajaisissa, on pidetty vääränä toimintana. Näen näissä selvästi liioittelua.

Hautajaisissa tulee konkreettisesti näkyviin elämän päättyminen. Täysin tunteeton on ihminen, jos ei hautajaiset pysäytä, eikä herää kysymys, missä vietän iäisyyden? Koska Jumala on luonut meidät iankaikkisesti eläviksi sieluiksi, silloin ei ole yhdentekevää missä sieluni elää ruumiin kuoleman jälkeen. Raamattu ja Jumalan sana antaa tähän vastauksen, ei ole asiatonta tuoda hautajaisiin hengellinen konteksti, jos se pysäyttää edes siksi aikaa miettimään hengellisiä asioita. Surun lisäksi Jumalan sana, saattaa kolauttaa omaatuntoa, mutta parempi joskus herätä näkemään elämän realiteetit.

Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä.” Saarnaajan kirja 3:11. KR 33/38. KR 33/38.

”Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.” Saarnaajan kirja 3: 17.  33/38.

Helvetistä kertominen on eräs, joka on koettu pelotteluna. Kukaan ei pelottele helvetillä, eikä sitä tarvitse pelätä, koska helvettiä ei ole tarkoitettu ihmisen paikaksi. Paholainen ja hänen langenneet enkelit kuuluvat sinne. Mutta miksi hengellisissä tilaisuuksissa kerrotaan helvetistä, johtuu siitä, että synnissä ja moraalittomasti elävä ihminen joutuu sinne, ellei tahto ottaa vastaan armoa ja pyydä katuen syntejään anteeksi. Jumalan Poika Jeesus Kristus sovitti ihmisen kaikki synnit Golgatan ristin täytetyssä työssä. Kristus sovitti ja lunasti ihmisen. Jokainen, joka ottaa tämän armon vastaan, saa kaikki syntinsä anteeksi. Ja joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon ja anteeksi pahat tekonsa. Tämä on Jumalan lahja ihmisille. Jos ilmainen lahja ei kelpaa, Jumalan sana tuomitsee ihmisen kadotukseen. Uskon lahjan ja syntiensä anteeksi saaminen on ihmiselle vapaaehtoista. Jälleen on liioiteltua puhua pakottamisesta ja pelottelusta. On rakkautta kertoa vaarasta.

”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Room. 6. 22 -23. KR 33/38.

Seurakuntaan liittyminen, ja -eroaminen on pidetty väkivaltaisena tapahtumana. Kukaan ei pakota aikuista ihmistä olemaan missään seurakunnassa, eikä liittyä siihen, ellei ihminen itse sitä päätä tehdä. On turhaa syyttää muita, kuin itseään, jos kokee seurakuntansa ongelmalliseksi yhteisöksi. Vauvana seurakuntaan liitetyt voivat vartuttuaan poistua seurakunnasta. Kukaan ei ole kiinnittänyt sinua seurakuntasi lattiaan, voit vapaasti kävellä ulos seurakunnasta. Kuitenkin seurakunta on Jumalan asettama yhteisö, ja parhaassa tapauksessa siellä olet turvassa maailman myrskyiltä. Seurakuntaa on verrattu arkiksi, missä olet suojassa. Universaali Jumalan lasten yhteisö on näkymätön sydämestä sydämeen kulkeva yhteisö, jonka jäsenet Kristus yksin tuntee. Lue loppuun

This entry was posted on 12.10.2020.

Kurinpalautus

” Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” Ps. 139:16. KR 33/38.

Coronavirus vei turvallisuuden tunteen. Pelko on vallannut ihmisten ajatukset. Aikamme sukupolvi ei vastaava ole kokenut. Corona on sekoittanut maailman ennennäkemättömällä tavalla. Onko coronavirus vitsaus, ja Jumalan rangaistus ihmiskunnalle?

Ihmiset ovat saaneet ylivoimaisen esteen. Liike-elämässä käytetään sopimusjuridiikassa yleisesti nimitystä force majeure, ylivoimainen este, silloin voidaan sopimusten ehdoista poiketa. Amerikkalaiset juristit kuvaavat ylivoimaista estettä termillä Act of God eli Jumalan teko. Monet kristityt, Jeesukseen uskovat pitävät virusta Jumalan tekona. Olemme unohtanut, että on olemassa Pyhä Jumala, joka hallitsee tätä planeettaa. Ihminen on viisastunut, ja viisas ihminen ei anna viisaudestaan kunniaa Jumalalle. Koska ilman Jumalaa ei olisi viisasta ihmistä, eikä järjellistä olentoa, jollainen ihminen on. Jumala on laittanut viisautemme tenttiin, voiko ihminen viisaudellaan poistaa viruksen keskuudestamme? Kuinka paljon kuluu aikaa, ennen kuin Jumala antaa tutkijoille niin paljon viisautta, että oppivat kehittämään lääkkeen tai rokotteen, joka tehoaa virukseen? Mitkä ovat taloudelliset menetykset, etc. kuinka pitkä miinus jää pandemian jälkeen eri tilastoihin?

Jumala olisi voinut pysäyttää pandemian, siitä olen varma, mutta Hän ei halunnut tehdä sitä. Koska virus on Jumalan sallima teko, Hän tahtoo näyttää tämän ajan ihmisille, että vaikka Hän on rakkauden Jumala, silti Hän on Pyhä Jumala. Hän on Majesteetti, ihmisten ei pidä aliarvioida Kaikkivaltiasta Jumalaa. Näin kuitenkin on käynyt, Jumala on menettänyt auktoriteettiaseman ihmisten keskuudessa. Vanhan Testamentin alusta saakka, on Jumala näyttänyt kiivaan puolen itsestään, silloin kun ihmiset ovat liiaksi alkaneet niskuroida Jumalaa vastaan.

Jos minä joskus suljen taivaan, niin että ei tule sadetta, tai jos käsken heinäsirkkojen syödä maan tai lähetän kansani keskuuteen ruton – ja jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, annan sen synnit anteeksi ja teen sen maan jälleen terveeksi.” 2. Aikakirja 7. 13-14. KR 33/38.

Kuivuus, heinäsirkat sekä rutto, kulkutautaudit ovat Jumalan keinot antaa kurinpalautusta. Näillä kolmella tavalla Jumala haluaa kääntää ihmiset etsimään apua Häneltä. Mooseksen kirjan alkulehdiltä, aina Ilmestyskirjan viimeisiin lukuihin saakka, on Jumala käskenyt ihmisiä pois epäjumalan palveluksistaan, ja synneistään. Jos muutosta ei tapahdu, on seurauksena kulkutaudit, ja muut vitsaukset. Koska Jumala on näin ilmoittanut, on parasta tehdä synneistä parannusta, ja kääntyä Jumalan puoleen. Ihmisten, meidän jokaisten on nöyrryttävä, minä ja me kaikki toiset, saadaksemme armon ja pahat tekomme anteeksi. Voisimme jälleen kokea siunauksia yksilöihmisinä ja ihmiskuntana.

”Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu! Kun isät Siinailla torjuivat hänet, joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle, jonka sanat tulevat taivaasta. Hänen äänensä pani silloin maan järisemään, ja nyt hän on luvannut: Vielä viimeisen kerran minä panen maan järkkymään, enkä vain sitä, vaan myös taivaan. Sanat ”vielä viimeisen kerran” tarkoittavat sitä, että kaikki luotu järkkyy ja siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan.
Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.” Hepr. 12: 25 -29. KR 33/38.

Erityisesti Psalmissa 91 Jumalan armollisuus tulee erityisesti näkyviin.

”Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt. Herra sanoo: ”Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä.”Ps. 4 -16. KR 33/38.

Jumala on rakkauden Jumala. Kuritus on myös rakkautta, jos tiemme lähtee liian kauas hänestä. Teemme Pyhän Hengen murheelliseksi, jos emme noudata Jumalan antamia elämänohjeita. Ketä Jumala rakastaa, sitä Hän myös kurittaa. Kaikki on armoa Herran. Jumala Kristuksessa Jeesuksessa tahtoo antaa meille puhtaan omantunnon, ja sielunrauhan. Älä pidä siis halpana Herran kuristusta. Älä Pidä halpana Herran armoa. Kristus rakastaa jokaista ihmistä tällä planeetalla. Hän tahtoo, kaikkien ihmisten kaikkialla tekevän parannuksen. Koska Jumala on rakkauden Jumala, silloin ei tarvitse pelätä, mitä Hän tekee nyt maailmassa. Hän haluaa meidän ihmisten parasta, koska hyvät ajat veivät ihmiset oman napansa tuijottamiseen, itsekkyyteen ja Jumalan tahdon vastaisiin tekoihin. Maallistuminen on Kristukseen uskovienkin keskuudessa pitkällä. Jumala, pysäytti ihmiset, miettimään mitä tuli tehtyä, ja mitä jäi tekemättä. Nyt voidaan pysäytettynä tutkia itseämme, Jumalan kasvojen edessä ja peilata elämää Sanan valossa. Ja Herran kanssa vaeltavat saavat karistaa pelon pois. Pelossa on rangaistusta, mutta Jumala täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Jos omatunto ei syytä meitä, silloin saamme nostaa päämme ja rohkaista mielemme. Uskovalle, Kristuksen omalle käy aina hyvin ja paras on edessäpäin.

Jo ennen kuin synnyit, Jumalan kirjoihin on määrätty päiviemme määrä. ” Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” Ps. 139:16. KR 33/38.

Koska elinpäivämme on ennen syntymäämme jo tiedossa, silloin ei coronavirus, eikä mikään muu, voi niitä lyhentää tai lisätä. Kuitenkin terveen järjenkäyttö on sallittua, ja pitää totella esivaltaa, joka antaa suojautumismääräykset. Esivaltakin on Jumalan asettama. Rukoilkaamme viisautta päättäjille tehdä oikeita päätöksiä. Nöyrrytään Jumalan väkevän käden alle, että Hän armahtaisi tätä kurjaa maailmaa. Onko nyt annettu evankelista Hilja Aaltosen profetoima, itkuherätys? Aamen.

@LR.

This entry was posted on 5.10.2020.

Kiusaaja kiusaa kiusattua

Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa.” 1. Piet. 1:6. KR 33/ 38.

Kokeilemme kaikki maalliset keinot ja konstit, ennen kuin nöyrrymme etsimään apua hengelliseltä puolelta. Eikö ole tuttua jokaiselle. Ihmisessä oleva luontainen ylpeys, estää kääntymästä Jumalan puoleen. Monen alkoholistin vapautuminen addiktiostaan onnistuu parhaiten uskoon tulemisen myötä. Samoin monet rikolliset vapautuvat vankilakierteestä, vain löydettyään uskon lahjan. Näillä parilla esimerkillä avaan, mitä usko ja uskoon tuleminen saavat aikaan.

Vapauduttuaan moraalittomasta ja huonoista elämäntavoista ihminen tuntee vapautuneensa kahleista. Kahleista, jotka vievät elämältä tarkoituksen ja elämän ilon, ja -vapauden. Uskoontulo kokemus on sitä voimakkaampi, mitä syvemmällä synnin liejussa elämää on eletty. Uskon lahjan saanut elää kuin vasta rakastunut ainakin. Entinen on mennyttä ja uusi elämä Kristuksessa on alkanut. Jumala lupaa Raamatun sanassaan, ettei entiseen elämään kuuluvia asioita ei enää muisteta. Ne ovat anteeksi pyydetty ja anteeksi saatu, entinen elämä on mennyttä aikaa. ”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö Katso, minä teen uutta.” Jes. 43. 18-19. KR 33/ 38.

Kuitenkaan ei uskoon tuleminen tarkoita, etteikö elämässä sen jälkeen olisi ongelmia. Uskoon tuleminen on alkua uudelle, johon kuuluu kasvaminen Kristuksen tuntemisessa ja syventyminen Jumalan sanaan. Sopivan ajan tultua, Herra alkaa kasvattaa. Jumalan lapsi on iloinnut pelastuksen riemusta ja saattanut kuvitella, että uskossa eläminen on pelkkää myötämäkeä. Jos näin olisi, emme oppisi tuntemaan Jumalan sanaa. Rukoileminen jäisi vain ylistykseksi. Kristus sallii, kiusauksia ja ongelmia, että luottamus Häneen niiden kautta vahvistuisi. Taistelu kiusauksia vastaan, juurruttaa syvälle Kristukseen. Taistelujen, ja kiusausten tullessa hämmästelemme, eikö mikään muuttunutkaan?

Jeesus opettaa meitä rukoilemaan sanoen: ”Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta!” Matt. 6:13.

Jeesuksen opettamassa rukouksessa, rukoilemme kiusausten tullessa, ettemme lankeaisi kiusaukseen. Mitä tästä voidaan päätellä? Jumalan salliessa kiusauksia, kiusaaja ei ole Jumala, vaan paholainen. Meidän on päästä pois pahan vaikutusalueelta. Paholainen pyrkii saamaan takaisin oman tahdon tielle, ja pois Kristuksen läsnäolosta. Jeesus, ihmiseksi tullut Jumalan Poika, ei säästynyt kiusauksilta. ”Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.
Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. ”Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.”
Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'”
Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle
ja sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta’, ja: ’He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.'”
Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston
ja sanoi hänelle: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.”
Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.'”
Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.”
Matt. 4. 1 – 11. KR 33/38. Lue loppuun

This entry was posted on 29.9.2020.

Olet kuin kallis hopearaha

Jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut’. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Luuk. 15. 8 -10. KR 33/38.

Alussa oleva Jeesuksen vertaus sijoittuu itämaiseen kulttuuriin. Naimisiin mennessään nainen saa mieheltään hopearahaketjun. Ketjua voi verrata vihkisormukseen, se on yhtä arvokas esine. Yhdenkin kolikon katoaminen oli suuri vahinko. Koska hopearahaketju siirtyy äidiltä tyttärille, ketjun piti olla ehjä. Tämän vuoksi kolikon löytyminen oli suuri ilo, jota ansaitsi iloita ystävien ja naapurinaisten kanssa.

Vertauksella on toinenkin merkityksensä. Olemme kaikki kuin kadonneita hopearahoja, joita Jumala etsii, kunnes löytää kadonneen. ”Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Luuk. 15:10. KR 33/38. Jumalan tahto on, että jokainen pelastuisi kadotukseen vievältä tieltä. Syntiä on se, että emme usko Jumalaan. Kiellämme Hänen olemassaolonsa. Nautimme kaikesta sellaisesta, minkä Jumala on sanonut synniksi ja synti erottaa meidät Hänestä. Kadonnut kolikko kuvaa ihmisiä, jotka ovat ” kadonneet” synteihinsä mutta heillä ei ole käsitystä, että olisivat vieraantuneet Jumalasta. Tällainen ihminen on vaarassa, mutta ei tiedä sitä, tai ei välitä siitä. Vertauksellaan Kristus opettaa, että Hän rakastaa niitä, jotka eivät vähäänkään välitä Hänestä. Kristus etsii, kunnes löytää.

Kadonnut kolikko, joka on tomun ja roskien seassa, säilyy arvokkaana kolikkona…hopearahana. Jumalan silmissä syntiin langennut, syvälle synnin liejuun joutunut, on arvokas ja siksi Hänet on löydettävä. Jokaisessa ihmisessä on Jumalan kuva. Luomisen hetkellä ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi. Synti on himmentänyt ja haalistanut, ihmisessä olevan Jumalan kuvan, silti kuvasta on jälkiä jokaisen sielussa. Jumalan suurin tehtävä on korjata sielussa olevan kuvan entiselleen.

” Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, Jumalan pilkkaamiset.” Matt. 15. 19. KR 33/38.

Me, jotka olemme armosta saaneet uskon lahjan, ja syntimme anteeksi. Kerrommeko ihmisille, mitä olemme löytäneet? Olemmeko kiinnostuneita ihmisten hengellisestä tilasta? Ovatko heidän hengelliset tarpeensa saaneet täyttyä? Ihminen on kokonaisuus. Hengelliset tarpeet kuuluvat ihmisen hyvinvoinnin kulmakiviin. Kerrommeko ihmisille, että heidän tarkoituksettomaan elämään, on löydettävissä tarkoitus, ja toivo. Toivo, joka kestää tämän ajan myrskyissä, ja viimoissa, sekä antaa lohdutusta ja turvaa sairaana ja terveenä. Joka kestää hetkellä, jolloin siirrymme tästä ajasta iankaikkisuuteen. Pelastuksen toivo. Jos emme näistä kerro nyt, miten voimme kohdata nämä ihmiset, kerran Kristuksen valtaistuimen luona? Tuomioistuimen edessä ovat jo Jumalan sanan tuomitsemat, ja armahdetut syntiset. Heitä ei tuomita, koska ihmistä ei kahteen kertaan tuomita samoista rikoksista. Toinen joukko tuomioistuimen edessä ovat ne, jotka kuulivat pelastavasta ja armahtavasta Kristuksesta, mutta vähät välittivät Hänestä. Mukana on niitä, joille me armahdetut syntiset, emme kertoneet pelastuksesta ja syntisten Vapahtajasta. He mahdollisesti olisivat olleet kuuliaisia evankeliumin vapauttavalle sanalle, mutta me olimme hiljaa heidät kohdatessamme. Miten voimme kohdata kerran nämä valtaistuimen luona?

Kuka meistä tietää ihmisen sielun arvon? Mene Getsemaneen ja ole siellä Kristuksen kanssa. Valvo Hänen kanssaan ne tuskaiset tunnit, jotka Hän valvoi. Katso Golgatan ristille nostettuun Vapahtajaan. Kuule, miten Hän huutaa tuskaisen huutonsa: ” Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” Mark. 15:34. KR 33/38. Lue loppuun

This entry was posted on 20.9.2020.