Elämällä on suunta ja päämäärä

”Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.” Sanal. 30:5.

Kaikkivaltias Jumala on asettanut erilaisia elämänohjeita, joita meidän on noudatettava. Jos Jumala ei ihmistä rakastaisi ei Hän olisi asettanut rajoja, joiden ylitse ei saa mennä. Raamatun sana on täynnä opastavia ohjeita ja tienviittoja, joita pitää noudattaa, jos haluaa elää täysipainoista elämää.

Ensimmäisten ihmisten Adamin ja Eevan tottelemattomuus Jumalan sanalle toi ihmiskunnalle kirouksen. Tämä on synti, joka peritään. Perimme sen, vaikka tekisimme pelkästään hyviä tekoja. Olemme kaikki rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan ja olleet tottelemattomia Hänen sanoilleen. Jumalan sanoja vastaan kapina yhdessä epäuskon kanssa ovat jokaisen syntejä. Ilman mielen muutosta ja parannusta ne erottavat meidät Jumalasta. Ihminen ei voi mitenkään itseään puolustaa, etteikö olisi syntinen, eikä tarvitsisi tehdä parannusta. Synti riippuu meissä, se on kuin takiainen meissä kiinni.

Kaikki etsimme elämällemme merkityksellisyyttä ja tarkoitusta.

Psalmin kirjoittaja sanoo: ”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan.” Ps. 73: 28. KR 33/38.

Onnellisuus ja turvallinen elämä kulkevat käsityksin ja tähän liitetään lisäksi toivo, koska ilman toivoa ihminen ei voi elää.

Toivo paremmasta pitää elämää yllä.

”Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo.”1. Moos. 5:29. KR 33/38.

Luomakunta, jonka osa ihminen on, on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen. Omasta tahdosta luomakunta ei taivu katoavaisuuden alaisuuteen, mutta Jumala on alistanut kaiken katoavaksi. Ihmisen fyysinen keho on katoavaisuuden alainen. Kehossa oleva sielu poistuu ihmisen kuoltua fyysisen kuoleman. Ihmisen ego sielu on kuolematon. Missä kuolematon sielu on ajattomassa ajassa, tämä kysymys on ratkaistava tämän kehollisen elämän aikana?

”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.” Gal.4:4-5.

Jeesuksen Jumalan Pojan tullessa maailmaan ihmisille annettiin toivo. Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen vapauttamaan Vanhan Testamentin lain alla elävät vapauteen. Lain alla eläminen on raskasta elämää. Jos elämästä puutuu ilo ja vapaus silloin elämästä katoaa toivo. Toivoa elämään antaa usko Jeesukseen Kristukseen. Jeesus Kristus antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Hänessä ja Hänen kauttaan saamme myös Pyhän Hengen ilon. Hän antaa sisäisen rauhan. ” Rauhan minä annan teille minun rauhani, ” sanoo Jeesus vakuuttavasti. Hän pysyy lupaustensa takana.

Monet kysyvät, minkä vuoksi Jumala sallii sairauksia? Mikä sellainen Jumala on, joka antaa sotien riehua maailmassa. Ihmiset näkevät nälkää ja kärsivät monella tavalla, minkä vuoksi Jumala sallii tällaista, jos Hän rakastaa ihmisiä?

Jumala ei salli sotia, eikä kulkutauteja, nälkää, eikä mitään kärsimystä. Ihmiset itse ovat hylänneet Jumalan ja elävät vastoin Hänen sanojaan. Ihmiset noudattavat omia himojaan ja tottelevat paholaisen valheita. Ihminen itse on ongelma itselleen. Adamin ja Eevan lankeemuksesta lähtien olemme olleet kapinassa Jumalaa vastaan. Syytämme Jumalaa ja toinen toisiamme. Oletko huomannut, miten syytämme toinen toisiamme? Itsessämme emme näe vikoja ja virheitä.

Sonnin kuvien vuoksi…asukkaat joutuvat pelon valtaan

” Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa, teille vanhurskautta.” Hoos. 10:12 KR 33/38.

Profeetta Hoosean aikana Israelin kansa eli kukoistuksen aikaa. Hyvänä aikana rakennettiin alttareita ja pystytettiin komeita patsaita. Jumala siunasi Israelin kansaa, mutta kansa kunnioitti epäjumaliaan. Ihmisestä lähtevät teot olivat arvossaan.

Maassamme kävi samoin. Sodan aikana kansa kääntyi Jumalan puoleen. Lähes jokaisessa kodissa rukoiltiin. Kirkot ja rukoushuoneet olivat täynnä väkeä. Jumalaa kunnioitettiin. Häneltä pyydettiin apua ahdinkoon. Jumala armahti Suomen kansaa.

Maassamme alkoi menestyksen aika. Materiaalinen vauraus lisääntyi. Olisi voinut olettaa, että kansalaiset kiittävät Jumalaa, koska Häneltä tulee kaikki hyvä. Mitä tapahtui?

Alkoi maallistuminen. Ihmisten tekemiset ja aikaansaannokset saivat ylistystä ja kiitosta. Ihminen ja ihmisen tekemiset nostettiin korkealle korokkeelle. Ihminen sai kiitokset kaikesta hyvästä, ja Jumala jätettiin sivuun.

Synnin ja maailman ruhtinaan paholaisen aikaan saannoksista puhumista on vältettävä. Helvetillä ei saa pelotella. Ristin sovitustyöstä ja Kristuksen ristillä vuotaneesta verestä pitää vaieta, koska ihminen alkaa voida huonosti, jos näistä puhutaan. Jumalan Sana, ja risti pyritään poistamaan. Jumalan sanan kaksiteräinen miekka tehdään tylsäksi, niin ettei se leikkaa, eikä sivalla kipeästi syntiseen omaantuntoon. Ihmisten pahat teot on painettu villaisella. Ihmiset tuuditetaan väärään rauhaan.

Jumala ei anna armoa synnin päälle, jos synneistä ei tehdä todellista parannusta. Jumala ei siunaa syntiä, eikä ihmistä, joka tahallaan tekee syntiä ja tekee Pyhän Hengen murheelliseksi elämällä Jumalan tahdon vastaista elämää. Tottelemattomuudesta on aina vakavat seuraukset.

Kahleet katkeavat ja muurit murtuvat

”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” Gal. 5: 1. KR 33/38.

Vangit vapauteen…

Miten vapauteen pääseminen koskettaa sellaista, joka ei ole rikkonut yhteiskunnan lakeja…? Kunniallista kansalaista, joka on elänyt hyvää elämää, eikä poikennut rikosten tielle… miten vapaus sellaista koskettaa?

Mistä ihmisen pitää vapautua?

Jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja on syntinen, tästä tosiasiasta emme pääse ylitse, emmekä ympäri. Adamin ja Eevan jälkeläisinä olemme perineet syntisen luontomme. Olemme luonnostamme jokainen synnin häkkiin teljettyjä vankeja. Paholaisen orjia ja vankeja. Raamatun sanoma on, että Kristus vapauttaa ihmisen synnistä ja synnin orjuudesta. Todellista vapautta on se, että pääsemme vapaiksi synnin orjuudesta. Ihminen, joka on uudestisyntynyt Jumalan lapseksi ja Jumalan Pojan veri on puhdistanut synneistä. Tällainen ihminen on todella vapaa. Hänen ei tarvitse tehdä syntiä.

Vaarat vaanivat edelleen vapautettua ihmistä. Uudelleen orjuuteen joutumisen vaara on jatkuvasti olemassa. Tästä syystä emme saa herpaantua ja väsyä. On oltava hereillä ja valvottava, ettei paholainen pääse yllättämään ja heittämään valheen verkkoa yllemme.

Tämän maailman ruhtinas paholainen kulkee ympärillämme.

Aikojen alussa paholainen pukeutui käärmeen asuun ja luikerteli Eedenin paratiisiin ensimmäisten ihmisten luokse. Sama paholainen edelleen luikertelee keskuudessamme ja syöttää valheita ihmisille.

Valheiden mestarina paholainen tietää, mikä on heikoin lenkki elämässämme? Huonosti suljettua porttia paholainen seuraa ja luikertelee siitä sisään heti kuin tilaisuus on otollinen.

Paholaisen taktiikka on se vanha hyväksi havaittu eli epäusko, onko Jumala todella näin sanonut? Onko Jumalan sana totta? Monet pitävät Jumalan sanaa ja Raamattua satukirjana, mihin moderni ihminen ei voi uskoa.

Tämän valheen syöttää ihmisille paholainen ja valehtelee, koska tietää, että epäuskon siemen itää ja leviää hyvin. Monet ihmiset on saatu epäuskon koukulla kiinni ja sidottua, heidät vapauttaa yksin Jeesus Kristus.

Lihallinen, sielullinen ja ylihengellinen kristitty

”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen” 1.Tess.5:23.

Ihmisessä on henki, sielu ja ruumis. Ruumis on ulkoinen osa. Sielu pitää sisällään, tunteet, tahdon, järjen ja ymmärryksen. Uskonnollinen osa on henki. Luomakunnassa ei toisilla elollisilla ole henkeä, joka sisältäisi uskonnollisen osan. Henkeä, johon on laitettu Jumala kaipuu. Henkemme tietää myös erottaa oikean väärästä. Ihmisen henki elää iankaikkisesti, vaikka fyysinen ruumiimme kuoleekin.

Ihmisen langettua syntiin ihmisen henki jäi lankeemuksen tilaan, eikä luonnollisesti ihmisen henki kaikilta osin kaipaa Jumalaa. Oikean ja väärän erottelukyky on puutteellista. Ihminen on hengellisesti kuollut. Kuollut tila rajoittuu Jumala suhteeseen. Ruumiin ja sielun osalta ihminen toimii normaalisti. Jumala suhteen saattavat korvata jooga, okkultismi ja muut vastaavat asiat. Tämän ajan tärkeimmäksi asiaksi on tullut viihde, joka sisältää pornoa ja väkivaltaa. Tällainen viihde ei, koskaan ole hyväksi ihmiselle, eivätkä ne korvaa aitoa Jumala suhdetta. Nämä eivät poista syytä, mikä aiheuttaa ihmisille ongelmia ja saa ihmiset voimaan huonosti. Jumalan kokoinen aukko on täyttämättä ja syntiä ja sen seurauksia ei ole korjattu. Ihminen on hengellisesti kuollut. Nautitaan sellaisesta, mikä tyydyttää lihaa ja antaa hetkellisen mielihyvän tunteen, joka haihtuu kuin saippuakupla.

”Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengen, sillä se on hänelle hulluutta. Hän ei kykene tajuamaan sitä, koska se on tutkittava hengellisesti.” 1 Kor.2:14.

Luonnollinen ihminen on sielullinen. Uskonnollinen ihminen voi olla nimikristitty ja siten sielullinen. Hän tuntee Raamattua ja pitää tiedon tasolla hengellisiä asioita tosina. Kuitenkaan Jumalan sana ei ole päässyt sisäiseen ihmiseen. Kokemus Jumalan Pyhän Hengen uudestisynnyttävästä voimasta puutuu. Tällainen ihminen pitää elävää uskoa hullutuksena, sillä hän ei voi ymmärtää hengellisiä asioita hengellisesti. Hänen tunne-elämä on herännyt. Uskoon tulemisen motiivit ovat ajalliset asiat. Monet kristillisyyteen pettyneet ja kristittyjen yhteydestä poistuneet, ovat näitä sielullisia ihmisiä. Seurakuntaan kyseiset henkilöt tuovat maailmallisuutta jos pysyvät seurakunnan yhteydessä. He tuovat väärää tulta Herran alttarille ja aiheuttavat riitoja ja kateutta uskovien keskuudessa.
”Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” 2. Tim. 3: 5.

Jumalan Sana Raamattu puhuu myös lihallisista uskovista. Heidän hengellinen kasvunsa on pysähtynyt paikalleen. Lihallinen kristitty elää vielä toinen jalka maailmassa. He ovat kahdella tiellä kulkijoita. Hengelliset ja maailmalliset asiat kiinnostavat. Jumalan sanan kaksiteräinen miekka ei ole saanut heitä hoitaa niin, että maailmassa olevat asiat jäisivät sivuun ja hengellinen tulisi ensimmäiseksi. Sillä missä ajatukset ovat, siellä on myös mielemme eli sielu. Elämme maailmassa, mutta meidän päämäärämme on päästä iankaikkiseen elämään.

Tuomittu armahdettu

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Joh. 1:1.

Kristittyjen Jumala puhuu Sanansa kautta ja Sana on Kristus Jeesus. Kristus Jumalan Poika on ikuinen Sana ja todellinen Sana. Maailma luotiin Sanan kautta. Kristus Jeesus on Raamatun sanan ydin ja Henki. Hän rakastaa syntisiä ihmisiä ja tahtoo heidät pelastaa helvetin tuomiolta. Rakkautensa Hän osoitti Golgatan ristillä. Hän otti kaikkien aikojen kaikkien ihmisten synnit ja sairaudet päälleen. Hän uhrasi itsensä ja kärsi puolestamme, että Hänen täytetyssä työssään meillä on kertakaikkinen uhri. Uhri joka kerralla sovitti syntimme. Vanhan Testamentin uhrit päättyivät Kristuksen ristin sovitustyöhön. Vanha Testamentti ja Uusi Testamentti sidottiin yhteen Kristuksessa.

Vanhassa Testamentissa profeetat olivat syntisiä ihmisiä. Mutta Kristus sikisi Pyhän Hengen vaikutuksesta neitsyt Marian kohdussa.  Kristus oli synnitön alusta lähtien. Lapsuutensa Hän kasvoi Jumalan pelossa ja rakkaudessa. Hän lapsuudesta lähtien oli tahraton ja vailla syntiä. Hän eli ihmisen elämää toteuttaen Jumalan tahdon mukaista elämää.

Vanhan Testamentin profeettojen elämä oli toisenlaista. He olivat ihmisiä ja lankesivat synteihin. Profeettojen sanoma oli riippuvaista ilmestyksistä, joita saivat hetkittäin. Profeetat sanoivat,” näin sanoo Herra”, mutta Jeesus sanoo:” Totisesti totisesti, Minä sanon teille.”

Apostoli Pietari sanoo:” Herra kenen tykö me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” Jeesus toteutti puheissaan Isän Jumalan tahdon, eikä puhunut mitään, mitä ei olisi Isältä kuullut. Isän Jumalan puhe ja Jeesuksen puhe ovat samaa rakkauden sanomaa.

Jeesus sanoo itsestään. ” Minä olen ylösnousemus ja elämä. Minä olen Tie, Totuus ja Elämä. Minä olen Elämän leipä. Jokainen, joka Minun luokseni tulee, minä annan elävää vettä ja levon sielulle.” Jeesus sanoo ja tapahtuu niin. Kristus on Jumala. Hän on elävä Jumala.