Pelastusta ei peritä

”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.”
2. Kor. 4. 1- 5. KR 33/ 38.

Jumalan lapsioikeutta ei peritä, isältä pojalle. Olisi helppoa periä taivaan kansalaisuus ja mennä isien ja äitien, esi-isien uskolla taivaaseen. Minulta kysyttiin, ” olenko vielä isien uskossa?” Vastasin kieltävästi. Kukaan ei voi elää isien uskossa. Sellaista uskoa ei ole olemassa. On vain usko, joka saadaan armosta, Jeesukselta Kristukselta. Jumalan rakkauden ja laupeuden osoituksena. Jumala Kristuksessa sovitti ihmisten kaikki synnit ristillä. Golgatalla solmittiin rauhansopimus, Jumalan ja ihmisten välille. Häpeällisiä salateitä ihmiset rakentavat, saadakseen helpon tien Kristuksen yhteyteen, mutta kristinusko ei ole ” salaseura.”

Kristuksen yhteyteen ja uskoon tullaan, vain ja ainoastaan, tekemällä parannus entisestä elämästä. Ihminen ei saa uskoa aikaan, vaan Pyhä Henki, Jumalan Henki tekee työn minussa ja sinussa. Kavalaa, ja Jumalan Sanan väärentämistä on, jos ihmisille opetetaan kasteen pelastavasta vaikutuksesta. Syntien anteeksi saamista ehtoollisessa. Evankeliumi on peitossa, heillä, jotka näin opettavat.

Vastasyntynyt lapsi ei ole tehnyt syntiä. Perisynti meissä jokaisessa ihmisessä on, koska ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin. Kapinoivat Jumalaa vastaan, eivätkä uskoneet, että Jumala sanan kiellot olivat ehdottomia. Jumala sanoi, ettei saa ottaa kielletystä puusta hedelmää, kielto oli ehdoton. Siinä ei ollut lieventäviä reunaehtoja. Ensimmäiset ihmiset, Adam ja Eeva, uskoivat enemmän kapinoivaa paholaista ja hänen valehteluja, kuin Jumalan Sanaa. Ihminen sai perinnöksi saman kapinamielen. Pieni vastasyntynyt vauva on heikko taimi, mutta viaton. Pieni lapsi ei tiedä hyvästä ja pahasta mitään, jotenka lapsi on sellaisenaan taivaskelpoinen. Jumalan sana kehottaa meitä tulemaan lapsen kaltaiseksi. Jeesuksen opetuslapset kysyivät, ”kuka on suurin taivasten valtakunnassa? ” Jeesuksen vastaus on selvääkin selvempi.

”Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä

ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.”Matt. 18. 2 – 3. KR 33/ 38.

Jumalan sana on kirkasta ja selvää. Suurin on lapsi. Lapsi on avoin ja vilpitön. Rehellinen itselleen ja lähimmäisille. Suureksi ei lasta tee kaste, eivät kummit, eikä konfirmaatio, kasteenliiton uudistaminen. Jos edellä mainitut olisivat tie uskoon, ja Kristuksen tuntemiseen, syntien anteeksi saamiseen. Jos näiden avulla olisin tullut Jeesukseen uskovaksi. Minkä vuoksi tunsin 15-vuotiaana, ennen kasteenliiton uudistamista, itseni syntiseksi? Olin saanut ” hätäkasteen” tämän jos minkä olisi pitänyt riittää, hetkellä, jolloin olin rippikoulun saanut lähes päätökseen, ja olin melkein uudistanut kasteenliiton Jumalan- ja seurakunnan edessä. Mikä aiheutti, etten jäänyt odottamaan, että minun kasteenliittoni uudistetaan? Jos kaste pelastaa, ja olisin saanut siinä syntini anteeksi.

Pyhä Henki herätti minut näkemään syntisyyteni. Jumala Kristuksessa lähti tekemään minussa työtään. En saanut, inhimillisesti pieniltä synneiltä rauhaa. Olin uskovalta papilta saanut opetusta. Tiesin että pitää nöyrtyä tekemään parannus. Tunnustaa ne pienet synnit ja hylätä ne. Luovutin elämäni kokonaan Kristuksen hoitoon ja huolenpitoon. Pyysin syntejäni anteeksi. Olin tullut Kristuksen luokse ja Hän antoi kaiken menneen anteeksi. Jeesus lupaa, ”joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos”. Joh. 6: 37. Mikäli lapsi ei ole aiemmin valehdellut, konfirmaatio tilaisuudessa valehtelee, jos sanoo sydämestään seuraavansa opissa ja elämässä Jeesusta, eikä ole tätä sopimusta tehnyt Kristuksen kanssa. Konfirmaation yhteydessä annettava ehtoollinen, ei anna syntejä anteeksi. Ehtoollisen Jeesus asetti muistoateriaksi. Ehtoollisen vieton yhteydessä, muistelemme, mitä Jeesus Kristus, teki puolestamme ristillä.

”Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ’Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”
Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.’ Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti, kun hän tulee.”
1. Kor. 11. 23 -26. KR 33/38. Lue loppuun

This entry was posted on 22.9.2019.

Kuuliainen ja tottelevainen Jumalan lapsi

” Katso kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.” 1. Sam. 15: 22. KR 33/38.

Kuullun ymmärtämiseen vaikuttaa se, miten hyvä on kuuloaisti. Jos kuuloaistissa on vaurio silloin ei kuule selvästi, eikä myös ymmärrä mitä kuulee. Maailmassa on monenlaista kuunneltavaa. Aikamme vaatii realismia ja asiallisuutta. Kaikki mikä on järjellä selitettävissä on asiallista, mutta mitä järkemme ei ymmärrä, sitä ei pidetä totena. Tiedettä pidetään luotettavana, koska tiede tutkii ja selittää asioita ja ilmiötä järjen avulla. Ihmeellistä tieteessä on se, että sekään ei tiedä kaikkea varmasti. Monen tieteellisen tutkimuksen loppuun voisi lisätä, kunnes asia toisin todistetaan. Filosofia kyseenalaistaa kaiken. Ihminen, joka asettaa elämänsä tieteen tai filosofian varaan, ei koskaan voi olla mistään varma. Sanotaankin, että mikään ei ole niin varma kuin epävarma. Maailma on täynnä epävarmoja tekijöitä. Ihmisen järjen päätelmiin ei voida luottaa, eikä ihminen milloinkaan tule täysin kaikkea ymmärtämään. Huolimatta siitä, että Raamatun Sanan mukaan lopunaikana ymmärrys lisääntyy.

”Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” Dan. 12: 4. KR 33/38.

Vaikka ihmisen ymmärrys on lisääntynyt ja ihminen jo tietää paljon. Uteliaana tutkii uusia asioita ja on laajentanut tutkimustaan avaruuteen saakka. Jumala ei anna ihmisen edetä kuin määrättyyn määrään saakka, sen jälkeen loppuu ihmisen viisaus ja ymmärrys. Koska Jumala ei anna ihmiselle yli inhimillistä viisautta, kuten Jumalalla on. Jumala ei anna ihmisen tietämyksen nousta Hänen tietämyksen yläpuolelle. Tutkimattomat ovat Jumalan teot, ei niitä ihminen tule milloinkaan täysin ymmärtämään. Ymmärrys lisääntyy myös hengellisesti, ja Raamatun Sana avautuu lisää, mikä on hyvä asia. Jumalan Sanaa tutkimalla opimme tuntemaan Jumalaa ja kasvamme kristittynä. Kristityn uskossa kasvaminen on tärkeimpiä asioita, mihin pitää asettaa tavoitteet. Uskon kasvaessa, pitää ymmärtää, mitä merkitsee olla kuuliainen ja tottelevainen kristitty?

Kuuliaisuus ja tottelevaisuus ovat verbejä, joiden arvo Jumalan näkökulmasta katsottuna on uhria parempi. Vanhan Testamentin uhrit, olivat virheettömiä eläimiä, tai oinaan rasvaa. Syntien sovittamiseksi uhritoimitukset olivat tärkeitä. Kuitenkin uhrien edelle, menevät kuuliaisuus ja tottelevaisuus. Hengelliset asiat eivät ole milloinkaan järjellä selitettävissä. Järki sanoisi, syntien sovittamisen olevan tärkeämpää, kuin kuuliaisuuden tai tottelevaisuuden. Olemmehan jokainen syntisiä ja teemme syntiä tietämättäkin.

Ihmisten tottelemattomuus lähti paratiisista. Jos ensimmäiset ihmiset olisivat totelleet Jumalan varoitusta, emme olisi syntisiä ihmisiä. Olisimme täydellisiä ja puhtaita Jumalan kuvia. Kuvakseen Jumala teki ihmisen.

Jos aikanamme tottelisimme Jumalan Sanan ohjeita, ei maailmassa olisi kaikki kaaoksessa. Koska Jumalan sana, ei ole elämämme auktoriteetti, seuraukset ovat nähtävissä. Tottelemattomuuden seurauksista, emme voi syyttää kuin itseämme. Ihminen syyttää Jumalaa ongelmista, mutta Jumala sallii tottelemattomille vaikeuksia. Jopa uskoa tunnustavat kristityt, ovat käyneet tottelemattomiksi, silloin ei ole kuuliaisuuttakaan. Kuuliaisuudella on siunaus, mutta tottelemattomuudessa on kirous. Sanotaankin, tottelemattomuus on taikuutta ja kotijumalan palvelusta.

”Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kotijumalan palvelusta.” 1. Sam. 15: 23. KR 33/ 38.

Jos ihminen tottelisi Jumalan Sanaa, ja olisi kuuliainen sanalle. Silloin ihminen antaisi koko elämänsä Kristukselle. Ottaisi vastaan sovituksen, joka Kristus Jeesus teki Golgatalla ristillä. Tunnustaisi kaikki syntinsä, tottelemattomuutensa, ja antaisi Kristuksen kalliin maahan vuotaneen veren puhdistaa itsensä. Ihminen tottelisi Kristuksen käskyä, ja lähtisi seuraamaan Jeesusta Kristusta. Tästä seuraisi siunausta tähän aikaan, mutta ennen kaikkea se tie veisi viimeinen iankaikkisuuteen, Jumalan valtakuntaan. Olemme kautta kulku matkalla. Yksikään ihminen ei ole syntynyt tänne turhaan. Kristus tahtoo, että tämän elämän aikana löydämme, Jeesuksen Kristuksen syntisten Vapahtajan. Opimme noudattamaan Hänen käskyjään, ja olemme kuuliaisia Hänen Sanalleen. Meitä ei ole tarkoitettu elämään itsellemme. Meidän elämämme tarkoitus, on olla lähimmäisille siunaukseksi ja avuksi. Lue loppuun

This entry was posted on 14.9.2019.

Kapinointi ja tottelemattomuus

” Sillä synnin ei pidä teitä vallitsemaan, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.” KR 33/38.

Alussa ihminen oli rakkauden Jumalan auktoriteetin alla. ” Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja katso, se oli sangen hyvää.” 1. Moos. 1: 31. KR 33/38.

Kaikki oli sangen hyvää. Oli sangen hyvää, mutta mikä vei hyvän pois? Ihminen, mies ja nainen, sekä paholainen. Tässä kolmiodraaman kärki. Kapinointi Jumalaa vastaan alkoi syntiinlankeemuksesta. Jokainen Raamattua lukenut tietää syntiinlankeemuksen juonen kaaren. Nainen Eeva, otti hyvän- ja pahantiedon puusta hedelmän. Käärmeenä esiintynyt paholainen houkutteli Eevan ottamaan hedelmän. Adam, ensimmäinen mies, haukkasi samasta hedelmästä. Ihminen kapinoi Jumalaa vastaan. Hänen kieltoaan vastaan. Käärmeen valhepuvussa esiintynyt paholainen vietteli kapinaan.

Adam, ei ottanut vastuuta teostaan, ei nuhdellut Eevaa. Adam, alkoi syytää ensin Jumalaa, ” vaimo, jonka minulle annoit, antoi kielletyn puun hedelmän.” Adam syytti, Jumalaa, miten kelvottoman vaimon oli saanut.” Sitten hän alkoi syytää Eevaa hedelmän ottamisesta. Eeva syytti käärmettä. Jos Adam, olisi miehenä ottanut vastuun vaimonsa tekemisistä, nuhdellut häntä teosta. Eeva olisi voinut katua tekoaan ja tehdä parannuksen. Eeva olisi nöyrtynyt pyytämään anteeksi tekoaan Jumalalta. Adam olisi pyytänyt anteeksi tekoaan… lankeamista Eevan asettamaan ansaan. Käärme olisi tässä tapauksessa luikertanut häpeissään pois. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Miksi tämä visio ei onnistunut? Adamin ja Eevan sydämeen oli istutettu kapinan siemen ja siemenen istuttaja oli paholainen. Hitaasti suostuttelemalla, käärme sai Eevan uskomaan, ettei Jumala ollut tosissaan, kieltäessään ottamasta hedelmää. Paholaisen juonet ovat aina hitaasti tapahtuvia tekoja. Vähitellen paholainen saa ihmisen uskomaan, ettei Jumalan määräyksiä tarvitse, pilkun tarkasti noudattaa. Jumalan Sana Raamattu osoittaa, että Jumala on Pyhä ja Kaikkivaltias. Hän on kaiken yläpuolella oleva Majesteetti. Jos noudatamme maallisia lakeja, mitenkä paljon enemmän, tulee totella Jumalan asettamia elämän ohjeita, käskyjä ja kieltoja. Se, mitä meidän ihmisten tulee tehdä, lähimmäistemme hyväksi, ja omaksi parhaaksemme, on Jumala määrännyt. Näitä noudattamalla, saamme elää täysipainoista elämää.

Ihmisten synniksi tulivat, tottelemattomuus Jumalan sanalle. Kapinointi Jumalaa vastaan. Maailmaan tulivat, häpeä ja pelko, sekä viha. Monesti ihmiset kyselevät, minkä vuoksi rakkauden Jumala sallii pahaa? Miksi on väkivaltaa, sairautta, sotia? Mikä tekee miehistä kovia? Miksi naiset ovat nousseet miehiä vastaan? Miksi on luonnon katastrofeja, jos Jumala on olemassa? Miksi kysymyksiä riittää.

Adam kovetti itsensä. Hänestä ei kerrota, että olisi katumuksen kyyneleitä vuodattanut, huolimatta siitä, että joutui pois vaimonsa kanssa paratiisista. Eikä liene Eeva liikoja itkenyt. Ensimmäinen veljesmurha, tapahtui melko pian. Kain tappoi veljensä Aabelin. Kateus sai aikaan murhan. Ihminen kovetti sydämensä. Kainin katumuksen kyyneleistä ei myöskään kerrota. Ihminen ei ole päässyt kateudesta. Viha on nostamassa päätään, pahempana kuin se koskaan on ollut. Miehet sotivat, ja raiskaavat, surmaavat ihmisiä. Miehen sydän on kovettunut. Uskonnon varjolla surmataan ihmisiä. Murhako vie takaisin onnellisuuden lähteelle? ”Vannotaan ja valhetellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot, murtaudutaan taloihin, ja verityö verityötä seuraa.” Hoos. 4: 2. KR 33/38.

Kärsimys tuli synnin seurauksena maailmaan. Sairaudet eivät suoraan ole synnin seurausta. Mutta jos elämme, epätervettä elämää. Käytämme huumeita, tupakoimme, alkoholisoidumme, elämme seksuaalisesti moraalittomasti. Tuhoamme ruumistamme, se sairastuu. On kuitenkin myös sairauksia, joilla ei ole mitään tekemistä synnin kanssa, ja silti sairastutaan. Job on Raamatussa hyvä esimerkki, miten hurskaasti ja nuhteettomasti elänyt, mies joutuu kärsimyksiin. Ei voida sanoa, että Jumala kurittaisi tai rankaisisi sairaudella. Job pääsi koetuksestaan, ja Jumala siunasi Jobin elämän loppupuolta, enemmän kuin sen alkua. Job, ei luovuttanut, eikä antanut epäuskon vallata itseään. Ei katkeroitunut, vaan luotti Jumalaan. Hän tiesi, että Jumalassa on voitto voima. Job, kyllä kärsimysten keskellä vuodatti kyyneleitä. Katui syntejään, vaikka ei tiennyt niitä tehneensä.

Maa on saastunut synnin seurauksena. Hyötykasveja, ja hedelmäpuita kasvanut maan, täyttyi rikkaruohoilla, ja ohdakkeilla. ”Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton.
Sen tähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sen tähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat. ”
Jes. 24. 5 -6. KR 33/38. Ilmaston lämpeneminen ja luonnon katastrofit ovat profetoitu Raamattuun.

Miehet ovat kovettaneet itsensä. Mitä naiset ovat tehneet? Nainen on nostanut itsensä miehen yläpuolelle. Nainen paratiisissa tahtoi olla kuin Jumala. Tämä naisen heikkolenkki, sai aikaan tämän draaman. Nainen on vallanhaluinen. Jos mies antaa valtuudet, nainen mielellään ottaa miehen vastuut kannettavaksi. Lue loppuun

This entry was posted on 8.9.2019.

Silloin kun olen heikko

” Ja Hän sanoi minulle: ” Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. ” 2. Kor. 12: 9. KR 33/38.

Hän sanoi minulle: ” Minun armossani on sinulle kyllin.” Usko on Jumalan teko meissä. Usko Jeesukseen Kristukseen saadaan armosta. Monet pitävät uskossaan vahvoja parempina, kuin sellaista, joka kokee uskossaan heikkoutta. Koska usko on armosta saatua, ei siihen ihminen voi vaikuttaa, missä aikataulussa uskon siemen kasvaa. Jumalan armosta on kaikki kiinni. Hän vaikuttaa uskossa kasvua. Herran armossa on minulle ja sinulle kyllin, ja siihen on tyytyminen.

Heikoksi uskonsa tunteva on Jumalan silmin katsottuna hyvässä asemassa. Herramme lupaa, ” sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Valtava lupaus. Jumalan Pyhän Hengen voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Kristuksen voima pääsee parhaiten asumaan, silloin kun tunnemme itsemme heikoksi. Heikko on nöyrällä paikalla Kristuksen edessä. Hän lyö rintaansa, kuten teki publikaani. ” Jumala ole minulle syntiselle armollinen. Rintaan lyöminen oli syvän katumuksen osoitus. Se oli nöyrtymisen osoitus.

Publikaani antoi kunnian Jumalalle. Hän koki Jumalan pyhyyden edessä, olevansa suuri syntinen, joka anoi vain armoa. Hän huusi apua itselleen. Hänellä oli tarve saada apua. Hädässä oleva ei selittele, miten avun antajan pitää toimia. Hän ei latele neuvoja, tee niin taikka näin, että tulen autetuksi. Hän yksinkertaisesti huutaa, apua!

” Mutta publikaani seisoi taempana, eikä tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi; ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen.” Luuk. 18: 13. KR 33/ 38.

Uskova kristitty on, Kristuksen verellä pesty puhtaaksi syntisyydestä. Hän on saanut kaikki syntinsä anteeksi. Golgatan täytetty työ on kertakaikkinen uhri, joka on sovittanut syntimme ja syyllisyytemme Jumalan edessä. Kuitenkin ihminen ei milloinkaan tule tässä ajassa täysin puhtaaksi. Kristityn taistelu syntiä ja maailman houkutuksia vastaan on elinikäinen.

Publikaani tuntee olevansa syntinen Jumalan edessä. Hän ei voi tuoda pitkää ansioluetteloa rukouksessa Herralle. Hän kokee olevansa Jumalan edessä armahdettu, mutta syntinen. Jumalan pyhyys tekee nöyrän, ja heikoksi itsensä tuntevan pieneksi. Jeesus lupaa nöyrille armonsa. Lue loppuun

This entry was posted on 2.9.2019.

Uudelleen paratiisiin

” Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta, syödä elämän puusta, ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin.” Ilm. 22: 14. KR 33/38.

Puhtaus ja puhdistautuminen ovat Raamatun avainsanoja. Onnellisia ovat ne, jotka puhdistautuvat. Mistä ihmisen pitää puhdistua? Synnistä! Raamattu on suuri kirja synnistä. Jälleen synnistä kirjoitus, joku voi ajatella. On tässä synnistä, mutta on muustakin, jatka lukemista.

Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala teki täydellisesti hyvän ihmisen. Hän loi myös ihmiselle erinomaisen hyvät olosuhteet elämiseen. Kasvit ja eläimet, ravinnoksi ja puita, jotka tuottivat hedelmiä. Hyviä hedelmiä syödä. Jumala loi kaiken kauniiksi. Värikkäitä kukkia kaikkialle. Pehmeällä nurmikolla, oli mukava kävellä. Ensimmäinen aviopari, Eeva ja Adam asuivat tämän kaiken kauniin keskellä ja nauttivat elämästä. Loikoilivat nurmikolla ja katselivat lintuja, ja toinen toisiaan ja kiittivät Jumalaansa. Pohtivat; ”Kaikkivaltias Jumala on kaiken tämän luonut Sanallaan. ”

Enkeliruhtinas Lusifer, ”valon enkeli” oli ylpistynyt. Hän alkoi kapinaan Jumala vastaan. Halusi tulla viisaammaksi kuin Jumala. Jumala ei anna kunniaansa toiselle, ei enkeliruhtinaalle, niin kuin ei ihmisillekään, jotenka Lusifer sai lähdön taivaasta. Maanpäälle heitetty ruhtinas ei tehnyt parannusta, vaan viha Jumalaa kohtaan kasvoi. Kapinamieli lisääntyi, ja hän aloitti Jumalan kiusaamisen. Paholaiseksi muuttunut ruhtinas, suuntasi kulkunsa paratiisia kohti. Hän tiesi, että siellä on ihmispari, joka luottaa Jumalaan. Ovat Jumalan tekoa, ja heillä on ihanaa elää yhdessä täydellisessä puhtaudessa ja kauneudessa. Koska paholainen on viekas, hän pukeutui käärmeeksi. Luikerteli paratiisiin ja sai kuin saikin, valheillaan Eevan lankeamaan ansaan. Hän nautti kielletyn puun hedelmän ja antoi miehelleen Adamille. Nainen lankesi ensin syntiin, mutta miehen synniksi tämä kuitenkin kuitattiin, onhan mies vaimon pää. Adamin vastuulla oli puolison hyvinvointi ja hänen tehtävänä oli suojella vaimoa Eevaa. Adamille ei tullut mieleen ajatusta, kysyä Korkeammalta auktoriteetilta neuvoa. Jumalan neuvot olisivat auttaneet, ettei puolisot olisi langenneet samaan ansaan.

” Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset, niin kuin Herralle.; sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän ruumiin vapahtaja. Miehet, rakastakaa, vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä.” Ef. 5. 22 -25. KR 33/38.

Koska Adam ei epäröinyt Eevan aikeita, vaan muitta mutkitta haukkasi Eevan tarjoamasta hedelmästä. Mies pakeni hänelle asetettua auktoriteettiasemaa. Mies ei ottanut vastuuta vaimosta, heikommasta osapuolesta. Nainen on luonteeltaan vallanhaluinen, jotenka helposti vaimo ottaa johtajuuden, jos hänen luoteensa ei nöyrry miehen edessä. Naisen hyppiessä vallanhimoisena miehensä varpaille, on selvää, että ongelmia syntyy. Mies taas mielellään antaa vastuun naiselle, jos tilaisuus siihen muodostuu, tämä on miehinen ominaisuus. Miehen tehtävä on rakastaa vaimoaan ja palvella häntä. Naisen tehtävänä on kunnioittaa miestään. Miehen johtajuus ei perustu diktatuuriin, eikä alistamiseen, vaan palvelualttiuteen ja rakkauteen. Jos mies täyttää vaimonsa tarpeet, tulee vaimon vastavuoroisesti kunnioittaa tällaista miestä. Rakastaa häntä, niin kuin uskova vaimo rakastaa Kristusta.

Adamin ja Eevan synti näkyy kapinamielenä. Paratiisissa he altistuivat paholaisen hengelle, joka kapinoin Jumalaa vastaan. Maailman henkinen vaimo helposti alistaa miehensä valtansa alle. Näin käy myös toisinpäin. Miehen alistamia naisia on pilvin pimein. Eikä outoa ole vaimon hyppiminen miehensä varpaille. Kaikki johtuu siitä, ettei ihminen uskovana kristittynäkään, tahdo alistua Jumalan Sanan alle. Ei noudateta Raamatun ohjeita, miten siellä neuvotaan elämään avioliitossa?

Kysymättä jää korkeimmalta auktoriteetilta, Jumalalta, mitä nyt tehdään? Näin kävi Adamin ja Eevan kohdalla, sama jatkuu edelleen. Maallistuminen jatkuu ja Jumalan Sana kyseenalaistetaan. Ihminen tahtoo olla Jumalan vertainen, tai ainakin Hänestä seuraava. Maallistumisen myötä, myös maallisen tiedon lisääntyminen, lisää ihmisen ylpeyttä. Ja ongelmia syntyy aina, silloin kun Jumalan käskyt ja lait syrjäytetään. Hyvän- ja pahantiedon hedelmä tuottaa aikanamme edelleen satoa, ikävin seurauksin. Olisipa Eeva ottanut Elämän puusta hedelmän ja vienyt sen puun hedelmän myös Adamille, mitä olisi tapahtunut?

Elämänpuu, on ikuisen elämän puu. Jos Eeva olisi ottanut hedelmän Elämän puusta, ei syntiä olisi ihmisessä, eikä maailmassa. Kaikki pahuus olisi pois, ja ihmiset eläisivät sovussa toistensa kanssa. Myös luomakunta olisi puhdas. Ei olisi ilmasto-ongelmaa, ja ilmastoahdistusta. Vesistöt olisivat puhtaita. Sotia ja konflikteja ei olisi. Sairaudet eivät vaivaisi ihmisiä. Ihmiset eläisivät siinä olotilassa, mihin heidät paratiisiin asetettiin. Kuolema olisi tuntematon uhka. Ihmiset olisivat iloisia ja onnellisia ja saisivat olla suorassa yhteydessä Luojaansa. Jumala käyskentelisi keskuudessamme, niin kuin käyskenteli Eedenin paratiisissa. Eläimet olisivat sovussa, susi ja lammas nukkuisivat rinnakkain. Kaikki tämä tuntuu utopistiselta fiktiolta, joka on vailla realiteetteja. Katsotaan, mitä Jumalan Sana tästä ajatuksesta kertoo?

” Jos, nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Room. 8: 11. KR 33/38.

Avainsana on Kristus. Evankeliumin ydin on Kristus. Jeesus tuli ihmiseksi maailmaan. Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen ihmiseksi, sovittamaan vihollisuuden, joka syntiinlankeemuksen seurauksena tuli Jumalan ja ihmisen välille. Jumala suuttui Adamille ja Eevalle. He joutuivat pois paratiisista, heidän päälle Jumala langetti tuomion. Otsa hiessä pitää ihmisen tehdä työtä, ja naisten pitää kivulla synnyttää lapsensa. Vielä lisätiin, kuolemaan kirous, ” maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinun on jälleen tulemaan. Ja sinut viimeisenä päivänä herätetään.” Ihminen tulee maaksi jälleen fyysisen kuoleman kohdatessa, mutta henki, sielu pysyy elävänä. Kuolema alkoi pelottaa ihmisiä, koska kuoleman jälkeen kohdataan tuomio,  ja Tuomari valtaistuimellaan. Lue loppuun

This entry was posted on 24.8.2019.