Ihmeellinen ihme ja apu

” Monelle minä olen kuin ihme” Ps. 71:7. Norjalainen käännös.

Uskova kristitty on ihme tämän maailman ihmisten silmissä. Paremmin sanottu suomalaisessa käännöksessä, ” monelle olen kuin kummitus.” Kristuksen seuraajia pidetään outoina olioina, ”kummituksina.” ”Kummituksia” mennään karkuun ja kartetaan.

Meidän jokaisen kristityn pitää olla ihme ympäristölle. Evankeliumin muuttavan voiman tulee näkyä meistä. Uskoon tullut kristitty on elävä todistus, että Kristuksessa on muuttava voima. Alkoholistista tulee raitis. Valehtelija alkaa puhua totta. Itsekäs alkaa antaa omastaan. Varastelija lopettaa varastamisen. Ylpeästä tulee nöyrä, etc. Kaikki entinen jää pois ja uusi tulee tilalle. Elämäntyylissä tapahtunutta muutosta ei voi olla huomaamatta. Monelle tällainen muutos on ihme. Etsitään ihmeitä, mutta Pyhän Hengen tehdessä työtään, ihmeitä tapahtuu jatkuvasti, ei niitä tarvitse etsiä. Jokaisena päivänä, joku tulee Jumalan Sanalle kuuliaiseksi, ja luovuttaa elämänsä Kristukselle, silloin tapahtuu ihme. Syntisestä tulee vanhurskautettu. Syyttömäksi julistettu, puhdas uusi luomus. Jeesus Kristus, Jumalan Poika tekee tätä. Jeesus elää ja Pyhä Henki on maanpäällä. Hän luo uutta. Sairaita paranee, lääkäreiden tai rukouksen avulla, molemmat ovat Jumalan tekoja. Jos ei parane, on lääkkeitä, jotka antavat apua. Kaikki tämä on Jumalan aikaan saamaa siunausta.

” Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan. Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.” Ps. 71: 16 – 17. KR 33/38.

Tämän ajan ihmiset elävät maailmassa, missä Jumalan Sanaa ei pidetä tärkeänä. Lapset ja nuoret eivät kuule pienestä pitäen Jumalan Sanaa. Useimmat kodit elävät vieraina Jumalalle. Vanhemmat elävät uskosta osattomina. Näin on luonnollista, ettei lapsikaan saa tietoa rakastavasta Jumalasta. Mitä vahinkoa tämänkaltainen kehitys tekee lapsille ja tuleville sukupolville? Rakastava hyvä Jumala jää lapsille ja nuorille tuntemattomaksi. Koulun opetusvastuu hengellisistä asioista vähenee entisestään. Vastuu jää siten lasten ja nuorten vanhemmille. Jos vanhemmat eivät usko Jumalaan, tai eivät ole elävästi uskossa, silloin pieni lapsi ja varttuva nuori elää tyhjän päällä, ei synny suhdetta Jumalaan. Hengelliset tarpeet jäävät täyttymättä.

Usko Jumalaan on kuitenkin tärkeä voimavara myöhemmässä elämässä. Se luo turvallisuuden tunteen. On olemassa vahva Jumala, jonka puoleen voi kääntyä, iloineen ja suruineen. Jumalan varaan voi jättää koko elämänsä. Miten paljon tämä nykyinen kehitys saa turvattomuutta aikaan? Turvaton lapsi ja nuori ei tiedä, mistä saa apua vaikeana hetkenä. Hänellä ei ole tulevaisuutta ja toivoa, kun maailma on sitä, mitä se nyt on. Jumala on ikiaikojen Jumala, ja Häneen saa lapsi ja nuori laittaa elämän ankkurinsa kiinni. Elämän perustus on vahvalla pohjalla. Kalliolla, joka ei horju. Iän karttuessa Jumalasuhdetta voi vahvistaa itse, koska tietää mistä saa vahvistusta. Jumalan sana antaa ohjeita elämään. Se ruokkii kaikenikäisiä.

Erittäin ikävää on, että nykyinen elämäntyyli ruokkii epäuskoa. Epäusko on pahimpia syntejä. Paholainen on kylvänyt epäuskon siementä aikojen alusta saakka ihmisten sydämiin. Näyttää että tämä aika on erikoisen otollista maaperää, paholaisen kylvötyölle. Kaikkialla näkee kehityksen, miten ihmisille annetaan kaikkea muuta Jumalan tilalle. Hengellisiä asioita pidetään vähempiarvoisina. Koska näin on, turvaa ei nuorella ole. Maailmassa lisääntyvä ahdistus, saa nuoret voimaan pahoin. He turvautuvat huumeisiin ja päihteisiin, okkultismiin, saatananpalvontaan, pimeyttä on tarjolla. Lääke -ja huumeriippuvuus on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Epätoivoisia tekoja tehdään päivittäin. Koska ei ole tietoa, mistä saa apua turvattomuuteen, ahdistukseen ja pahaan oloon. Turvaudutaan epätoivoisiin tekoihin. Tulevaisuus nähdään epätoivoisena olemassaolon taisteluna.

Jos Jumala saisi edelleen olla sillä paikalla, mihin Hänet on ihmisen elämässä tarkoitettu, nämä toivottomassa elämäntilanteessa olevat nuoret osaisivat etsiä toivottomuuteensa apua hengellisistä pisteistä. Seurakunnista, toisilta uskovilta, vanhemmiltaan, ja lukemalla Raamattua Jumalan Sanaa. Rukoilemalla ja keskustelemalla Jumalan kanssa. Ongelmat voi viedä Jumalalle tiettäväksi. Hän on ihmisen korkein auktoriteetti. Hänellä on voimaa auttaa. Kuitenkin on hyvä tietää, ettei elämässä ole niin suuria ongelmia, ei niin pahaa oloa, etteikö apua olisi olemassa. Jotenka epätoivoisestakin tilanteesta selviää. Ei ole niin pimeää, etteikö valoa olisi. Kerro asioista tosille ihmisille, älä jää yksin. Apua löytyy aina. Ongelmat ovat sitä varten, että ne voitetaan.

Vanhemmille on annettu suuri vastuu. Etenkin perheessä isän rooli hengellisessä kontekstissa on erittäin tärkeä. Isät älkää luistako vastuustanne. Kerran olette Jumalan edessä tekemässä tiliä, miten olette hoitaneet perheessä tehtävänne? On siis syytä, nyt viimeistään kaikkien isien tehdä parannus, jos on laiminlyöty oma rooli perheessä. Perheenpää on mies ja hänellä on vastuu vaimostaan ja lapsista. Adamin syytä, on, ihmisen syntiin lankeaminen. Jos Adam olisi ottanut vastuun vaimostaan Eevasta, hän ei olisi mennyt samaan halpaan, syönyt kielletyn puun hedelmää. Adam oli ihminen, hänetkin käärme oli saanut lumottua. Epäuskon siemen oli päässyt livahtamaan Adamin sydämeen, ja näin syyttely alkoi. Pahinta oli, että Adam kapinoi Jumalalle. ” Vaimo, jonka minulle annoit.” Jumala ei antanut Adamille huonoa vaimoa, kyllä Jumala antaa aina parasta. Molemmissa oli syy lankeemukseen. Näin oli silloin ja nyt, Jumala ei anna mitään huonoa. Jos asiat menevät solmuun, syytä on molemmissa osapuolissa. Lue loppuun

This entry was posted on 14.7.2019.

Riippuvainen elävästä Jumalasta

” Sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalisuutensa, ovat, kuin niitä hänen teoistansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävänä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.” Room. 1. 19 – 20. KR 33/38.

On ihmisiä, joidenka mielestä Jumalaa ei ole, eivätkä tarvitse sellaista. Toisaalta ihmisillä saattaa olla jumalia, joista ei ole hyötyä. Ne, päinvastoin tuottavat vahinkoa. Hyödyttömät jumalat ovat ihmisen käden tekemiä jumalia. Kuolleita jumalia, joista ei hädän tullen ole apua. Israelilaiset tekivät kultaisen vasikan erämaassa. Tämän kultaisen elottoman olion ympärillä tanssittiin. Hyötyä ja apua ei tästä kultaisesta vasikasta ollut. Nyt näitä kultaisia vasikoita on vähän kaikkialla, eikä yksikään ole hyödyllinen. Ihminen saa sielulleen vahingon näitä palvoessa. Koska ihmisen tekemistä jumalista ei ole hyötyä, jätetään ne omaan arvoonsa, ne ovat turhakkeita.

Ensimmäinen väittämä. Joidenkin mielestä ei ole elävää Jumalaa. Kuitenkin Jumalasta on saatavilla tarpeeksi tietoa, jotenka ei voida sanoa, etteikö elävää Jumalaa olisi. Meillä jokaisella on aistit, näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaisti. Näillä aisteilla voimme tehdä havaintoja, ja ympärillämme oleva luonto ja Jumalan luomistyöt luonnossa kertovat, että Jumala on kaikki luonut. Ihminen itsekin on Jumalan käden tekemä. Maantomusta Jumala muokkasi ensimmäisen ihmisen… uniikin kappaleen. Identtiset kaksosetkaan eivät ole täysin samanlaiset. Lukijani, olet arvokas, toista sinun kaltaista ei maailmassa ole, eikä milloinkaan tule olemaan. Ihmisen soluissa tapahtuu jatkuvasti luomistyötä, soluja kuolee ja uusia tulee tilalle. Jumalan luomistyö jatkuu ihmisessä. Jos uudistumisprosessi ei jatkuisi, emme eläisi. Uutta luovan luomistyön päätepiste on ihmisen fyysinen kuolema. Sen jokainen ihminen kohtaa. Ihmisessä on Jumalan asettama ikuisesti elävä sielu, joka jää eloon fyysisen kuoleman jälkeen. Luomakunnan ja avaruuden monimuotoisuus kertovat Jumalan olemassaolon todellisuudesta. Vuodenaikojen vaihtelut kertovat, että Jumala luo jatkuvasti uutta. Kukaan ei voi puolustaa itseään, etteikö tiennyt Jumalan olemassa oloa. Ei voi sanoa, ” en tiennyt Jumalasta.”

Ihminen pitää itseään viisaana. Viisaudessaan ihminen on vaihtanut totuuden valheeseen. ” Nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, aamen.” Room. 1: 25. KR 33/38.

Apostoli Paavali antaa selkeästi ymmärtää, ettei kyse ole tietämättömyydestä, vaan ongelma on moraalinen. Ihmiselle ei kelvannut Jumalan tunteminen.

” Koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” Room. 1. 21, 28. KR 33/38.

Jumala on luovuttanut ihmisen omien mielihalujensa valtaan, koska he eivät kunnioita Luojaansa. Tämän vuoksi ihmiset tekevät häpeällisiä tekoja, ovat himojensa vankeja. Ihmisen ajatukset ovat inhottavan likaisia ja arvottomia. Ilman Jumalaa ihmisen elämä on täynnä vääryyttä ja pahuutta. Luonnollinen Jumalatieto tukahdutetaan, palvotaan epäjumalia, ja tehdään seksuaalisia syntejä. Ihminen on synnin vallassa. Apostoli Paavali toteaa. ” Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla.” Room. 3: 9. KR 33/38. Tähän voidaan lisätä, kaikkien valtioiden asukkaat maapallolla, kaikki ihmiset kaikkialla ovat synnin alaisia. Paavali antaa synkän kuvan ihmisestä. Kuva on musta kuin murhe. Murheen mustana pysyy elämä, jos tietoisesti elää ilman Jumalaa, vaikka kaikki tosiasiat puhuvat Jumalan olemassaolon puolesta.

Roomalaiskirjeessä on katkelma, kuin häikäisevä lamppu, tai kirjeen sydän, kuten eräs henkilö on asian ilmaissut, apostoli Paavali kirjoittaa.

” Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Ja Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ha ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän on jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” Room. 3. 21 – 26. KR 33/38.

Toinen väittämä, en tarvitse Jumalaa. Ilman Jumalaa et eläisi hetkeäkään. Jumalan sieluusi puhaltama elämän henki, pitää sinut elossa. Olet tunteva ja ajatteleva, älykäs ihminen. Koko olemisesi on Jumalan varassa. Tämä kumoaa, ettetkö tarvitsisi Jumalaa. Sinä tarvitset häntä ollaksesi ihminen ja elävä ihminen. Sinussa on fyysinen keho. Kehossasi tapahtuvat prosessit ovat Jumalan ylläpitämiä. Tiede ei kaikilta osin ole ristiriidassa Raamatun kanssa. Tiede on tutkinut, ettei ihminen ole kone, vaan elävä yksilö, joka toimii määrättyjen lainalaisuuksien alaisena. Ihminen on tehnyt ihmisrobotteja, mutta näillä ei ole tunteita, kuten ihmisellä on. Raamattu, Jumalan Sana näyttää todeksi, että tiede on oikeassa, monessa asiassa. Tiede on kuitenkin täynnä oletuksia, jotka muuttuvat, mutta Jumalan Sana pysyy samana. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta joka Jumalan suusta lähtee. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.

Koska Jumala on ihmisen luonut. Ihminen tarvitsee ikuisesti elävälle sielulleen rauhan. Ihmisen sielussa on omantunnon ääni, joka ilmoittaa milloin elämme Jumalan tahdon mukaista elämää. Rauhaton omatunto kertoo, että olemme rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan. Olemme rikkoneet Hänen käskynsä, tehneet syntiä. Jumalan Sana on lakikirja, joka tuomitsee synnit ja pahat tekomme. Synnit tunnolla, elämänlangan katketessa, fyysisessä kuolemassa. Ikuisesti elävä sielu päätyy kadotukseen, paikkaan, mihin Jumala ei tahdo yhdenkään ihmisen joutuvan. Tästä syystä Jumalan armo tuli osaksemme Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen ristin kuolemassa. Kristus sovitti verellään, ristillä kärsien meidän kaikki syntimme. Sovitustyö on Jumalan armoa, meille kuolemaan tuomituille ihmisille. Olemme jokainen syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla. Kristuksessa Jeesuksessa tuli armo maailmaan. Saamme, kaikki synnit anteeksi. Kristuksen Herraksemme tunnustavina, saamme lahjaksi ikuinen elämän. Kuolematon sielu välttää kadotustuomion. Lue loppuun

This entry was posted on 6.7.2019.

Jeesus muurinmurtaja

”Mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy. ” 2. Aik. 7: 14. KR

Ole oma itsesi, on ollut suosittu kehotus. Omana itsenään ihminen on itsekäs omanedun tavoittelija. Ihminen on luonnollisesti ylpeä. Ylpeys ei aina ole ” nenä pystyssä” olemista, eikä toisen ihmisen halveksuntaa. Ylpeyttä voi olla ajatuksissa. Ihmisen sielu on ajatuksissa. Mitä mielessään ajattelee, sitä sielu pitää sisällään. Omana itsenäni en ole vilpitön. Ihminen on synnissä syntynyt. Ihminen ei ole vilpitön, ennen kuin mieli kääntyy Jumalan puoleen, tehdään parannus pahoista ajatuksista. Synti lähtee ajatuksista, ja kehittyy vähitellen pahoiksi teoiksi, joita synneiksi kutsutaan. Synti rikkoo Jumalan Sanan ohjeet. Raamattu opettaa, miten eletään ihmisenä tässä maailmassa. Jumalan Sana on elämän paras ohjekirja.

Kirkkojen papit ovat saaneet teologisen koulutuksen. Teologia on tiedettä, jumaluusoppia, joka järjestelmällisesti tutkii, Jumalaan liittyviä aiheita. Teologia tieteenä tutkii, mutta teologia ei muuta ihmistä. Jos ihminen ei ole löytänyt elävää uskoa Jeesukseen Kristukseen, silloin ihminen näkee syntiongelman humanistisesta näkökulmasta. Pappi, joka ei ole saanut armoa löytää elävää Kristusta, hän edustaa humanistista ajattelua. Hän edustaa instituutiota. Hänellä on elastinen omatunto. Vapaa omatunto on vaarallinen asia. Jumala on laittanut sisimpään omantunnon, joka kertoo ihmiselle, mikä on hyvää tai pahaa. Nyt synti terminä on vanhentunut. Tämän vuoksi pitää suvaita sellaista, minkä Jumalan sana sanoo synniksi. On eri asia suvaita asioita, kuin hyväksyä niitä. Tässä maailmassa meidän on suvaittava tosiasia, että ihmiset elävät vastoin Jumalan Sanaa. Emme voi lähteä pois maailmasta, emme voi eristäytyä yhteiskunnasta, mutta voimme tehdä valintoja, miten elämme tässä maailmassa. Jos lähdemme suvaitsemaan Jumalan sanan vastaisia asioita, suosimme syntiä. Tämä ei ole Jumalasta lähtöisin oleva ajatusmalli. Jumala ei rakasta syntiä. Kristuksen oma, ei tee tahallaan syntiä. Minkä vuoksi pahoittaa rakkaimpansa, Jeesuksen Kristuksen mielen? Kristus itkee nähdessään, miten maailma on paha, ja Hänen omansa menevät maailmallisiin tapoihin mukaan.

Jumala, rakastaa syntiä tekevää ihmistä. Hän tahtoo, että kaikki näkisivät oman itsekään ylpeän luonteensa ja pyytäisivät armoa, tehdä parannusta. Vapauteen Kristus vapauttaa. Kristus kuoli Golgatalla, meidän syntiemme sovitukseksi. Pääsemme vapaiksi synnillisistä himoista ja haluista. Omin voimin ei kukaan voi itseään muuttaa, vaan Pyhä Henki tekee uudistavan ja puhdistavan työn meissä. Miksi armo ja anteeksianto eivät kelpaa? Onko synnin suosiminen ja synnissä eläminen nautinto? Nautinto, joka ikuisuuteen verrattuna, on lyhytaikainen ja johtaa ikuiseen eroon Jumalasta. Synnistä seuraa kadotustuomio. Jumalan Sana tuomitsee synnin.

Ihmisen kuolemattoman sielun loppusijoituspaikan voi tässä ajassa päättää. Jumalan lapsen sielu menee ikuiseen iloon Jeesuksen luokse. Kadotukseen tuomitaan jokainen, joka syntiensä kanssa lähtee tästä elämästä. Jumalan Sana on jo tässä ajassa tuominnut, Jumalan lapsen syntisen elämän. Jumalan lapsi on ottanut todesta Jumalan Sanan ja antanut puhdistaa itsensä synneistään. Häntä ei viimeisellä tuomiolla enää tuomita. Hän siirtyy ikuiseen elämään. Ihminen, joka pitää halpana Jumalan armon, eikä välitä Hänen Sanasta, hänet tuomitaan viimeisellä tuomiolla kadotukseen. Tämän tiedostaminen pitää pysäyttää katsomaan, mihin olen menossa?

”Mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy. ” 2. Aik. 7: 14. KR 33/38. Jumalan kansan, uskovien kristittyjen on nöyrryttävä. Ihminen ei voi tehdä parannusta, kääntyä mieleltään, ellei hän ensin nöyrry. Ylpeys on synti, joka estää nöyrtymästä. Ihmisen ylpeys, inhimillinen viisaus, ovat esteinä parannuksen teolle. Itsekäs ihminen tottelee paholaista, joka kyseenalaistaa Jumalan Sanan. Onko Jumala todella näin sanonut? Onko Jumalan Sana ainut totuus? Tätä kun lähdetään tutkimaan humanistisesta näkökulmasta, silloin noustaan Jumalan tasolle. Asemaan, jota paholainen ehdotti ensimmäisille ihmisille. ” Tulette kuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan.” Jumala tietää mikä on pahaa, mutta viisas ihminen näkee pahuudessa hyvää. Ihminen menee jo pidemmälle, kuin mitä paholainen alussa oletti. Paholainen nauraa ilkikurisesti onnistumistaan. Ihmisestä on tulossa paholaisen toimitusjohtaja. Ylpeänä ihminen kehuu paholaisen tekoja. Ole oma itsesi.

Nöyrtymisen kautta, alkaa Jumala toimia keskuudessamme. Pyhä Henki herättää nöyrille tarpeen rukoilla. Ellei ihminen nöyrry, rukouksiin ei saada vastauksia. Nöyrtymätöntä on turhaa kehottaa rukoilemaan. Ylpeyteen langennut uskova kristitty, itse sulkee rukouksen hanat, niin ettei taivaasta sada siunauksia. Rukouksiin ei vastata.

” Herätä voimasi ja tule meille avuksemme. Jumala, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme ” Ps. 80: 3, 4. KR 33/38.

Kristittyjen uskovien on ensin mentävä itseensä. On pyydettävä vilpittömästi itselle puhdasta elämää. Mikä minussa tekee Pyhän Hengen murheelliseksi, se on ensin perattava pois. Hylättävä synti, itsekäs elämä, oma ylpeä mieli. Tämän jälkeen voidaan alkaa rukoilla toisten puolesta. Sydäntä särkevää on todeta, mitenkä moni seurakuntiin katkeroitunut, toisiin uskoviin katkeroitunut, tekee myyrän työtä. Internetissä on paljon kirjoituksia, jotka tekevät vahinkoa lukijoilleen. Jumalan Sanaan verhotaan omaa syntistä lihallista mieltä, joka saa paljon pahaa aikaan lukijoissa. Lue loppuun

This entry was posted on 30.6.2019.

Kamelinkarva pukuinen erämaasta tullut

” Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Matt: 3. 2. KR 33/38.

Juudean erämaasta pyyhälsi kamelinkarva pukuun pukeutunut mies. Vyötäisillä oli nahkavyö. Pitkät hiukset hulmusivat harteilla hänen harppoessa Jordanin virran äärelle. Ääni oli kantava. Hän oli huutavan ääni erämaassa. Tästä profeetta Esais oli puhunut Vanhan Testamentin ennustuksessa. ” Huutavan ääni kuuluu erämaassa; valmistakaa Herralle tie, tehkää polut tasaisiksi.” (Jes. 40: 3.)

Kansa oli kiinnostunut miehestä ja pian kuultiin hänen jykevää puhettaan. ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3: 2.) Selvisi, että parannusta saarnaava mies, oli Johannes Kastaja. Hän kastoi parannuksen tehneet henkilöt. Fariseukset ja saddukeukset olivat valmiina menemään kasteelle. Näille Johannes sanoi:” Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? .”Tehkää sen tähden parannuksen soveliaita hedelmiä. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen. Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaan nisut aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.” Matt. 3. 7-8, 10 – 11. KR 33/38.

Oli tehtävä synneistä parannus ja elämäntavoissa muutos, ennen kuin voi mennä kasteelle. Fariseukset eivät täyttäneet tätä kriteeriä. He olivat omasta mielestään puhtaita, vanhurskaita ja synnittömiä. Heidän elämäntapansa ei ollut oikeaa Jumalan mielestä, Johannes Kastaja sen tiesi. He olivat vielä ” kyykäärmeen sikiöitä.” Ilman elämän muutosta ja parannusta, jokainen on vielä ” kyykäärmeen sikiö.” Luonnollinen ihminen on ensimmäisen ihmisparin jälkeläinen, joka lankesi käärmeen viettelyksestä syntiin. Käärme oli paholainen. Jokainen ihminen tietämättään noudattaa paholaisen opetuksia. Kunnes saa armon nähdä miten syntinen on. Miten likainen on Jumalan silmissä. Olen saastainen ja asun ihmisten keskellä, jolla on saastaiset huulet. Saastainen ei kelpaa Kristukselle. Hän ei ota taivaaseen ainuttakaan, joka ei ole tehnyt synneistään parannusta.

Kaste ilman parannusta on turha toimitus. Se ei muuta ihmistä. Ihminen ei pelastu kasteessa. Ihmistä verrataan puuhun. Syntiensä kanssa elävä ihminen on kuiva puu, joka ei tee hyvää hedelmää. Kuivat oksat eivät tuota satoa. Ihminen on tarkoitettu elämään Jumalan yhteydessä ja puhdasta elämää. Elämää, joka tuottaa kunniaa Jumalalle ja lähimmäisille siunausta.

”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Tämä sama Johannes Kastajan saarna on yhä voimassa. Syntisen elämäntavan on muututtava, jos aikoo tehdä hyviä hedelmiä. Ihminen ei itse voi mitenkään itseään muuttaa paremmaksi. Hyvät omat parannusmuutokset on tuomittu epäonnistumaan. Mikä avuksi?

Galileasta saapui Johanneksen luokse Jeesus. Jeesus, maailman Vapahtaja. Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika. Synnitön ja viaton, joka tahtoi saada Johannekselta kasteen. Jeesuksella oli oikeat kriteerit astua kasteelle. Hänessä ei ollut syntiä. Johannes Kastaja esteli, ettei hän ole kelvollinen kastamaan Jeesusta. Jeesuksen ja Johannes Kastajan välille syntyi mielenkiintoinen vuoropuhelu. Johannes sanoi: ” Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.” Matt. 3. 14- 15. KR 33/ 38.

Jeesuksen elämäänsä ottanut ihminen, on tehnyt parannuksen synneistään. Hän on saanut kaikki syntinsä anteeksi. Parannuksen tehnyt ihminen on uusi luomus. Hän täyttää kaiken vanhurskauden mennessään uskoon tulon jälkeen kasteelle. Hän noudattaa Jeesuksen antamaa esimerkkiä.

” Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niin kuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso taivaasta kuului ääni, joka sanoi:” Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Matt. 3. 16 – 17. KR 33/38.

Jeesus aloitti julkisen toiminnan ihmisten keskuudessa. Hän toteutti Isän Jumalan tahdon alusta lähtien. Kasteen jälkeen vahvistettiin, tämä on Jumalan rakas Poika. Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumala. Jumala osoitti mielistyneensä Jeesukseen. Jumalan sana opettaa, miten voimme elää Jumalalle kuuliaista elämää.

Ilman Pyhän Hengen voimaa, ei yksikään ihminen voi elää Jumalan tahdon tiellä. Pyhä Henki tulee jokaisen uskoon tulleen uudestisyntyneen ihmisen sydämeen. Pyhä Henki antaa voiman kasvaa uskossa. Uskoon tullut on oksastettu Kristukseen. Kristus on jalo Öljypuu. Ihminen, joka on oksastettu Kristukseen, on viheriöivä ja satoa tuottava oksa. Kristuksesta Jeesuksesta virtaa elämän eliksiiriä, Pyhän Hengen öljyä, joka tekee vahvaksi. Jeesus sanoi: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä,” Parannus ja syntien anteeksi saamisen armo, ovat Pyhän Hengen työtä. Ihminen ei omassa voimassaan voi tulla Jumalan lapseksi. Kristus aloittaa meissä työnsä. Jeesus etsii kadonneita ja kutsuu lapsikseen. Kutsun saanut lähtee kulkemaan Kristuksen seuraajana. Kuuletko, Jeesus kutsuu sinua omakseen? Noudatatko kutsua? Kaikki perustuu vapaaseen tahtoon, tahdotko tulla puhtaaksi, tahdotko yltäkylläisen elämän? Elämä Jeesuksen seuraajana on mielenkiintoista. Ei ole luvattu menestystä ja vaikutusvaltaa tässä ajassa, mutta kerran kirkkaudessa olemme kuninkaallisia. Jeesus Kristus on taivaan ja maan Herra ja Kuningas. Lue loppuun

This entry was posted on 20.6.2019.

Kaikki horjuu mutta Herran sana on vakaa

” Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. ” Jes. 40: 29. KR 33/38.

Tuntuu, kuin ihmiset olisivat aiempaa väsyneempiä. Kiireinen elämä verottaa voimavaroja. Aikamme on täynnä monenlaisia uhkakuvia. Negatiivinen ilmapiiri syö ihmisen voimia. Elinympäristömme saastuminen, ilmastonmuutos, erilaiset luonnon katastrofit synnyttävät ahdistusta. Nopea tiedonkulku, tuo kaukaiset tapahtumat lähellemme. On opittava median lukutaito, on opittava asettamaan asioille oikeat mittasuhteet. On opittavat suojelemaan itseään. Kaikkea ei tarvitse tietää, mitä ja milloin tapahtuu. Maailma on suuri mutta tarpeeksi pieni. Oma elinympäristömme on jokaiselle tarpeeksi pieni. Omassa lähipiirissä on huolehtimista. Huolien taakka pysyy oikeissa mittasuhteissa huolehtiessamme lähimmästä ympäristöstä. Jokaiselle on annettu oma pala hoidettavaksi. Yksilöihminen ei voi parhaalla tahdollakaan auttaa koko maailman väestöä ja -ongelmia. Kansojen johtajat yrittävät tehdä parhaansa, mutta epäonnistuvat. Monet luopuvat politiikasta, koska ongelmista tulee liian vaikeita ihmisen ratkaistaviksi. Poliittiset ja inhimilliset resurssit eivät riitä. Tästä mainitsi NÄKY- kirjassa David Wilkerson.

Jeesus sanoi: ” Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivoa, kun meri ja aallot pauhaavat. ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.” Luuk. 21. 25 – 26. KR 33/ 38.

Maailmassa tapahtuvan myllerryksen keskellä, on yksi, joka on pysynyt samana. Jumalan Sana ja Jumalan voima. Meillä jokaisella on turvana ikiaikojen Jumala.
” Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he valetavat eivätkä väsy.” Jes. 40: 31. KR 33/38.

Ihmiset, jotka ovat antaneet elämänsä Jeesuksen Kristuksen hoitoon ja huolenpitoon, heidän elämänsä on vahvalla kalliolla. Monet nauravat uskoville kristityille, koska maallistunut maailma ei usko näkymättömään todellisuuteen. Kuitenkin näkymätön todellisuus Jeesus Kristus, oli noin 2000 vuotta sitten, näkyvänä todellisuutena maailmassa. Jumala lähetti ainokaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan. Kristus kulki ihmisten keskuudessa. Hän eli ihmisen elämää. Hänessä ei ollut syntiä, niin kuin meissä ihmisissä on. Hän ruokki nälkäisiä, paransi sairaita. Opetti kansaa ja itki itkevien kanssa ja iloitsi iloitsevien kanssa. Hän teki tunnustekoja ja ihmeitä. Jumala Kristuksessa oli lihaa ja verta olevassa kehossa. Hän sai kokea kaikkea samaa, mitä tänä aikana ihmiset kokevat. Hän eli ihmisen elämää. Mitä sinä tai minä nyt saamme kokea, Hänkin on kaiken sen saman jo kokenut. Siksi Jeesus Kristus voi kaikkia meitä auttaa.

” Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.” Jes. 42: 3. KR 33/38.

Jeesus Jumalan Poika tuli ihmiseksi sovittamaan maailman synnit. Hän vaikka oli viaton, halusi totella Isänsä Jumalan tahtoa, ja tahtoi antaa itsensä uhrattavaksi. Hänen maanpäällinen vaellus päättyi pilkkahuutojen ja – herjausten… raipaniskujen haavoittamana … Golgatan kummulle. Ristinpuulle ripustettiin, maan ja taivaan Kuningas, herrojen Herra. Piikkikruunu painettiin päähän. Veri vuosi haavoista. Ihmisen synnit painoivat Häntä. Hän vaikeni ja alistui Isänsä tahtoon. Tuskan ollessa suurimmillaan, Hän menetti yhteyden Isään Jumalaan. Silloin Hän parahti, ” Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”

Jeesuksen maanpäällisen elämän pimein hetki, oli olla erossa Isästä Jumalasta. Meidän pahat tekomme, rikokset ja synnit, nämä kaikki olivat syynä tähän murhenäytelmään. Tämän murhenäytelmän pääroolissa olisimme me ihmiset, ellei Jeesus Kristus olisi tämän puolestamme läpi käynyt. Oi, miten Jumalalla on suuri rakkaus, ihmisiä kohtaan. ” Se on täytetty!” Kaikui, Golgatalta maailmalle huuto. Ja Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. Kaikkien aikojen kaikkien ihmisten, menneet, nykyiset ja tulevat synnit ovat sovitettu. Jeesus Kristus vuodatti verensä ristin puulla. Ilman verenvuodatusta, ei ole syntien sovitusta, siten toteutui Jumalan Sana. Kristus nousi kuolleista ja elää. Hän elää tänäänkin! Pyhä Henki Jumalan kolmas persoona, on nyt maanpäällä. Jeesus nousi takaisin taivaaseen Isän oikealle puolelle, mutta Pyhä Henki on maanpäällä. Jeesuksen lupaama toinen Puolustaja, on kanssamme. Emme jääneet orvoiksi.

Pyhä Henki tulee asumaan jokaiseen Kristuksen omaan. ” Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä. ” Jes. 41: 10. KR 33/38.

” Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun Vapahtajasi.” Jes. 43. 1- 3. KR 33/38.

Jeesuksen luokse tultuasi ja avattuasi oven Hänelle. Hän tulee asumaan sinun sydämeesi, jos tunnustat olevasi syntinen ja tarvitset armoa. Sinä saat kaikki syntisi anteeksi, Jeesuksen kalliissa maahan vuotaneessa veressä ja Hänen kalliissa nimessään. Sinusta tulee uusi luomus Kristuksessa. Kaikki entinen on mennyt ja uusi tulee tilalle. Pyhä Henki tulee sydämeesi asumaan.

Pyhän Hengen rakkaus, aloittaa hyvän työnsä sinussa. Näet lähimmäisesi uusin silmin. Näet hädässä olevat ihmiset rakkauden kohteina. Sinulle tulee sääli kärsiviä kohtaan. Pyhä Henki avaa silmäsi näkemään ihmiset, niin kuin Jeesus Kristus näkee ihmiset. Hänen katseensa on armahtava ja anteeksi antava, rakastava, hoitava, hellä katse.

Omin voimin kukaan ei muutu, mutta Pyhä Henki aloittaa muovata ja muokata. Vähitellen, kasvu edistyy sirkkalehti asteelta, pidemmälle. Lopulta tuotamme satoa, rakkauden hedelmiä. Näitä hedelmiä tämä kylmä maailma tarvitsee. Pyhä Henki on ainut, joka tekee muutoksen ihmisen sydämessä. Valitettavasti maailman kylmyys ja kovuus on alkanut tarttua kristittyihin. Onko syy siinä, että ensimmäisen helluntain Pyhän Hengen tuli on hiipumassa? ” Kylmenee useimpien rakkaus.” Jeesus sanoo Raamatussa. Lue loppuun

This entry was posted on 13.6.2019.