Useat ihmiset elävät uskovina lakihenkistä elämää. He elävät lain pelokasta elämää.
Jumala kuva muodostuu jo varhaislapsuudessa. Vanhempamme ovat meidän ensimmäisiä kuvia Jumalasta. Jos kasvatus on ankaraa, muovautuu myös Jumala kuvasta ankara ja vaativa.
Ankaria vanhempia emme kykene koskaan miellyttämään tarpeeksi hyvin. Aina alkaa lapsen omatunto syyttää, olinko tarpeeksi hyvä vanhemmilleni. Tästä alkaa jatkuva suorittamisen tarve, tunne, ettei koskaan ole tarpeeksi kelpaava vanhemmille, ei opettajille koulussa, ei kenellekään.
Aina tunteet sanovat, ettet kelpaa vieläkään ja oma yrittäminen jatkuu. Tämä sama kuva tulee uskovan elämään mukaan, tavalla tai toisella. Uskova ei elä armosta vaan hän yrittää miellyttää Jumalaa. Heille tulee tunne, Jumala vaatii enemmän kuin kykenemme antamaan Hänelle.
Laki vaatii aina mutta ei anna voimaa lain toteuttamiseen. Laista saamme normit mutta ei anna armoa ja uskoa täyttää niitä. Lakihenkiseltä uskovalta puuttuu ilo ja sisäinen vapaus. Laki on tällaiselle uskovalle, kuin Vanhan Testamentin kivitaulut, raskaita ja painavia. Lakihenkisyys onkin Vanhan Testamentin elämää ja ajattelua. Laki paljastaa aina synnin ja tuomion mutta se ei anna sitä, mitä Jumala Jeesuksessa on tullut Lue loppuun