Suurempi kuin sydämemme

”…että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.” 1. Joh. 3. 20. KR. 33/38.

Jumala tietää kaikki. Häneltä ei mikään ole salattua. Jumala tietää meidän elämästämme kaiken. Olemmehan Hänen kuvansa, aivan jokainen meistä. Hänkin joka kieltää kristittyjen Jumalan olemassaolon ja palvelee jotakin toista tuntematonta jumalaa. Jopa ihminen joka kieltää kaikkien jumalien olemassaolon, hänkään ei ole Taivaan Jumalalta salassa. Tällainenkin henkilö on kristittyjen Jumalan tiedossa. Meillä on suuri Jumala, suurempi kuin mikään toinen ja tietää kaiken ja kaikista.

Evankelista Luukas kertoo luvussa 22. Jeesuksen valmistautumisesta viimeiseen tehtäväänsä maanpäällä. Kerrotaan erityisesti kahdesta opetuslapsesta, jotka olivat viimeisellä aterialla, Jeesuksen kanssa. Pietari ja Juudas. Juudas oli ollut Jeesuksen seurassa ja Jeesuksen kutsuma opetuslapsi, siinä kuin kaksitoista muutakin olivat. Juudas oli saanut palvelutehtävän, olla rahastonhoitaja. Yhteinen opetuslasten kukkaro, joka oli Juudaksen hallussa, vastaa tämän ajan seurakuntien rahastonhoitajan tehtävää. Kaikki tietävä Jumala, oli ennen Juudaksen syntymää nähnyt Juudaksen elämän eri vaiheet ja mihin elämä päättyisi. Samoin Jeesus Jumalan poika, tiesi kaiken Juudaksen sisäisestä elämästä. Hän näki myös ulkoisen vaelluksen, minkälaista se oli Juudaksella. Hänen luonteensa oli ” kaksinaamainen”, edessä yhtä ja takana toista. Vilpillisyys oli Juudaksen paheita. Samoin Jeesus tänäpäivänä, näkee meidän jokaisen ihmisen elämän, sen peitetyn osan, eli sielun tilan. Myös sieluntila vaikuttaa ulkoiseen vaellukseen, jotenka mikään ei ole Jeesukselta salassa tänäänkään. Toiset opetuslapset eivät nähneet kuin Juudaksen ulkoisen olemuksen, samoin mekään emme näe lähimmäisistämme, kuin ulkoisen puolen. Jumala näkee syvälle sydämeen, sieluntilaan. Tosin ulkoinen vaellus ja kielenkäyttö sekä moni muu asia, kertoo sieluntilasta paljon. Aitous ja vakaus Jumala-suhteessa näkyy myös ulkoisessa vaelluksessa.

Toinen evankelista Luukkaan kertoma opetuslapsi Pietari, oli samoin Jumalan tiedossa, ennen kuin Pietari syntyi. Jeesus näki Pietarin sydämen tilan ja ulkoisen vaelluksen, mihin se lopulta johtaisi,  kutsuessaan Pietarin seuraajakseen. Hän tiesi, miten Pietarin luonteella varustettu henkilö on, nopea puhumaan ja tekemään. Sanonta, tekevälle tulee virheitä, niitä tuli myös Pietarille. Pietarilla oli suuri usko, hän kuvitteli, liikaakin itsestään ja mahdollisuuksistaan.

Lausutut sanat

” Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” Matt. 12. 35 – 37. KR. 33/38.

”Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.”

Mestarimme Jeesuksen edellä oleva lausuma pitää sisällään paljon asiaa. Jokaisesta turhasta sananasta, pitää tehdä tili tuomiopäivänä. Mitä ovat turhat sanat? Monesti ainut asia joka pidetään turhana sanana on kirosana, rivo sana, millä yritetään korostaa jokin asia erittäin tärkeäksi. Jumalaton, uskosta osaton, käyttää tätä puhetyyliä siihen saakka, kunnes uudestisyntyy ja löytää Jeesuksen pelastajakseen. Tällöin suu puhdistuu, vai puhdistuuko? Vajavaisina ihmisinä saatamme langeta kirosanan käyttöön uskossa ollessammekin. Suuttuessamme, olemme lihan vallassa ja silloin tämä lankeaminen tapahtuu, ääneen tai ajatuksissa.

Uskallammeko sanoa, etteikö olisi joskus uskovana kironnut? Pitkään uskossa ollut mies kertoi pastorilleen, ”ettei hän ole ikinä uskossa ollessaan kironnut.” Pastori pyysi tuomaan lasillisen kylmää vettä. Saatuaan vesilasin, heitti lasissa olleen veden kerskujan kasvoille, tällöin pääsi kirosana suusta. Jopa oma ylpeys sai pahan kolhun. Syntinen luonto asuu meissä, olimmepa olleet uskossa miten pitkään tahansa. Uudestisyntyneen elämä on jatkuvaa kasvua. Suu puhdistuu uudestisyntymän hetkellä, siinä kuin sydänkin ja koko entinen elämä muuttuu, Jeesuksen veren puhdistaessa meidät lunta valkeammaksi. Valvomista vaatii, ettei vastustajamme saa meitä lihan valtaan ja lankeamaan. Ylpeilyyn ei ole varaa, armoa on että saamme varjeltua kielemme.

”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.” Ef. 4. 29. KR. 33/38.

Toinen asia joka on sydämelläni, on juoruilu. Kuka voi kerskata, olevansa täysin puhdas suoruamisen synnistä? Rehellieseti sanottuna, emme kukaan. Niin helppoa on panetella toisia ihmisiä vailla parempaa tietoa. Olettamuksia, joita oma mielikuvitus vielä höystää. Lapsena leikimme rikkinäinen puhelin leikkiä. Ensimmäiselle piirissä istuvalle, kerrottiin jokin asia, tämä taas jatkoi kuuulemansa seuraavalle, kunnes se päättyi viimeiselle piirissä olevalle. Hän kertoi asian ääneen, mitä oli kuullut. Leikin lopussa oli hilpeää naurua. Alussa sanottu asia, oli matkalla muuttunut, eikä ollut monesti jäljellä mitään alkuperäisestä.

Taivaallinen vakuutus

”Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa, vastaa hänelle pyhästä taivaastansa, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla.
Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.
He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä. ” Ps. 20. 7 – 9. KR. 33/38.

Meillä lähes kaikilla on olemassa erilaisia vakuutuksia. Vakuutamme automme, kotimme, irtaimen omaisuutemme, joissakin maissa on saanut myös hautausvakuutuksen, varmistukseksi, ettei tomumaja jää maanpinnalle, vakuutus on myös siksi, että omaiset saavat pitää tahtomansa mukaiset hautajaiset, mikäli ei vainajalla olisi varallisuutta kuolemansa jälkeen. Ihminen turvaa itsensä kaiken varalta vakuutuksilla ja maksaa suuria summia elämänsä aikana. Joskus kaikki maksettu jää vakuutusyhtiön voitoksi, vakuutettu ei koskaan tarvitsekkaan vakuutusta. Vakuutuksilla luodaan turvallisuuden tunteen illuusio itselle ja läheisille.

Meillä Jeesukseen uskovilla on paras turva Jumalassa. Maailman paras henkivakuutus. Jeesus Golgatalla teki meille testamentin, johon sisältyi myös henkivakuutus. Tämän vakuutuksen vastaanottaminen, on jo maksettu, siten ilmaiseksi jokaisen vastanotettavissa. Joko sinä olet vakuuttanut itsesi ja elämäsi, Jeesuksen sovityön ansiosta saadulla vakuutuksella?

Kaiken kanttava vakuutus sisältää kaikki mahdolliset turvat, mitä tässä ajassa tarvitsemme. Se kattaa myös kuolinhetken turvan. Vakuutus ylittää myös tämän ajan rajan, etu jota eivät mitkään maalliset vakuutusyhtiöt tarjoa.

Alussa olevassa psalmissa, kuningas Daavid tuo esille, miten Herra auttaa ihmisiä. Hänen omiaan. Hänen voideltujansa. Pyhän hengen voitelemat ovat parhaimmassa turvassa, mitä ikinä voi olla. Jeesuksen oma on saanut synnin anteeksi, pahimmatkin rikkeet, kaikki on Jeesus sovittanut Golgatalla. Jeesuksen veri on puhdistanut likaisimmankin omantunnon, lunta valkemmaksi. Synnit on pois pyyhitty ja Pyhä henki asuu nyt puhtaan omantunnon omaavan sydämessä. Kaikki menneet rikokset ja synnit, ovat heitetty niin etäälle kuin itä on lännestä. Niin ulottumattomiin, että niitä on mahdotonta tavoittaa kiinni. Menetpä mitenkä pitkälle itään, et saa länttä kiinni ikinä. Tämä ulottovuus on ihanampia asioita, mitä Raamattu lupaa syntiselle. Näin käy synneille tuotaessa ne Jeesuksen ristin luokse. Syntejään katuva ja murehtiva saa kaikki kerralla anteeksi, veri puhdistaa ja edellä mainittu etäisyys vanhan ihmisen synneille tulee todeksi. Golgatan sovitustyö astuu voimaan.

” Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. ” Ps. 103. 10 – 12. KR. 33/38.

Siunaus ja kirous

”Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen: siunauksen, jos te tottelette Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan, mutta kirouksen, jos te ette tottele Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, vaan poikkeatte siltä tieltä, jota minä tänä päivänä käsken teidän vaeltaa, ja seuraatte muita jumalia, joita te ette tunne.” 5. Moos. 11. 26 – 28. KR. 33/38.

Mooses antoi Israelin kansalle kaksi vaihtoehtoa, siunauksen ja kirouksen. Ei vain Israelin kansa erämaassa vaan kaikki ihmiset, kaikkialla maailmassa, ovat kahden vaihtoehdon edessä. Voidaan valita elämäämme siunaus tai kirous. Elämä on täynnä valintoja, joita eri ikäkausina joudumme tekemään. Mikäli luemme jo lapsuudesta saakka Jumalan sanaa, Raamattua, saamme elämäämme sellaista opetusta, joka ohjaa meitä tekemään oikeita valintoja. Mikäli pysymme sanan viitoittamalla tiellä, lapsena sanasta opittu opetus, totetuu elämässämme. Elämäämme saamme siunauksen. Siksi teemme vääriä valintoja, koska olemme poikenneet pois Jumalan viitoittamalta tieltä, emme tottele sanan ohjeita. Ellemme myöskään rukoile elämäämme ja valintoihinmme Jumalan tahtoa, silloin saatamme joutua väärälle tielle, elämästä puuttuu siunaus. Ihmisinä kukapa meistä ei tekisi vääriä valintoja, koska on toisen osapuoli paholainen, joka yrittää kaikin tavoin, ettemme pysyisi Jumalan johdatuksessa. Myös se tahdommeko oppia tuntemaan Jumalan, on oman valintamme tulos. Myös valintamme, uskommeko Jumalan olemassaoloon, sekin on meidän oma valinta. Jokainen valitsee itse, oikean tien, ellei rukoile Jumalan johdatusta elämääsä tai ei usko, että johdatus on olemassa.

Voimmeko Raamatun Jumalan tuntevina, eksyä palvelemaan sellaisia jumalia, joita emme tunne? Israelin kansa tiesi ja tunsi Jumalansa, silti Mooses joutui varoittamaan, kirouksesta, mikäli poikkeaa seuramaan muita jumalia, vieraita, tuntemattomia jumalia. Voimme, ellemme tottele Jumalan sanaa. Maailmassa on vielä suuri määrä ihmisiä jotka eivät tunne, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, taivaan ja maan luojaa.

Uskonnot tuottavat omia jumaliaan, ainoastaan Jumala joka on luonut kaikki näkyväiset ja näkymättömät, luonut ihmisen. Hän on ikiaikojen ainoa Jumala. Muuta elävää Jumalaa ei ole.
Mooseksen aikana ei vielä tunnettu Kristusta, Hän oli vielä Isän luona taivaassa. Hän ei ollut vielä Jumalan tahdosta syntynyt ihmiseksi. Jotenka se, mikä tekee kristinuskosta ainoan oikean uskon, joka pelastaa ja vapauttaa, perustuu Jeesuksen sovituskuolemaan ristillä. Jumalan kirous oli vielä ihmisen päällä, koska syntiinlankeemusta ei oltu sovitettu, Jumalan ja ihmiskunnan väliltä. Jumala armossaan ja rakkaudessa tahtoi pelastaa ihmiset syntiinlankeemuksen seurauksilta, Hän lähetti ainokaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi ihmisten keskuuteen. Jeesus syntyi Jumalana ihmisten keskelle. Ristin kuolemalla Hän kerralla sovitti kaikkien ihmisten synnit, eläinuhrit loppuivat ja Jeesuksen veri toimitti täyden sovituksen. Pyhä veri Golgatalla vuosi sinun ja minun, koko ihmiskunnan syntien
sovitukseksi, kirous päättyi ja siunaus tuli ihmisten elämään. Sanoma Jeesuksesta on todellinen ilosanoma.

”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” –
että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.” Gal. 3. 13 -14. KR. 33/38.

Uskovalle lain kirous tuli suureksi ongelmaksi. Voidaan jaotella kolmeen ryhmään uskovan ihmisen vaiheet. Ihminen elää synnin orjana. Jokainen joka ei ole ottanut pelastusta vastaan Kristuksessa, elää synnin orjana ja paholaisen talustusnuorassa. Ihminen on luonnostaan synnin orja.
Ihmisen minuus, ajattelutapa ja elämänsä valinnat ovat kuin orjan. Ihminen joka ei ole ymmärtänyt armoa oikealla tavalla, voi joutua orjuuden alaiseksi ja synnin sitomaksi. Siitäkin huolimatta että Kristus on hänet vapauttanut synnin orjuudesta. Ihminen joka uudestisyntyy ja ottaa Jeesuksen omakohtaiseksi Vapahtajaksi, hän saa kokea Jeesuksen veren täydellisen puhdistuksen, kaikesta menneestä. Ihminen saa kokea Jumalan sulan rakkauden ja hyvyyden elämässään, ihminen on kuin ensirakkauden huumassa.

Läpitiedä synti

”Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää”. Joh. 11. 39. KR. 33/38.

Jeesuksella oli ystävä perhe, siihen kuuluivat sisarukset Maria, Martta ja Lasarus. Matkoillaan Jeesus poikkesi vierailulle tähän kotiin. Erään kerran Jeesuksen mennessä perheeseen, naiset kertoivat, että heidän veljensä Lasarus sairastaa. Kuitenkaan tällä vierailulla Jeesus ei parantanut Lasarusta, eipä mainita Jeesuksen edes rukoilleen Lasaruksen puolesta. Ei sisaruksetkaan pyytäneet, Jeesusta parantamaan Lasarusta.

Monesti pyydämme rakkaittemme puolesta esirukousta, jos he sairastavat, mitä vakavammasta sairaudesta on kyse, sitä herkemmin pyydämme ystäviä esirukoukseen. Monet sairaat itse menevät erilaisiin parantumiskokouksiin, joiksi tässä ajassa hengellisiä tilaisuuksia on alettu nimetä. Kuitenkin kaikki hengelliset tilaisuudet ovat paikkoja, joissa voidaan parantua. Jeesus itse on läsnä Pyhän henkensä kautta, siellä missä kristityt kokoontuvat. Erillisiä parantumistilaisuuksia ei siten tarvita. Välttämättä ei tarvitse mennä edes sairaana näihin tilaisuuksiin, koska Jeesus on kaikkialla läsnäoleva, Hän on siellä missä sinä olet. Lasarus ei itse pyytänyt rukoilemaan puolestaan, sitä ei kerrota Raamatussa, jotenka monenlaisia ajatuksia herää, tätä Raamatun kertomusta lukiessa, miksi Jeesus toimi niin kuin toimi? Lähti jatkamaan matkaansa.

Ajatuksia herättävä tämä evankelista Johanneksen kertomus on monella tapaa. Lukiessani tätä kertomusta sain sydämelleni ajatuksia, jotka tahdon jakaa kanssanne. Saatte itse tutkia, ovatko Raamatun sanan läpivalaisun kestäviä, vain saako ne heittää arvottamina Ö- mappiin.

Tätä kertomusta voisin avata näkökulmasta, joka ei ole tavallisimpia. Monia yhtymä kohtia tähän aikaan, nousi ajatuksiini. Sairaita on nykyisinkin, heitä riittää, liiaksi saakka. Olisi ihanne tila, jos saisimme kaikki elää terveinä. Syntiinlankeemuksen seurauksena sairaus on kiusana tässä kehossamme, olimmepa Jeesukseen uskovia tai emme. Lasaruksen sairaudesta ei mainita diagnoosia, kuten nykyisin lääketiede tekee kaikista sairauksista ja poikkeavuuksista. Mutta eräs sairaus jolle Raamattu antaa diagnoosin on synti. Ja synti on kuoleman vakava tauti. Lääketiede ei ole tätä tautia läpitietänyt, ei ole antanut nimeä – diagnoosia. Termi tulee kreikan kielestä, ( dia ) läpi ja gnosis ( tietää) ” läpitietää.” Lääketiede ei siis ”läpitiedä” syntisairautta. Synniinlankeemuksen seurauksena saatuihin sairauksiin, lääketiede osaa ” läpitietää” antaa diagnoosin.

Miten synti oireilee?

Raamattu antaa ytimekkään ja lyhyen vastauksen, kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä. Mikä sitten ei ole uskosta? Jumalan olemassa olon kieltäminen, ateismi, se on syntiä. Evoluutio teoria ei perustu Raamatun kertomuksen pohjalle, ei siten ole Jumalan puolella oleva teoria, eikä siten lisää uskoa Jumalaan. Uskaltaisi sanoa, että Jumalan Kaikkivaltiuden kieltäminen on jo vakava synti. Tosin kaikki synnit ovat yhtä vakavia Jumalan silmissä. Syntihän ei ole yksittäinen teko vaan asenne, Jumalaan ja Hänen sanaansa kohtaan. Jos kieltää tai rikkoo yhtä Jumalan sanan kohtaa, kapinoi Jumalaa vastaan ja tekee siten syntiä. Miten tämä liittyy nyt Lasarukseen, saattaa jo joku lukija kysyä?