Hiljenny ja odota

”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.” 2. Kor. 1. 1. 3 -4. KR 33/38.

Jumalan luoma aurinko lämmittää, ja antaa valoaan. Valonsäteistä ei ole iloa koska maailma on myrskyn silmässä. Ihmiset pelkäävät ja ahdistuvat. Lohduttajat ja lohdutettavat ovat samassa veneessä. Ihmisen voimat ovat rajalliset. Eipä meidän ihmisten lohdutukset kovinkaan paljoa auta, mutta toisiamme pitää tukea. Olemme luotu toinen toisiamme varten.

Apostoli Paavali kirjoittaa sairauden ja vainojen keskeltä Korintin seurakunnalle, joka oli myös joutunut kärsimysten keskelle, että on kaiken lohdutuksen Jumala. Lohduttaminen on lähimmäisen lähellä ja vierellä olemista. Lohduttaminen on kärsivän kanssa kulkemista. Välttämättä ei sanoja tarvita. Läsnäolo riittää. Lohduttaminen ei ole kärsimyksen tai surun kieltämistä. Se on yhteistä surun ja tuskan kantamista, rohkaisua. Taakan kantaminen voi olla konkreettista avun antamista ja pyyteettömiä tekoja. ”Kyllä se siitä” asenne, ei ole Raamatun mukaista lohduttamista. Niinkö Jumala meitä lohduttaa?

Kaiken lohdutuksen Jumala, toteaa apostoli Paavali. Lohdutus kuuluu Jumalan luonteeseen. Ihmisten lohdutus on lähtöisin Jumalasta.

” Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.” Jes. 40.1.

Kristitty Jumalan lapsi, on kaiken epävarmuuden keskellä, Kaikkivaltiaan Jumalan suurella kämmenellä. Hän kantaa läpi myrskyn turvasatamaan. Hän ei hylkää lastaan. Joskus tuntuu, että Jumala on hylännyt. Mitä ahdistavampaa elämässä on, sitä varmempaa on, ettei voi puhua korkealta suuresta uskosta. Hyvinä aikoina voidaan kehua mahtipontisesti vahvan uskon rintaäänellä. Ja varmana laulaa Herrastamme. Mutta kun rankkasade tulee, ja myrskyää. Veneemme on ajautumassa haaksirikkoon. Suuresta uskosta on rippeet jäljellä. Onneksi uskomme ei ole kiinni siitä, miten vahva minun uskoni on. Onnistunko pitämään oikean kurssiin myrskyssä, kun vaahtopäät lyövät laidan yli. Saamme näinä heikkoina hetkinä tietää, että Lunastajamme Jeesus Kristus elää. Hän on voittanut kaikki ristillä. Hän jo voittanut ja voittaa. Hän on elämän veneessä jokaisena hetkenä. Tuntui miltä tuntui, Hän sanoo viimeisen sanan kaikkeen.

Kärsimysten keskellä Job sanoi:” Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.” Job 19: 25. KR 33/38.

Syntisyytensä tähden kristitty tarvitsee kuristusta. Mutta kristitylle, Jumalan lapselle kuristus ei ole rangaistusta, vaan rakkautta. Martti Luther sanoi: ” Kärsimys, kärsimys, risti, risti on kristityn oikeus, eikä mikään muu. Kristillinen elämä koostuu kolmesta asiasta; armosta, rakkaudesta ja rististä.” Jeesus on sovittanut syntimme, kärsimyksellä emme sovita syntejämme Jumalalle. Kärsimys tuottaa paljon muuta kristitylle itselle ja muille ihmisille. Tämän vuoksi kärsimys kuuluu elämään inhimillisesti, mutta erityisesti se kuuluu Kristuksen seuraajille.

Joosef sai kokea kärsimystä. Hän sanoi veljilleen, jotka olisivat halunneet tappaa hänet, mutta myivätkin hänet orjaksi. ” Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.” 1. Moos. 50:20.

Apostoli Paavali oli kokenut samaa. ” Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. ” Room. 8: 28.

Jeesuksesta Kristuksesta heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo:
”Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden. ” Hep. 5: 8. KR 33/38.

Hän on noussut ylös

” Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niin kuin hän sanoi.” Matt. 6. KR 33/38.

Sapatti oli päättynyt. Oli viikon ensimmäisen päivän aamu. Surevat naiset, Maria Magdaleena ja se toinen Maria, astelevat verkkaisesti Jeesuksen haudalle. Alkoi salamointi ja maanjäristys. Herran enkeli astui alas taivaasta. Enkeli oli kirkas kuin salama. Hänen vaatteensa olivat lumivalkeat. Haudalla olleet vartija menivät tajuttomaksi, tai niin kuin evankelista Matteus kertoo, ” vartijat vapisivat ja kävivät ikään kuin kuolleeksi.” Enkeli vieritti kiven haudan oviaukosta pois. Hän istuutui kivelle.

Naiset pelästyivät enkeleitä ja lankesivat kasvoilleen maahan. Enkelit sanoivat:” Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: ” Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten käsiin ja ristiin naulitseman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nousemaan ylös.” Luuk. 24. 5 -7. KR 33/38.

Naiset muistivat mitä Jeesus oli puhunut ja lähtivät viemää sanaa yhdelletoista opetuslapselle sekä kaikille muille. Naisten puheita ei uskottu todeksi. Eivät kaikki tänäkään aikana Jeesuksen kuolleista nousemista pidä totena. Monet pitävät sitä edelleenkin legendana.

Opetuslapsista Pietari halusi tarkistaa, voiko naisten puheisiin uskoa. Johannes lähtee todistajaksi. Miehet juoksevat. Johannes oli kovakuntoisempi ja ennättää ennen Pietaria haudalle. Hän menee sisälle hautaan, ei siellä ollut enää Jeesusta. Kääriliinat ja hyvin taiteltu hikiliina olivat tyhjässä haudassa. Jeesusta ei oltu varastettu haudasta. Sitähän pelättiin. Jos Jeesus olisi varastettu käärinliinat ja hikiliina olisivat lähteneet Jeesuksen mukaan. Hikiliina oli hyvin taiteltuna toisessa paikassa haudassa.

” Niin Simon Pietari tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoon käärittynä. Silloin opetuslapsi, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään ja uskoi.” Joh. 20. 6 – 8. KR 33/38.

Vanha israelilainen tapa oli antaa vieraille hikiliina, millä sai pyyhkiä hikeä kasvoiltaan. Pois lähtiessä vieras laittoi liinan siihen missä oli ollut, joko kokoon taitettuna tai myttyyn rypistettyä. Molemmilla tavoilla oli oma sanomansa. Jos liina oli rypistettynä kasassa, tarkoitti se, että vieras oli ollut hyvin tyytyväinen talon tarjoiluihin, sekä vieraanvaraisuuteen, ja tahtoi tulla toistenkin vieraisille. Jos taas liina oli hyvin taiteltuna paikassa, missä vieras oli istunut. Tarkoitti tämä sitä, että vieras oli erittäin tyytymätön talon kohteluun. Eikä ikinä enää halua tulla siihen taloon. Jeesuksen sanoma oli selvääkin selvempi. Hän ei ikinä halua tulla hautaan takaisin, kohtelu oli ollut huonoa.

Kellä vaiva sellainen ollut on kuin Jeesuksen

”Pilatus sanoi heille: ”Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” He sanoivat kaikki: ”Ristiinnaulittakoon!” Matt. 27: 22. KR 33/38.

Golgatan mäellä tungeksi ihmisiä. Oli käynnissä oikeudenkäynti, uteliaat olivat tulleet seuraamaan, miten Jeesus nasaretilainen tultaisiin tuomitsemaan. Koko kansan villitsijäksi nimitetty mies oli saatu oikeuden eteen. Jeesus oli sanonut olevansa juutalaisten Kuningas. Pienestä Nasaretin kylästä ei kuninkaita nouse. Jeesus oli puusepän poika. Tavallisesta perheestä oleva mies ja kuvittelee suuria. Kuningas. Kansan villitsijä Hän kyllä on. Koko kansa juoksee Hänen perässään. Opettaa synagogassa. Syntisten kanssa seurustelee, syö ja juo heidän kanssaan. Rikkoo isien perinnäissääntöjä. Sanoo, olevansa sapatin Herra. Katkoo tähkäpäitä sapattina ja tietysti Hänen opetuslapsensa tekevät samaa. Ei tuominnut syntistä naista, vaikka oli saatu kiinni itse teosta. Hän oli riehunut temppelissä. Listaa voisi jatkaa, mutta nämä jo todistavat, että kansa on saanut tästä tarpeekseen. Oli tuomion aika.

Pontius Pilatus sai tehtäväkseen tutkia ja tuomita kapinoitsija.

”Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi häneltä sanoen: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Niin Jeesus sanoi: ”Sinäpä sen sanot.” Matt. 27: 11. KR 33/38. ”

Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään vastannut.” Matt. 27: 12. KR 33/38.

”Silloin Pilatus sanoi hänelle: ”Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?”
”Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli.” Matt. 27. 13 – 14. KR 33/38.

Jeesus ei kiellä, eikä puolusta itseään. Hän vaikenee. Käy toteen profetia.

”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. ” Jes. 53: 7. KR 33/38.

Pontius Pilatuksen tehtävä ei ollut helppo. Hän ei löydä syitä, mistä Jeesus voitaisiin tuomita. Pilatus tiesi, että Jeesus oli annettu kateudesta hänen käsiinsä. Jotakin oli tehtävä, sillä kansa vaatii rangaistusta. Jeesus myötää olevansa, juutalaisten Kuningas. ”Tämä saa olla nyt pahin syyte, mistä Jeesus voidaan tuomita.” Pilatus pohtii mielessään. On tapana, että juhlan aikana yksi vanki vapautetaan. Vangittuna on vaarallinen vanki Barabbas. ”Kysyn kansalta mitä mieltä ovat, vapautetaanko Barabbas, vai vangitaanko Jeesus?” Pilatus jahkaili.

”Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?” Matt. 27: 17. KR 33/38.

”Ja maaherra puhui heille ja sanoi: ”Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?” Niin he sanoivat: ”Barabbaan.”
Pilatus sanoi heille: ”Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” He sanoivat kaikki: ”Ristiinnaulittakoon!”
Niin maaherra sanoi: ”Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?” Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: ”Ristiinnaulittakoon!” Matt. 27. 21 – 23. KR 33/38.

Maaherra Pontius Pilatuksen vaimo hermostui. Hän puuttui keskusteluun ja lähetti sanan miehelleen. Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: ”Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä.” Matt. 27:19. KR 33/38. Pontius Pilatuksen vaimo oli unessa nähnyt sellaista, minkä olisi pitänyt estää tuomitseminen.” ”Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä.” Matt. 27. 19. Mitähän pitivät sisällään vaimon sanat?

Ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaa Barabbaakseen vapauttamista, mutta Jeesuksen surmauttamista. ”Ja maaherra puhui heille ja sanoi: ”Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?” Niin he sanoivat: ”Barabbaan.” Matt. 27. 21. KR 33/38.

”Niin maaherra sanoi: ”Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?” Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: ”Ristiinnaulittakoon!”
Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: ”Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne.”
Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.” Matt. 27: 23 – 25. KR 33/38.

Enemmistön päätös voitti.

Vehnänjyvän tie

”Totisesti, totisesti minä sanon teille; jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” Joh. 12: 24. KR 33/38.

Jyvä pitää sisällään elämän. Multaan kylvetty jyvä kuolee, ja siitä kehittyy uusia jyviä. Jyvässä tapahtuu kuoleman kautta muutos. Jos halutaan elämäämme muutosta, se vaatii luopumista entisestä. Muutos tekee aina kipeää. Ei ole helppoa luopua vanhoista tavoista ja tottumuksista. Teoista, jotka lihallinen mielemme saa aikaan. Helppoa on olla hurskas ja jumalinen. Lihallinen ihminen näyttää ” karvansa” jos siihen kohdistuu arvostelua. Totuuden kuuleminen, näyttää ihmisen oikean luonteen. Ihmisestä tulee ilkeä, häijy, vihainen, itsekäs. Liha haluaa pysyä lihallisena. Ei minusta tule parempaa. Kuka kieltää olemasta oma itsensä. Lihallisella ihmisellä on nöyryyden vaunut. Jos vaunujen pyörien väliin laitetaan kapula, vaunut alkavat rahista pahasti. Luonne tulee esille. Syyttely ja uhkailu alkavat. Lihallisen ihmisen nöyryys on verhottua ylpeyttä ja kovuutta.

Jumalan vastainen ihmiskunta rakastaa itseään ja elää itselleen sekä rakastaa omiaan. Tämä tie vie tuhoon. Apostoli Paavali opettaa. ”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.” Room. 8. 5 -8. KR 33/ 38.

Jeesus sanoo: ” Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” Joh. 15: 6. KR 33/38.

Jeesuksen seuraan lähdettäessä on luovuttava monista asioista. Luopuminen omasta itsestään ja kaikesta sellaisesta, joka tuntuu rakkaalta, on vaikeaa. Maailmallisesta elämästä on helpompaa luopua, kuin sellaisesta, joka on itselle rakasta. Luopuminen ja itselle kuoleminen, vaatii kovan hinnan. Mutta se antaa voittopalkinnon, täysipainoisen elämän jo tässä ajassa, ja viimein iankaikkisen elämän.

Uudestisyntyneellä kristityllä on joko Hengen- tai lihan mieli. Meillä uskovilla on paljon sellaista, minkä on kuoltava.

” Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.” Luuk.9. 23 – 24. KR 33/38.

Jeesus suostui täydellisesti ristin kuolemaan. Jeesus kohtasi yksin kärsimyksen ja kuoleman. Hän antoi kaikkensa. Isä Jumala hylkäsi Jeesuksen hetkeksi. Jeesus kulki täydellisen luopumisen tien. Jos haluamme olla yhtä Kristuksen kanssa, meidän on kuljettava sama tie.