”Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra.
Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.” 2 Kor. 10. 17 – 18. KR. 33/38.
Kerskata sanalla on synonyymejä. Avatakseni asiaa mainitsen joitakin, ylpeillä ja mahtailla, rehennellä, pöyhkeillä, kehua ja levennellä. Apostoli Paavali tahtoo sanoa alussa mainitussa jakeessa, joka kerskaa, rehentelee, ylpeilee, pöyhkeilee, mahtailee. leventelee, kehuu, hän tehköön kaikki nämä, Herrasta Jeesuksesta. Käsi sydämelle kristityt, teemmekö näin?
Jae jatkuu, mikäli emme tee näin, vaan edellä olevia synonyymejä käytämme itsestämme, emme kestä koetusta. Koska Jumala koettelee meidät jokaiset, mitä tekoamme meidän uskomme on? Mitkä ovat motiivit, tehdä työtä, jota teemme Jumalan sanan eteenpäin viemiseksi? Ovatko ne itsekkäitä ja omia etujamme ajavia, omia päätelmiä. Vain teemmekö työmme, Herran valtuuttamana? Onko suosituksen antanut tehtävään Jumala, vain ihmiset tai minä itse? Useilla kristityillä on palava into viedä evankeliumia eteenpäin. Hyvä niin. Raamatun sana ohjeistaa,” Intokaan ei ole hyväksi, jos taito puuttuu.” Mistä saamme taidon ja oikeat motiivit tulokselliseen työhön?
Herra suositus on tärkein kriteeri. Miten saamme tietää, olenko Herran suosittelema työntekijä?
Otetaan esimerkiksi Joosef, joka oli Jaakobin toiseksi nuorin poika. Hänen elämänsä kuvaus alkaa, 1. Mooseksen kirjan 37 luvusta eteenpäin. Luku aloittaa myös uuden ajanjakson Israelin kansan vaiheista. Maailman luominen ja syntiinlankeemus, eikä vedenpaisumus, saa niin paljon tilaa Raamatussa, kuin Joosef saa. Mikä Joosefin elämässä on niin merkittävää, että Jumalan sana, kertoo hänestä niin paljon?
Joosef eli kunniallista elämää. Kristityn vaellus kertoo paljon ihmisestä, etenkin Jumala-suhteen laadusta, se kertoo paljon. Joosef on esimerkki, miten hän ei langennut syntiin, vaikka monia houkutuksia, asetettiin hänen eteensä. Joosef pysyi Jumalan tahdon tiellä kaikissa elämänsä vaiheissa. Tarkka lukija huomaa paljon yhtäläisyyksiä, Joosefin elämän ja Jeesuksen elämän kanssa. Monet Joosefin kokemukset ja Jeesuksen kokemukset ovat yhdenvertaisia. Tässäkin varmasti on syy, miksi Raamattu kertoo Joosefista. Jumala ei ole sattumien Jumala, jotenka jokin tarkoitus on, että Jeesus ja Joosef, ovat monissa kohden yhdenvertaisessa asemassa. Uuden liiton puolella, tätä yhdenmukaisuutta ei mainita, koska Jeesus Kristus on aina suurempi kuin ihminen. Joosef oli kaikesta esimerkillisestä vaelluksestaan huolimatta, vain ihminen.
Joosef sai kokea lapsuuden kodissaan isän rakkautta enemmän kuin toiset veljet. Tämä perheongelma sai aikaan veljeksissä, vihan ja kateuden. Viha ja kateus ovat syntejä, jotka näkyvät ulospäin vihamielisenä käytöksenä. Synti näkyy aina tavalla tai toisella ulospäin. Syntiä ei voi peitellä.
”Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.” 1. Moos. 37. 4. KR. 33/38. Epäystävällinen puhe, on yksi vihan ilmenemismuoto.
Jaakob, Joosefin isän olisi pitänyt kohdella kaikki lapsia tasavertaisesti, näin ei olisi aiheutunut toisissa veljissä, hylätyksi tulemisen kokemusta. Mistä aiheutuu aina ongelmia, ennemmin tai myöhemmin. Viha pääsi patoutumaan. Patoutunut viha on kuin ruutia, se räjähtää tai sulkeutuu sisäänpäin. Räjähtäessään viha saa paljon pahaa aikaan. Sisäänpäin kääntynyt viha aiheuttaa masennusta ja alemmuuden tuntoa. Synti tuottaa aina murhetta tekijälleen ja sen kohteeksi joutuneelle. Joosef ei vielä ymmärrä, mikä merkitys tällä vihamielisellä käytöksellä on, hänen elämässään? Jumala ei tee virheitä.
Joosef näkee unia. ”Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.”
Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: ”Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?” Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: ”Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua”. Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: ”Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?” 1. Moos. 37. 7 -10. KR. 33/ 38.
Veljien viha lisääntyy entisestään. Sanotaan, että unet ovat unia, eikä niihin pidä uskoa. Joosefin unet olivat Jumalan puhetta. Jumala voi puhua unien kautta. Jumalalla on tiensä tuoda asiat tiettäväksi. Jaakob, näiden unien jälkeen pysähtyy miettimään, näiden merkitystä. Oli kolme osapuolta, jotka tiesivät unet. Oli Joosef, joka näki unet. Vihaavat ja kateelliset Joosefin veljet, sekä heidän isä, Jaakob. Jumala puhui nyt unien kautta näille kaikille kolmelle taholle. Joosef tiesi sydämessään, mikä merkitys unilla oli? Hän koki, että Jumala tulee korottamaan aikanaan hänet korkeaan asemaan ja hän pitää perheestä huolen tulevaisuudessa. Mutta veljien kateus kasvoi entisestään. Joosefin veljet pitivät veljeään vain pikkuveljenä, joka näki olemattomia ja puhui omituisia asioita. Taisivat olettaa Joosefin olevan ” suuruuden hullu”, joka tavoitteli korkeita. Veljet olisivat ottaneet mielellään tämän aseman, Joosefin sijaan. Lue loppuun