Vapauteen Kristus vapauttaa

On Jeesus Kristus tullut nyt tänne päälle maan. Pienessä seimensänsä Hän lapsi Jumalan. On pieni että kaikkein kurjinkin luo Hänen mennä voi. Ei loistollansa tahdo Hän ketään karkottaa. Siis rohkeasti luo seimen nyt kaikki menkähän. Polvilleen laskeutukaamme ja Häntä palvokaa. On maailmaan nyt valo syttynyt.

Hän uhriksi puolestamme syntyi maailmaan. Jumalan Poika täytti näin Isän rakkauden. On Vapahtaja Herra, syntisten auttaja. Anteeksi maailman synnit Hän uhraa aikanaan.Jumalan suunnitelmaa Kristus toteuttamaan tuli. Maailman viha, raivo, nousi vastaan jo seimen lapsen. Varhain vihollinen olisi Häneltä hengen riistänyt.

Jumala tiesi kaiken ja Hengessä kertoi sen, Marialle ja Joosefille. He pakomatkalle saivat lähteä, näin toteuttaen ennustukset. Myös vanha Simeon oli Jeesusta odottanut. Ilmoitus ennustettu, nyt toteutui myös hänelle. Jeesus lapsen syliinsä saatuaan, hän Herran Hengen päälleen hetkessä tuossa saa. Ylistys kiitos kielin, Hän palvoo Jeesustaan. Näin täyttyi rukous, ennustus, odotus.

Ei vihollisen raivo voi pitkään jatkua, Voittaja Kristus Jeesus aina vastustajat kukistaa. Hän vaikka pieneksi tuli, oli kuitenkin suuren Jumalan Poika, ainosyntyinen. Varttua Hän sai, iässä… viisaudessa. Johannes tien Hänelle raivasi. Erämaassa koulutettu mies nousi tehtävään. Hän parannuksen saarnaa saarnasi, ja kastoi omansa, jotka Sanan ottivat vastaan. Jotka uskossa vastaan hänen saarnaansa ottivat. Kuitenkin, hän tien vain raivas edelle Mestarin.

Jeesus myös kävi kasteella Johanneksen. Pyhä Henki kyyhkysenä taivaasta laskeutuu. Hän kastaa, Hengellään, myös Mestarimme nyt. Samaa esimerkkiä me saamme seurata. Näin tehtävänsä alkaa Jeesus. Hän kulkee tietä ihmisen, osassa ihmisen. Jeesus itse vailla syntiä, ei perisyntikään ole Häneen kiinni tarttunut. Hän näkee, tietää kaiken, mitä ihmisessä on. Kaikki syntisiksi meidät näkee, Pyhä Karitsa. On täynnä armoa ja laupeutta Hän.

Hän synnit tahtoo antaa anteeksi armostaan. Ei heitä kivellä ketään, vaan heikkoa puolustaa. Kaikki sairaat, Jeesuksen, luokse tulla sai, oli sairauden väistyttävä, nimessä Jeesuksen. Työn täällä tehtyänsä, esimerkkinä oltuaan, vie Getsemaneen tie.
Viimeisen taistelunsa Hän käy siellä tuskaisen. Hän helpotusta pyytää Isältään taivahan. Tuskissaan verta hikoillen, kärsii Mestari, näin puolestamme tehden kaiken, että saisimme elämän.

Käy Herraa vastaan riemulla

”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra Daavidin kaupungissa. ” Luuk. 2: 11. KR 33/ 38.

Evankelista Luukas kertoo Uudessa Testamentissa.

Betlehemissä oli kuhinaa. Keisari Augustukselta oli tullut käsky. Koko maailma oli verolle pantava. Ensimmäinen verolle pano koski Rooman valtakuntaa ja sen alaisuudessa olevia maita, sekä ensimmäistä kertaa juutalaisia. Ihmiset lähtivät tietojaan antamaan. Kukin meni omaan kaupunkiinsa. Vanhempi mies Joosef, lähti Maria nimisen nuoren naisen kanssa Galileasta, Nasaretin kaupungista kohti Betlehemiä, Daavidin kaupunkiin. Joosef oli Daavidin sukua.

”Mutta sinä, Betlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta iankaikkisista ajoista. Sen tähden Herra antaa heidät alttiiksisiihen aikaan asti, jolloin synnyttäjä on synnyttänyt;silloin jäljellejääneet hänen veljistänsäpalajavat israelilaisten luokse.” Miik. 5. 1 -2. KR 33/38.

Maria oli raskaana, Joosef huolestuu.

Betlehemissä olivat majatalot täynnä. Joosef ja Maria, kyselivät kaikkialta, eikö heille löytyisi yösijaa? Majatalojen omistajat pudistelivat päätään. Tilaa ei ollut. Kuitenkin majapaikka olisi löydyttävä, olihan Marian raskaus loppusuoralla. Synnytys voisi alkaa koska tahansa. Aasin selässä istuminen oli ollut vaivalloista ja aasin vaappuva askeltaminen, ei ollut Marialle hyväksi. Väsymys painoi, niin Mariaa kuin Joosefia. Olihan matka ollut pitkä ja aasin kanssa hidasta kävelyä. Lopulta eräs majatalon omistaja suostui antamaan yösijan, karjatallista. Joosef ja Maria huokaisivat helpotuksesta, oli katto pään päällä.

Pariskunta asettui paikoilleen ja pian synnytys käynnistyi. Maria synnytti esikoisensa. Maria kapaloi lapsen ja laittoi Hänet seimeen. Kehtona sai toimia, karjan ruokinta kaukalo. Hygienia ei ollut parasta luokkaa. Mutta seimen oli kelvattava, puutteista huolimatta. On sanottu, että seimi oli, kuin syntisen ihmisen sydän. Likainen ja törkyinen seimi, oli Jeesus-lapsen ensimmäinen lepopaikka. Jeesuksen seimi, oli alkua sille, mitä varten Jeesus tuli maailmaan. Jumalan Poika, joka oli Pyhän Hengen alkuun saattama, Jumala tuli ihmiseksi. Sana, tuli lihaksi. ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh. 1: 14. KR 33/ 38.

Paimenet olivat yöllä paimentamassa lampaita. Paimenet kuuluivat alimpaan yhteiskunta luokkaan. Olisi luullut, että Jeesuksen syntymästä ilmoitetaan, ensimmäiseksi kaikille papeille, ylhäisille kirjanoppineille ja muille valtaa pitäville, korkeille virkamiehille. Alimpaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat paimenet, saivat tietää suuresta uutisesta ensin. He olivat kyllin nöyriä, ottamaan tiedon vastaan. Papit ja virkamiehet, eivät olleet kiinnostuneet Jeesuksesta, tulevasta Messiaasta. Heille merkitsi maallinen valta ja kunnia eniten, tämän Jumala tiesi.

Paimenten edessä seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ” Älkää peljätkö; sillä katso minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle; teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä; te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Luuk. 2. 9 – 12. KR 33/38.

Ei ollut tavallista laittaa vastasyntynyttä vauvaa, eläinten syöttökaukaloon. Jotenka tämä merkki oli tärkeä tieto paimenille. Lapsi on kapaloituna, eläinten syöttökaukalossa. Paimenet lähtivät heti ilmoituksen saatuaan, katsomaan, mitä Herra heille enkelten välityksellä oli ilmoittanut. Paimenet olivat kuuliaisia Herran ilmoitukselle. Paimenet löysivät, Joosefin ja Marian, sekä lapsen, joka makasi seimessä. Maailman Vapahtaja oli syntynyt.

”Kun paimenet olivat tämän nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. ” Luuk. 2. 17 – 18. KR 33/38.

Herra on minun paimeneni

” Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Ps. 23: 1. KR 33/38.

Ei minulta mitään puutu, en tarvitse mitään, on kaikkea yllin kyllin. Näin on, omistetaan jo paljon, ja monenlaista. Kuitenkin olemme tyytymättömiä. Jotakin silti puutuu. Kuten eräs asian ilmaisi, ”ei minulta, mitään puutu, mutta puuttuu kuitenkin.” Puuttuu kuitenkin…

Daavid oli paimenpoika Betlehemistä. Hän oli Iisain kahdeksasta pojasta nuorin. Paimenessa ollessaan hän oli oppinut puolustamaan lampaita, silloin kun petoeläimet hyökkäsivät lammaslaumaan. Hän osasi taitavasti hätistää pedot pois laumasta. Luultavasti hän käytti kivilinkoa ahkerasti, petoja pois ajaessa. Jos paimenessa ollessa kivilinko oli ahkerassa käytössä. Tositoimiin, Daavid joutui taistellessaan suurta aseistettua Goljatia vastaan. Kivilinko ja viisi kiveä, sekä rohkea Daavid. Daavid, kävelee Goljatia vastaan. Kivilinko on valmiudessa. Goljat ärjyy ja puhkuu vihaa. Tilanne näyttää uhkaavalta. Äkkiä Daavid kohottaa kätensä, käsi on jännitettynä…hellittää ja linkoaa kivet, Goljatia kohti. Kivet kimpoaa lingosta, liitävät ilmassa . . . ja yksi osuu suoraan Goljatin otsaan. Mahtava jättiläinen, Goljat, makaa maassa…Goljat oli kohdannut pienen paimen pojan…voittajansa. Kivilinko oli tehnyt tehtävänsä. Mahtava on matalana maassa, henki poissa. Tehtävä oli tehty ja elämä jatkui paimenpoikana.

Profeetta Samuel käveli kohti taloa. Perille päästyään hän kyseli, ” missä on Daavid?” Daavid tuli kedolta paimenesta. Samuelilla oli tehtävä. Hän voiteli Daavidin kuninkaaksi, koska Herra oli käskenyt:

”Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” 1 Sam. 16:1.

Samuel voiteli Daavidin. ”Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen.” 1 Sam. 16:13.

Paimenpojasta tuli Jumalan mielen mukainen kuningas. Tämä oli vasta alkua. Jumalan valitsemat palvelijat joutuvat ensin koulutukseen. Saattaa kestää vuosia, ja elämässä tapahtuu kaikkea muuta, kuin mitä Jumalan palvelijan luulisi tarvitsevan. Moni epäilee kutsumustaan, koulutuksessa ollessaan. Monien vaiheiden jälkeen, kutsumus alkaa toteutua. Jumala, vie valintansa aina loppuun saakka. Hän ei kutsumistaan kadu.

Daavidin elämään kuului menestystä. Hänestä tuli kuningas. Hän oli kuninkaana suuri hallitsija. Suurella hallisijalla ja kuninkaalla, oli syntisen ihmisen luonto. Hän oli vain ihminen. Hän valehteli ja teki aviorikoksen. Tästä syntyi lapsi. Daavid murhautti ystävänsä. Menestys toi vaikutusvaltaa, mutta menestyksellä on aina toinen puoli. Daavid ei ollut poikkeus, ihminen helposti hyvinä päivinä, unohtaa ihmisyyden. Vahvinkin ihminen on itsessään syntinen, heikko, lankeava. Daavid on tästä hyvä esimerkki. Raamattu on realistinen kirja. Raamattu ei kaunistele, eikä peittele syntejä. Synnit tuodaan esille, huolimatta siitä, että kyseessä on kuningas.

Daavidin luonne on ihailtava. Hänen Jumala-suhde oli vilpitön. Daavid oli nöyrä. Hän katui syntejään. Pieni paimenpoika oli nöyrä Jumalan edessä, elämänsä loppuun saakka. Me kaikki ihmiset tarvitsemme armoa ja anteeksi antoa. Meidän on vain nöyrryttävä, Jumalan edessä ja tunnustettava, syntimme ja pahat tekomme. ” Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka tunnustaa ne, ja hylkää, se saa armon.” Sananl. 23: 18.

Daavid ei puolustele tekojaan. Hän sanoo. ” Olen tehnyt syntiä, Herraa vastaan.” Suuri kuningas Daavid, rukoilee.

”Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi. Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni. Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset.” Ps. 51:3-6.

Tule Herra Jeesus

 

” Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. ” Jer. 23: 5. KR 33/38.

Kristityt ovat valmistautumassa Jeesuksen syntymäjuhlan viettoon. Jeesuksen syntymä on ennustettu Jeremian profetiassa. Daavidille herätetään vanhurskas vesa. Daavid ei ole Jeesuksen maallinen isä, mutta Jeesus kuuluu Daavidin sukukuntaan. Daavidin sukukunta sai vanhurskaan vesan.

Jumalan Poika tuli ihmiseksi. Hän sai alkunsa Marian kohdussa, Pyhän Hengen vaikutuksesta. Hänen syntymä Marialle ja Joosefille, oli Jumalan ihmeteko. Hän kehittyi ihmiseksi. Hän, oli puettu ihmisen nahkaan ja keho oli ihmisen keho. Hän oli ihminen. Mutta Hän oli Jumala ja täynnä Pyhää Henkeä. Hänessä ei ollut syntiä. Härkien tallissa, Hän sai ensimmäisen vuoteen. Puitteet lapsen syntymälle, eivät olleet korkeat. Näin Hän jo alusta saakka osoitti, että, ei etsi korskeaa ja korkeaa, vaan Hänelle kelpaa, matala maja. Jeesuksen alkutaival ei ollut, kuninkaallista ja loistokasta. Moniko muisti, profeetta Jeremian ennustuksen?

Jeesus-lapsi varttui, iässä ja armossa. Nuorukaisena Hän istui kuuntelemassa rabbien opetuksia. Hän oli etsimässä viisautta. ” Mikä tuosta lapsesta tulee? ” Kyselivät monet Jeesuksen kehitystä seuranneet. Paholainen vihasi alusta saakka Jeesusta. Kaikki pienet poikalapset olisi pitänyt tuolloin surmata, näin olisi Jeesus myös päässyt hengestään. Isä Jumala tiesi tämän suunnitelman ja varjeli Jeesusta. Hän antoi Joosefille unessa näyn, paeta surmaajaa. Näin, Maria ja Joosef teki, olivathan he alusta saakka, olleet kuulijaisia Jumalan palvelijoita. Jeesus säilytti henkensä, ja näin Hänen elämänsä ihmisenä jatkui. Muuten kaikki ennustukset Jeesuksen syntymästä, eivät olisi käyneet toteen.

Jeesus oli puuseppä, mutta silti enemmän kuin puuseppä. Hänessä oli Pyhän Hengen voima ja viisaus. Taivaallinen rakkaus, Jumalan rakkaus. Hän ei etsinyt omaa kunniaa, vaan aina toteutti, lähettäjänsä kunniaa. Jumala Poika, oli Isän lähettämänä maanpäällä. Jumala tuli ihmiseksi, ja asui meidän keskellämme. Hän oli täynnä armoa ja totuutta, eikä Hänessä ollut vilppiä. Hän oli täydellinen Rakkaus. Hän, Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan, sen mikä kadonnut oli. Ihminen oli kadonnut. Ihminen oli synnin sokaisemana, paholaisen pettämänä, lähtenyt pois Jumalan yhteydestä. Ihminen halusi olla tekijäänsä piilossa. Häpesi tekojaan ja pelkäsi rangaistusta. Synnissä eläminen, aiheuttaa aina häpeää ja pelkoa ihmisessä. Karkuun juokseminen, ei auta…menemme aina vain etäämmäksi auttajasta. Ihminen tajuaa, että elämä ei ole elämisen arvoista. Jotakin puuttuu elämästä. Tämä puuttuva asia, on yhteys Jumalaan. Synti ja Jumala tahdon rikkominen, erottavat meidät Jumalasta. Ero alkoi Eedenin paratiisista, ja jatkuu…

30 vuotiaana Jeesus aloitti maanpäällisen toiminnan. Hän jatkoi sitä tehtävää, minkä Johannes Kastaja edeltä aloitti. Huutava erämaan Evankelista, kertoi, ” Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Hän kertoi, taivasten valtakunta oli tullut, Jumalan Pojan muodossa maanpäälle. Lähelle ihmistä, elämään ihmisen elämää. Näyttämään konkreettisesti tietä, miten päästään takaisin Jumalan yhteyteen. Hän Jeesus, omalla elämällään ja toiminnallaan, näytti, miten Hänen seuraajiensa tulee elää. Jeesus, lihaksi tullut Jumalan Poika, tuli maanpäälle palvelemaan.

Jordanin virran äärellä, Johannes kastaja, saarnasi ja kansaa oli kuulemassa hänen julistustaan. Siellä oli, arvostelija kaarti myös kuulolla. Virheen etsijät ja vikojen etsijät, seurasivat Jeesusta. Jeesus tarvitsi Johannes Kastajan palveluksen. Hän tahtoi näyttää seuraajilleen esimerkin. Hän pyysi kastetta Johannes Kastajalta. Selvää oli, että Johannes Kastaja esteli, ettei kastaisi Jeesusta. Hän piti Jeesusta, korkeampi arvoisena, kuin itse oli. Hän sanoi, ” Minun tulee saada kaste sinulta.” Jeesus esteli ja sanoi, ” Salli, sillä näin me täytämme kaiken vanhurskauden.”