Elämme Nooan ja Lootin päiviä

” Sillä niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.
Sillä niin kuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. ” Matt. 24. 37 – 39. KR. 33/38.

Nooan päivät, mitä erikoista niissä on? Ihmiset elivät omaa tavanomaista elämäänsä. Ihmiset söivät, joivat, menivät namisiin, perustivat perheen. Viljelivät maitaan ja tekivät tavanomaisia töitään. Elämä soljui omassa tutussa ja turvallisessa uomassa.

Nooa oli hurskas Jumalaan uskova mies. Hänen perheessä oli vaimo ja kolme poikaa, kaikki olivat Jumalaan uskovia. Nooa palveli Jumalaansa rukouksin ja uhraamalla uhrieläimiä. Nooa kunnioitti Jumalaa ja Hänen käskyjään. Nooa oli kuuliainen Jumalan palvelija. Hän kuuli, mitä Herra hänelle puhui ja erityisesti hän totteli, mitä Jumala kehotti häntä tekemään. Vilpitön Jumalan oma, tekee mitä hänelle annetaan tehtäväksi. Ihmisen järki ei käsitä, miksi Jumalan Sana Raamatussa, kehottaa tekemään järjenvastaisia asioita. Usko on uskomista siihen mikä ei vielä näy. Usko ei ole järjellä käsitettävä asia. Usko on Pyhän Hengen työ ihmisessä. Pyhä Henki on aikojen alusta ollut, siksi vanhan liiton pyhät, uskoivat Jumalaan. Isä Jumala, Poika Jeesus ja Pyhä Henki ovat yhtä kuin Jumala. Pyhä Henki on jumalisuuden kolmas persoona. Mikä on alusta ollut, on oleva aina ja iankaikkisesti. Herran henki, Pyhä Henki  oli kaiken yllä, ennen kuin maata oli luotu tai mitään muuta, mitä luomisesta saamme Raamatusta lukea.

Pyhä Henki oli Nooan päivinä, niin kuin on meidänkin päivinä kaikkialla läsnä.  Nooalla ei ollut Raamatun sanaa, hänelle Jumala puhui suoraan. Monessa kohtaa Vanhassa testamentissa profeetat ilmoittavat, mitä tulee pian tai jonkin ajan kuluessa. Profeettojen sanoma saattoi toteutua satojen vuosien kuluttua. Jeesuksen syntymä ilmoitettiin vuosisatoja ennen kuin toteutui. Ihmiset siten saattoivat unohtaa profeettojen sanoman. Jumalaan uskovat odottivat Messiasta, Vapahtajaa.

Nooa oli saanut tehtäväksi rakentaa valtavan arkin. Jumala oli antanut tarkat mitat ja ohjeet, miten arkki tulisi rakentaa. Nykyisten isojen laivojen kokoinen puinen arkki, oli Nooalle valtava voiman ponnistus. Ihmisen järki ei käsittänyt tuolloin, miksi piti tällainen alus rakentaa? Varmasti Nooa itsekin mietti, ” onko tässä mitään järkeä? Onko tämä todella Jumalan tahto, tehdä kuivalle maalle tällaista rakennelmaa?” Nooan uskoa koeteltiin. Nooa järkeili tekojensa motiiveja ja laskelmoi monelta suunnalta, mikä merkitys tällä on? Toisaalta hän sydämestään luotti, mitä Jumala kehottaa tekemään, se on tehtävä. Nooa oli koko sydämestään Jumalan palvelija. Nooa mittasi, kokosi hirsiä, naputteli vasaraansa ja kiitteli Herraa. Naapurit taisivat pitää Nooaa ” höperönä” uskovana. Rakentamisen väliaikoina, Nooa  saarnasi, täysin ” hullua” ajatusta. Jumala aikoisi hukuttaa kaikki, elleivät ihmiset tekisi parannusta synneistään. Saivat siinä Nooan aikalaiset hieroa silmiään ja pudistella päätään. Samaa tehdään tämä ajan Kristuksen omille, jotka puhuvat synnistä ja parannuksesta. Miten synnissä elämäminen vie kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta. Hullutustahan tämä on ihmisille.

”Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, ”1. Kor. 1. 21. KR. 33/38.

Aikaa kului. Ihmiset jatkoivat elämäänsä, ja unohtivat Nooan saarnan parannuksen teosta. Pitivät Jumalan vedenpaisumusta pelotteluna. Jatkoivat syntiensä tekoa. Pelotteluna pidetään, jos tänä aikana puhutaan parannuksen teosta ja kadotustuomiosta. Ihmisen perusturvallisuus järkkyy, jos näistä asioista puhutaan. Ihmiselle, synnilliseen elämään tottuneelle, tällaisesta tulee hetkeksi rauhaton olo. Voipa tulla, jopa tätä tekstiä lukevalle epämukava olo.

Arkki tuli valmiiksi ja Nooa lastasi laivan ruoalla ja juomilla, eläinten rehulla. Osa eläimistä meni horroksiin, koska näin ruokaa kuluisi vähemmän. Nooa meni arkkiin ja otti perheensä mukaan. Jumalan antaman neuvojen mukaisen määrän elämiä, jotka eivät vedessä eläisi, asteli arkin sisälle. Sitten Jumala sulki arkin oven. Kohina alkoi kuulua, syvyyden lähteet aukenivat ja taivas antoi sateen. Vesi nousi ja nousi. Kaikki arkin ulkopuolella oleva elämä hiljeni ja hukkui veteen. 40 vuorokautta sade jatkui ja kaikki hukkuivat. Jumala oli toteuttanut suunnitelmansa. Nyt oli ihmis- ja eläinkunta, kaikki kasvillisuus poissa, ja hukutettu. Oliko  Jumala julma tämän toteuttaessaan? Ei.  Jumala ei siedä syntiä kuin mittaansa saakka, sen jälkeen tulevat tuomiot. Nooa jonka Jumala katsoi hurskaaksi ja Nooa perheineen ja eläimineen olivat turvassa. Jumalan omat ovat turvassa silloin kun Jumala laittaaa tuomionsa käytäntöön.  Vilpittömät Kristukseen uskovat  Jeesus kätkee suojaansa,  Jumalan tuomiooiden alkaessa toteutua. Geologit ovat tutkimuksissaan todenneet vedenpaisumuksen tapahtuneeksi tosiasiaksi. Joka puolelta maapalloa löytyy joukkohautoja. Ateistiseen ja teistiseen maailman kuvaan, sekä järjettömään evoluutioon pohjautuva ideologia  maailman luomisesta, ei voi tätä hyväksyä. Mitenkään Jumalan tekoja ei ihminen voi tehdä tyhjäksi. Kaikki yritykset vääntää luominen tieteelliseksi, ei voi kuin epäonnistua. Koska tieteellä ei ole tosiasioihin perustuvaa näyttöä. Tiede on olettamuksia täynnä. Olettamukset muuttuvat, mutta Jumalan luomistyö on pysyvä tosiasia. Jumalan luomisvoima jatkuu edelleen kaikkialla. Jumalan voimasta me elämme ja tämä tellus pysyy pystyssä.

Abrahamille, kaikkien kansojen isälle, Jumala puhui, miten Sodoman kaupungissa oli synti saanut sellaiset mittasuhteet, että Jumala hävittäisi kaupungin asukkaineen. Abraham rukoili armoa kaupungille, koska siellä asui Jumalaa pelkäävä Abrahamin veljenpoika Loot. Abraham rukoili armoa  ja kävi kauppaa Jumalan kanssa.  Jos Sodomasta löytyy kymmenen vanhurskasta, silloin Jumala armahtaisi Sodoman kaupunkia ja sen asukkaita. Kaupungissa ei ollut enää kymmentä vanhurskasta Jumalaan uskovaa. Sodomassa saattoi olla uskonnollisia ihmisiä, muttei sydämestään Jumalaan uskovia. Koska kaupungista ei löytynyt, kuin Loot vaimoineen sekä kaksi hänen tytärtään,  Jumala päätti tuhota kaupungin. Loot lähti pakoon tuhoa joka oli tulossa. Maailmaan ja syntielämään mielistynyt Lootin vaimo, katsoi kaihoisasti taakseen, kaupungin tuhoutumista  ja hän jähmettyi suolapatsaaksi. Hänelle ei annettu armoa paeta tuhoa. Tämä on varoituksena meille, ettemme vilkuilisi enää taaksemme maailmaan, koska kerran olemme saaneet sieltä pelastua. Pahasti voi käydä, jos kuljemme puoliksi toinen jalka maailmassa. Saatamme kulkea armon ohitse ja jähmettyä suolapatsaaksi.  Kasvumme kristittynä pysähtyy, emmekä pääse eteenpäin pelastuksentiellä. Jähmetymme kuin suolapatsas kesken matkaa. Armoa ei saa pitää halpana. Kristuksen seuraajan on elettävä kutsumuksen arvoista elämää. Elämämme on tuotettava kunniaa Jumalalle. Vierellämme elävien on nähtävä, että elämme Kristuksen seurassa. Jopa katseemme voi kertoa, elämmekö Jeesuksen seurassa. Silmät ovat sielunpeili ja se pitää paikkaansa.

”Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.
Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi;
sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla.
Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät,
ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja,
vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä. Mutta niin kuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa, saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne; heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia.” 2. Piet. 2. 5 – 14. KR. 33/38.

Kiitos olkoon Jumalalle

”Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.” Saarn. 7: 30. KR. 33/38.

Jumalan luomat, Adam ja Eeva, ovat ainoat ihmiset maanpäällä, jotka ovat saaneet elää täydellisinä ihmisinä, täydellisessä paikassa. Jumala teki kaiken hyväksi. Paratiisissa ei ollut ongelmia, murheita eikä mitään sellaista, mitä nyt on maanpäällä asuvilla ihmisillä. Ihmisen alkutaival oli suora ja mutkaton.

Ihmisen perusominaisuuksiin kuuluu uteliaisuus. Uskon että ensimmäiset ihmiset tutkivat paratiisia tarkkaan. Paratiisiin asetetut kaksi puuta, herättivät ihmetystä. Elämän puu ja keskimmäinen puu kiinnostivat. Varmasti pariskunta pohti keskenään, ” mitähän erikoista on tuossa puussa, jonka puun hedelmää ei saa ottaa, tai siitä seuraisi kuolema?”

Illan hämyssä, Eeva näkee matelijan hiipivän puutarhaan…käärme. Valheen ja viekkauden pukuun pukeutunut, itse paholainen oli tullut ensimmäisten ihmisten luokse. Paholainen tietää ihmisen heikkoudet. Hän tiesi myös kumpi ihmistä olisi herkempi uskomaan uusia asioita. Nainen on heikompi, toteaa myöhemmin Uusi Testamentti. Näin oli, käärme hiipii Eevan luokse ja jokainen Raamattua lukenut tietää tämän vuoropuhelun, jonka Eeva ja käärme kävivät.

Paholainen sai Eevan tiedonhalun aktivoitua, ja Eeva otti kielletyn hedelmän. Kunnianhimoinen ihminen, tavoitteli Jumalan suuruutta. Sitähän käärme lupasi Eevalle. Käärme myös sai Eevan epäilemään Jumalaa. Eevan puolustellessa, miten Jumalan on kieltänyt kuoleman uhalla ottamasta kielletyn puun hedelmää, se ei tehonnut. Käärme oli ovelampi ja uskotteli, ” ette suinkaan kuole, vaan tulette kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan” Muuta ei tarvittu. Eeva oli valmis ottamaan hedelmän ja vei miehelleen. Kumpaisenkin puraistua hedelmästä, heidän silmänsä avautuivat. He näkivät lankeemuksensa. Jumala läheisyys sai, Adamin ja Eevan piiloutumaan puiden lomaan, he huomasivat olevansa alasti ja verhosivat itseään. Heille tuli tehdystä rikoksesta häpeä. He pelkäsivät.

Enää heidän tiensä ei ollut suora ja valoisa. Sisäinen rauha oli poistunut. Omatunto syytti rikoksesta. Jumala etsi ihmistä. Jumalan kysellessä syyllistä, alkoivat Eeva ja Adam syytää toisiaan. Syyttelivät käärmettä. Ihminen sai ensimmäisen asun, nahkapuvun jonka Jumala teki. Tottelemattomuuden seuraus oli, ettei ihminen saanut enää olla paratiisissa. Jos ihminen söisi tämän jälkeen Elämän puusta, hän eläisi iankaikkisesti. Paholaisen ansaan langennut ihminen ei ansainnut ikuista elämää. Ihminen sai poistua Jumalan kiroamana Eedenistä. Puutarhan porteille tulivat vartijat. Takaisin paluuta ei enää ollut. Ihmisen tehtävänä oli tämän jälkeen elättää itsensä raskaalla työllä. Ihmisen tiestä tuli korpitie, monine mutkineen ja kuoppineen, kivikkoinen ja raskas kulkea. Ihmisen elämän murhenäytelmä oli alkanut. Tämän ajan ihminen on vieläkin pakomatkalla Jumalaa.

Jeesuksen Kristuksen Jumala lähetti maanpäälle. Jumalan Poika tuli ihmiseksi. Jeesus tuli Jumalaksi ihmisten keskuuteen. Ihminen on uskonnollinen. Ihmisellä pitää olla jokin ” korkeampi voima”, mihin uskoa. Ihmisellä on sisäinen jumalakaipuu, siksi ihminen luonnollisesti etsii jostakin turvaa elämäänsä. Uskonnollinen ihminen tekee omia jumaliaan. Ihminen voi palvoa itseään. Ihminen joka pitää itseään toisia ihmisiä parempana, on itselleen kuin jumala. Ylpeä ihminen on tällainen. Itseään täynnä oleva ihminen, ei näe omia virheitään. Ylemmyyden tuntoinen näkee liiankin hyvin toisten viat ja virheet. Ihmisen omat teot, eivätkä jumalat pelasta, kuolemantuomiolta, joka langetettiin Eedenin paratiisissa. Ihminen ei voi itse muuttaa itseään paremmaksi. Meistä jokainen olemme perisynnin alaisia. Kannamme Adamin ja Eevan syntigeenejä itsessämme. Syntiinlankeemuksen seurauksena on saatu syyttävä omatunto. Terve omatunto ilmoittaa heti, jos rikomme Jumalan tahtoa vastaan. Jumalan käskyjen 10 käskyä antavat selvät ohjeet, mikä ihmisen elämässä on Jumalan tahdon vastaista. Ihminen voi vaientaa omantunnon äänen jatkuvalla tietoisella Jumalan tahdon rikkomisella. Kuitenkaan omin voimin ei ihminen voi saada rauhaa tunnolleen. Itsessämme olemme jokainen rutiköyhiä Jumalan näkökulmasta katsottuna. Eräässä laulussa sanotaan.

Käy köyhään sydämeeni
nyt, Henki totuuden.
On siitä kyyneleeni, kun täyttää synti sen.
Ei itku, tuska pestä voi sitä vääryydestä.

Jumalalla oli sääli ja rakkaus, jotka saivat Hänet lähettämään Jeesuksen maailmaan. Jumala etsii edelleen syntisiä ihmisiä. Ihmisen pahuus sai Jumalan Pojan ristille. Hänet teloitettiin syyttömästi. Näin Jumalan suunnitelmien piti mennä toteen. Hän joka ei synnistä tiennyt, tuli syntiseksi. Kristus kantoi ihmisten syntitaakan ristille. Kuoli ja uhrasi Pyhä Henkensä. Rististä tuli Elämän puu.

Yläsalista uudistuneena

”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.” 2. Tess.2. 3. KR. 33/38.

1960-luvulla oli sähköpylväissä julisteita. ” Jeesus tulee pian, oletko valmis?” Joskus vieläkin näitä näkee, kuitenkin harvemmin kuin tuolloin. Kuinka monia nämä pysäyttivät ajattelemaan, mitä tuo teksti pitää sisällään? Vanhassa testamentissa on ennustuksia Jeesuksen syntymisestä maanpäälle. Juutalaiset odottivat Messiasta Vapahtajaa.

Jeesus tuli maanpäälle, juutalaiset eivät ottaneet Häntä vastaan. He odottivat jotain aivan toisenlaista Messiasta, kuin mitä Jeesus oli. Heidän mielikuvissaan, Vapahtaja oli suuri ja mahtava. Kuitenkin talliin syntynyt Jeesus-lapsi oli ulkonäöltään pieni vauva, mutta sisällä sykki suuri sydän ja sielu. Rakastava ja laupias sydän, joka vartuttuaan teki palveluja ja auttoi ihmisiä. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Messias, Jumala meidän keskuudessamme. ” Hän tuli omiensa tykö, mutta Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan.” Joh. 1. 11. KR. 33/38. Jumala tuli ihmiseksi, ihmiset eivät ottaneet Häntä vastaan. Sama jatkuu edelleen. Nyt Jeesus istuu Isän oikealla puolella, mutta toinen Puolustaja on maanpäällä. Puolustaja Pyhä Henki. Moniko ihminen ottaa Hänet vastaan, henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen? Jeesus vapauttaa synnin orjuudesta ja maailman alkeisvoimista. Maailmassa elävät ihmiset kulkevat etäällä Jumalasta ja Hänen sanansa on heille tuntematonta. Näin on asia, vaikka kristittyjä on eniten maailmassa. Nimellisesti kristitty, ei välttämättä tunne vielä Kristusta. Vasta Kristuksen sisäinen tunteminen, Jumalan lapseksi tuleminen, tekee ihmisestä Kristuksen seuraajan ja todellisen kristityn.

Jeesuksen toisesta tulemuksesta on ennustettu Vanhassa testamentissa. Uudessa Testamentissa, siitä kertoo Jeesus itse. Raamatusta voidaan lukea Jeesuksen omia sanoja. Uuden testamentin apostolit vahvistavat tämän tosiasian. Tietoa on – Jeesus tulee toistamiseen.

Kuitenkin on asioita, joiden pitää tapahtua, ennen Jeesuksen toista tuloa ja seurakunnan ylös ottoa. Merkittävin asia on suuri luopumus, se tapahtuu ennen kaikkea muita tapahtumia. Luopumus on pitkällä. Ihminen tahtoo olla Jumala, tietää kaikki ja päättää kaikesta. Ensimmäisille ihmisille paholainen tätä lupasi, mutta ei onnistunut aikeissaan. Ahkerasti paholainen tekee työtään ihmisten keskuudessa, saadakseen ihmisiä uskomaan valheen. Ihminen on maassamme ja kaikissa Skandinaavissa maissa, pian saanut Jumalan kokonaan pois viralta. Suomessa galluppien mukaan, 75 % kansasta ei usko Jumalan olemassaoloon. Evoluutioteoria ja muut uskonnot ovat saaneet jalansijan ihmisten mielissä. Jumalan kielteinen asenne lisääntyy kiihtyvää tahtia. Koululaitos auttaa ateismin lisääntymisessä. Nuoriso alkaa olla Jumalasta tietämätöntä. Niitä jotka ottavat Jumalan tosissaan, heidän lukunsa vähenee. Jeesukseen uskovia on vähän ja uudestisyntyneitä vieläkin vähemmän. Etenkin lapset, nuoret ja perheet ovat paholaisen maalitauluna, joita hän yrittää saada pimeyteen. Kehitys on korutonta ja murheellista, joka johtaa kristittynä pidetyn kansan uuteen pakanuuteen.

Poliittinen ilmapiiri on kristillisiä arvoja vastustava. Tasa-arvoinen avioliitto on laillisesti sallittu. Jumalan valtuudet ihminen on ottanut salliessaan abortin. Jos lapsi on sairas tai muuten ei toivottu, abortin saa laillista tietä. Lääkäreiden etiikka ei tätä salli, mutta koska lain mukaan abortti on sallittu, silloin naiset osaavat vaatia oikeuksiaan. Jokainen elämä on Jumalan lahja. Kohdussa oleva sikiö on jo elävä ja tunteva yksilö. Onko oikeutettua tehdä abortti? Evoluutioteorian mukaan kohdussa oleva alkio on heidän mukaansa tunteeton, joka kehittyy kalaksi, siitä vähitellen ihmiseksi. Tiede joka tätä teoriaa tukee, on Raamatun vastainen. Raamatussa sanotaan,” jo idussa, äidin kohdussa, Minä sinut tunsin.” Jos Jumala tuntee iduillaan olevan ihmisen alun, eikö hän olisi silloin tunteva yksilö?

Toisessa ääripäässä on ihmisen kuolema. Nyt suunnitellaan eutanasialakia. Muualla maailmassa se on jo voimassa monissa maissa. Ihminen ottaa jälleen Jumalan valtuuksia. Jumala antaa elämän, Hänellä on yksin valta päättää elämä. Eutanasia lähtee evoluution pohjalta. Ihmisellä ei sen mukaan ole elävää sielua. Jotenka kuolinavun antaminen tulee tätä kautta sallituksi. Kuitenkin kuoleva ihminen voi viimeisillä hetkillään kääntyä ja ottaa pelastuksen vastaan. Tätä ei eutanasia salli tapahtuvaksi. Jälleen paholainen saa murskavoiton ihmisestä. Jumalan työtä ihmisessä hän vastustaa loppuun saakka. Ihminen joka ei saa tehdä parannusta ja tunnustaa tunnollaan olevia painoja, edes lähdön hetkellä. Ei saa synninpäästöä ja armahdusta, on paholaisen saalista. Jos ihminen pyytää kuolinapua, on sekin paholaisen tuoma ajatus. Luonnolliseen kuolemaan kuuluu määrätty määrä kipua. Kivun aiheuttaa monesti sairaus jota kuoleva sairastaa. Tapaturmassa saadut vammat, ovat toinen tekijä kivuille. Tajunnantaso laskee kuoleman edetessä. Lääkkeillä voidaan helpottaa tuskia, lopulta tajuttomuus armahtaa ihmistä. Tämän prosessin edetessä, ihminen käy läpi elettyä elämäänsä. Tässä vaiheessa useille Jumalan suhteeseen liittyvät asiat nousevat mieleen. Jotenka on paljon ihmisiä jotka ennen kuolemaa, saavat kokea ” ryövärin” armon ja pelastua. Tätä viimeistä mahdollisuutta paholainen ei tietenkään sallisi tapahtuvaksi. Eutanasiassa tätä prosessia nopeutetaan tai poistetaan kokonaan. Raamatullista ei siis kuolinavun antaminen ole. Miten ihmiskunnan olisi käynyt, jos Jeesus ristillä olisi saanut eutanasian?

Avain asiaa uskosta

”Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.” Ilm. 3. 7 -8. KR. 33/ 38.

Ensimmäinen autoni oli Volkswagen. Erään kerran suljin vahingossa ovet kiinni ja avain jäi sisälle. Monelle autoilijalle tuttu tilanne. Vara-avain kotona ei paljoa auttanut. Siinä sitten pyörittelin peukaloita ja mietin, miten oven saisin auki ja pääsisin jälleen jatkamaan matkaa? Autossani oli pieni sivuikkuna, joka oli sattumalta avoinna. Parkkipaikan läheisyydessä olleesta liikkeestä myyjät riensivät apuun ja pitkää rautalankaa käyttämällä, päästiin auton sisällä olleeseen oven kahvaan käsiksi, näin ovi saatiin auki. Hätä oli keksinyt keinonsa ja apu sattui olemaan lähellä.

Ilmestyskirjassa apostoli Paavalia kehotetaan mainitsemaan, Filadelfian seurakunnan enkelille osoitetussa kirjeessä, ” Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa.” Enkeli on seurakunnan johtaja. Pyhä ja Totinen on Kaikkivaltias Jumala. Hänellä on Daavidin avain. Meillä ihmisillä on eri merkkisten autojen avaimia. Kodissamme on lukkoja. Lukkoon sopii vain lukon oma avain. Väärillä avaimilla ovet eivät aukea. Raamatussa kerrotaan useissa kohdissa avaimista ja niillä avaamisesta.

Profeetta Jesaja ennustaa. ”Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa.” Jes. 22.2. KR. 33/ 38.

”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” Matt. 16. 19. KR. 33/38.

Raamatussa kerrottujen avainten omistaja on Jumala. Hänellä on Daavidin huoneen avaimet. Jesajan ennustaa tulevaisuudessa tapahtuvaa asiaa.

Evankelista Matteus kirjoittaa, avaimista joilla voi sitoa ja päästää. Daavidin huoneen avain on ihmeellinen. Profeetta Jesaja avaa verhoa, hän sanoo: ” Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” Jes. 9. 5. KR. 33/ 38.

Lapsi on meille syntynyt ja Poika on meille annettu. Kristitty lukija tietää, kyseessä on Jumalan Poika Jeesus Kristus. Hän Jumalan Poika, syntyi maailmaan ihmiseksi, elämään ihmisen elämää. Jumala tuli keskuuteemme. Hänen olallaan oli Daavidin huoneen avaimet. Tehtyään Isän tahdon maanpäällä, maanpäällisen elämän päätepisteessä, Hänellä oli painava taakka harteilla. Avain oli painava. Kaikki ihmisten synnit, sairaudet, rikokset, maailmassa oleva pahuus painovat harteilla. Tuskien taival… Getsemanen puutarhasta… oli raahautumista… verta hikoillen, kohti Golgataa. Golgatan ristillä, kärsimys päättyi huutoon – ” se on täytetty! ” Jumalan armo täyttyi Kristuksen ristin kuolemassa. Jumalan rakkaudessaan ositti meille synnin sitomille ihmisille, että Hän rakastaa meitä suuresti.

Jumalan rakkaus oli niin käsittämättömän suurta. Jumala ei antanut ainokaista Poikaansa jäädä kuoleman omaksi. Jumala herätti Hänet kuolleista. Synnit, sairaudet ja vihollisista viimeinen, kuolema on voitettu ja Jeesus Kristus elää. Meistä jokainen joka ottaa elämäänsä johtajaksi, Jeesuksen Kristuksen, on Voittajan oma. Meidät herätetään viimeisenä päivänä. Ylösnousemus voima tämän tekee. Saamme luottaa siihen mitä Jumala Sanassaan lupaa. Hän toteuttaa jokaisen Sanansa, mikä Raamatun lehdille on kirjoitettu.

Jeesus Kristus avasi tien, suoran tien. Jeesus avasi taivaan portin. Nyt portti on avoinna, mutta se vaatii nöyrtymistä. Nöyrät saavat armon. Jeesus sanoo. ” Sitä joka Minun tyköni tulee, Minä en heitä ulos.” Ovi on auki, ja Jeesus armollisesti odottaa jokaista synnin sitomaa Hänen luokseen. Tämä on suurta armoa. Olemme itsessämme täysin kelvottomia Jumalan edessä. Kyse ei ole onneksi meidän ihmisten ansioista ja kelvollisuudesta, pääsemmekö Kristuksen omaksi. Pääsemme yksin armosta ja rakkaudesta, Kristuksen täytetyn työn ansiosta. Viha on Jumalan puolelta poissa. Jeesus sitoo haavoitetut, Hän päästää siteistä ja kahleista. Kristus Vapauttaa syntiset synnin orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen. Usko onkin, vanhurskautta, rauhaa ja lepoa Pyhässä Hengessä. Jeesuksen seuraaja ei ole orjuudessa ja tapojensa vanki.

Saamme nyt keskustella rukouksessa Kristuksen kanssa. Saamme olla Isän edessä kuin pieni lapsi. Voimme tuoda kaikki murheemme Isälle. Myös Isä iloitsee lastensa iloisista asioista. Niistä kun oppisimme kiittämään Häntä. Saamme pyytää, mitä tarvitsemme. On muistettava kuitenkin, Kristuksella on valta avata tai sulkea ovia. Hän antaa vastauksia rukouksiimme. Mikäli Jeesus tahtoo, Hän antaa sitä mitä pyydämme. Hän tietää mitä tarvitsemme. Jos rukous on Jumalan tahdon mukainen, rukousvastaus on myönteinen. Ovi avataan. Jos taas rukouksissa pyydämme sellaista, mitä emme välttämättä tarvitse. Jeesus sulkee oven. Rukousvastaus viipyy…silloin meitä koetellaan. Koetellaan, jatkammeko hellittämättömästi pyytämistä ja olemmeko uskollisia palvelijoita, vastamäestä huolimatta? Kasvamme uskossamme ja saamme kokea siunauksia. Saamme siunauksia ylhäältä, mutta siunausta on olla, vastoinkäymisten syvyyksissä. Meitä kasvatetaan taivasta varten, ei tätä aikaa varten. Ovi aukeaa aikanaan, mutta se saattaa olla, toiselle suunnalle, kuin itse tahdoimme. Olemme täällä oppilaina, kuten opetuslapset olivat Jeesuksen maanpäällä ollessa. Jumalan sana ja kuritus, kaikki on armoa meille ja meidän parhaaksemme. Sulkeutuneet ovet ovatkin siunaukseksi. Meistä tämä ei tunnu hyvältä. Jumala tietää mikä on parasta, ja Hän antaa vain parasta. Jumalan lahjat ovat kaikki priima tavaraa, parasta laatua.

Evankelistojen ainut sanoma

”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttymys.” Room.13. 10. KR.33/38.

Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin luonnollisesti ajattelemme. Ihmisen hoiva- ja suojeluvaisto ulottuu myös lähimmäisiimme. Nähdessämme toisen ihmisen olevan hädässä, tahdomme auttaa häntä, pääsemään ongelmistaan. Tämä on normaalia toimintaa. Psyykkisen tasapainon järkkyessä, ihminen saattaa tehdä tekoja, joista on vahinkoa läheisilleen. Yleisesti näin ei tapahdu, mutta aina on säännöistä poikkeuksia, kuten elämä on osoittanut.

Eräät uskonnot perustuvat myös ajatukselle, jos uhraan oman henkeni, pääsen parempaan olotilaan tai tekijä palkitaan hyvällä. Ihminen ei omilla teoillaan, ei edes oman henkensä uhraamisella uskonnon nimissä, saa itselleen hyvää. Ainut asia joka tapahtuu on, että oma kallis ja arvokas henki menee, samoin saattaa mennä monen läheisen ihmisen henki. Pääsy parempiin olosuhteisiin, on kyseenalaista? Kuoleman jälkeen ei yksikään ole tullut kertomaan, mitä ajan rajan takana on.

Kristinusko on ainut uskonto maailmassa, joka perustuu siihen, että ihminen on läpikotaisin turmeltunut. Ihmisen luonnollinen tila on, ettei minussa itsessäni ole mitään hyvää. Ihmisen elämä meni ensimmäisten ihmisten myötä pilalle. Ihmisen elämästä tuli moraalitonta. Ihminen alkoi elää Jumalan vastaista elämää. Tosiasia on sekin, ettei ihminen voi itse muuttaa itseään paremmaksi. Ihmisestä ei tule hyvää millään omalla teolla. Omat teot eivät johda paratiisiin, eivätkä toiseen parempaan olotilaan. Oman henkensä uhraaminenkaan ei auta.

Taidat lukijani kokea, nyt on lohdutonta luettavaa? Jatketaan pohdintaan. Lohduttomuudessa on toivo ja lohdutus olemassa. Ensin, kristinuskon Jumala on itse täydellinen rakkaus. Kristinuskon Jumala on tosi Jumala. Hän rakastaa tätä ihmiskuntaa, sekä ihmistä yksilönä. Jokainen on Jumalalle uniikki kappale, sinäkin joka luet tätä tekstiä…olet ainutlaatuinen ihminen. Mahtava tieto…eikö? Siitä huolimatta, että ihminen on pilannut Jumalan suunnitelmat. Hänen alkuperäinen tarkoitus oli, että ihminen saa elää täydellisessä yhteydessä Luojaansa. Eedenin paratiisin ihanissa olosuhteissa olisi ihmisen ollut hyvä olla. Toisin kävi.

Kaikkivaltias Jumala oli ennen universaalin maailman olemassaoloa. Ennen kuin ensimmäistäkään ihmistä oli luotu. Jumala oli ja kaikki mitä Isän luona on. Syttyi kapina Taivaassa, kapinan aiheuttaja oli ylpistynyt enkeli, joka olisi tahtonut, ottaa Jumalan valtuudet itselleen. Jumala ei anna valtaansa kenellekään, koska Hän on Kaikkivaltias Jumala ja Luoja. Näin kapinoiva enkeli, syöstiin alas taivaasta. Kapinointiaan tämä enkeli jatkoi edelleen ja Hän alkoi urakalla vastustaa Jumalaa ja Hänen tekojaan. Kapinoijasta tuli Saatana, Jumalan vastustaja. Paholainen tiesi ensimmäisen ihmisen elämästä kaiken. Paholainen tiesi, mitenkä hyvin ihmisen asiat olivat Jumalan yhteydessä ja läsnäolossa. Tämän idyllinen harmonia, piti saada ihmiseltä pois. Hän tiesi ihmisen olevan Jumalan luoma. Ei paholainen voinut sietää, että Jumalan tekemällä ihmisellä olisi hyvät olosuhteet. Paholainen tahtoi kateudesta Jumalaan, tuhota myös Jumalan työn. Koska paholainen ei onnistunut ottamaan Jumalan paikkaa,  tämä kostettava jotenkin Jumalalle.

Kostoretkensä paholainen päätti tehdä ensimmäisten ihmisten luokse. Pukeutui käärmeeksi, luikerteli illan hämyssä paratiisiin. Näki Eevan ensimmäisen naisen. Meni Eevan luokse. Käärme tiesi, ettei yhdestä, keskimmäisestä paratiisin puusta saisi ottaa hedelmää. Jos ihminen ottaisi siitä puusta, ihminen kuolisi. Nyt paholainen oli asettanut ansan ihmiselle. Juonittelu jatkui. Käärme kuiskutteli Eevalle, ” Onko Jumala todella sanonut, ettei yhdestä puusta saisi ottaa ja syödä? Eevan selvitykset puuhun asetetusta uhkauksesta – kuolemasta, ei muuttanut käärmeen suunnitelmia. Filosofinen vastaväite oli, ” ette suinkaan kuole, vaan tulette kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” Ihmisen heikoin lenkki on kunnianhimo. Eevalle tämä riitti, hän otti ja söi, antoi miehelleen Adamille. Hän söi. Käärmeen juonittelu onnistui. Ihmisestä ei tullut Jumalaa. Sen sijaan, ihminen sai rangaistuksensa tottelemattomuudestaan. Adam ja Eeva, saivat hävetä tekonsa seurausta. Tätä häpeää kantaa jokainen ihminen. Syntiinlankeemus sai aikaan häpeän. Vieläkin ihminen, joka tekee sellaista joka rikkoo Jumalan tahtoa vastaan, häpeää ymmärtäessään tekonsa ja sen seuraukset. Tähän episodiin paratiisin ihanuus ihmiseltä päättyi. Häpeän lisäksi, tulivat viha ja kateus, monet muut ihmisen luonteeseen kuuluvat ominaisuudet, kaikki synti ja synnillinen elämäntapa. fyysinen kuolema ja ero Jumalasta, seurasivat langenneita.  Jumalan rakkaus lähti ihmisestä, nyt luonnollinen ihminen ei rakasta, lähimmäistä, koska ihminen ei voi rakastaa itseään. Luonnollinen ihminen omalla tavallaan vihaa itseään ja elämäntapaansa missä elää, muttei voi itse muuttaa mitään itsessään. Luonnollisesta ihmisestä jäi itsesuojeluvietti ja hoivaamisvietti. Vähäsen jäi rakkautta, joka tekee hyviä tekoja, omaksi kunniakseen. Luonnollisesti ihminen ei anna kunniaa Jumalalle.