Kahleet katkeavat ja muurit murtuvat

”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” Gal. 5: 1. KR 33/38.

Vangit vapauteen…

Miten vapauteen pääseminen koskettaa sellaista, joka ei ole rikkonut yhteiskunnan lakeja…? Kunniallista kansalaista, joka on elänyt hyvää elämää, eikä poikennut rikosten tielle… miten vapaus sellaista koskettaa?

Mistä ihmisen pitää vapautua?

Jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja on syntinen, tästä tosiasiasta emme pääse ylitse, emmekä ympäri. Adamin ja Eevan jälkeläisinä olemme perineet syntisen luontomme. Olemme luonnostamme jokainen synnin häkkiin teljettyjä vankeja. Paholaisen orjia ja vankeja. Raamatun sanoma on, että Kristus vapauttaa ihmisen synnistä ja synnin orjuudesta. Todellista vapautta on se, että pääsemme vapaiksi synnin orjuudesta. Ihminen, joka on uudestisyntynyt Jumalan lapseksi ja Jumalan Pojan veri on puhdistanut synneistä. Tällainen ihminen on todella vapaa. Hänen ei tarvitse tehdä syntiä.

Vaarat vaanivat edelleen vapautettua ihmistä. Uudelleen orjuuteen joutumisen vaara on jatkuvasti olemassa. Tästä syystä emme saa herpaantua ja väsyä. On oltava hereillä ja valvottava, ettei paholainen pääse yllättämään ja heittämään valheen verkkoa yllemme.

Tämän maailman ruhtinas paholainen kulkee ympärillämme.

Aikojen alussa paholainen pukeutui käärmeen asuun ja luikerteli Eedenin paratiisiin ensimmäisten ihmisten luokse. Sama paholainen edelleen luikertelee keskuudessamme ja syöttää valheita ihmisille.

Valheiden mestarina paholainen tietää, mikä on heikoin lenkki elämässämme? Huonosti suljettua porttia paholainen seuraa ja luikertelee siitä sisään heti kuin tilaisuus on otollinen.

Paholaisen taktiikka on se vanha hyväksi havaittu eli epäusko, onko Jumala todella näin sanonut? Onko Jumalan sana totta? Monet pitävät Jumalan sanaa ja Raamattua satukirjana, mihin moderni ihminen ei voi uskoa.

Tämän valheen syöttää ihmisille paholainen ja valehtelee, koska tietää, että epäuskon siemen itää ja leviää hyvin. Monet ihmiset on saatu epäuskon koukulla kiinni ja sidottua, heidät vapauttaa yksin Jeesus Kristus.

Lihallinen, sielullinen ja ylihengellinen kristitty

”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen” 1.Tess.5:23.

Ihmisessä on henki, sielu ja ruumis. Ruumis on ulkoinen osa. Sielu pitää sisällään, tunteet, tahdon, järjen ja ymmärryksen. Uskonnollinen osa on henki. Luomakunnassa ei toisilla elollisilla ole henkeä, joka sisältäisi uskonnollisen osan. Henkeä, johon on laitettu Jumala kaipuu. Henkemme tietää myös erottaa oikean väärästä. Ihmisen henki elää iankaikkisesti, vaikka fyysinen ruumiimme kuoleekin.

Ihmisen langettua syntiin ihmisen henki jäi lankeemuksen tilaan, eikä luonnollisesti ihmisen henki kaikilta osin kaipaa Jumalaa. Oikean ja väärän erottelukyky on puutteellista. Ihminen on hengellisesti kuollut. Kuollut tila rajoittuu Jumala suhteeseen. Ruumiin ja sielun osalta ihminen toimii normaalisti. Jumala suhteen saattavat korvata jooga, okkultismi ja muut vastaavat asiat. Tämän ajan tärkeimmäksi asiaksi on tullut viihde, joka sisältää pornoa ja väkivaltaa. Tällainen viihde ei, koskaan ole hyväksi ihmiselle, eivätkä ne korvaa aitoa Jumala suhdetta. Nämä eivät poista syytä, mikä aiheuttaa ihmisille ongelmia ja saa ihmiset voimaan huonosti. Jumalan kokoinen aukko on täyttämättä ja syntiä ja sen seurauksia ei ole korjattu. Ihminen on hengellisesti kuollut. Nautitaan sellaisesta, mikä tyydyttää lihaa ja antaa hetkellisen mielihyvän tunteen, joka haihtuu kuin saippuakupla.

”Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengen, sillä se on hänelle hulluutta. Hän ei kykene tajuamaan sitä, koska se on tutkittava hengellisesti.” 1 Kor.2:14.

Luonnollinen ihminen on sielullinen. Uskonnollinen ihminen voi olla nimikristitty ja siten sielullinen. Hän tuntee Raamattua ja pitää tiedon tasolla hengellisiä asioita tosina. Kuitenkaan Jumalan sana ei ole päässyt sisäiseen ihmiseen. Kokemus Jumalan Pyhän Hengen uudestisynnyttävästä voimasta puutuu. Tällainen ihminen pitää elävää uskoa hullutuksena, sillä hän ei voi ymmärtää hengellisiä asioita hengellisesti. Hänen tunne-elämä on herännyt. Uskoon tulemisen motiivit ovat ajalliset asiat. Monet kristillisyyteen pettyneet ja kristittyjen yhteydestä poistuneet, ovat näitä sielullisia ihmisiä. Seurakuntaan kyseiset henkilöt tuovat maailmallisuutta jos pysyvät seurakunnan yhteydessä. He tuovat väärää tulta Herran alttarille ja aiheuttavat riitoja ja kateutta uskovien keskuudessa.
”Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” 2. Tim. 3: 5.

Jumalan Sana Raamattu puhuu myös lihallisista uskovista. Heidän hengellinen kasvunsa on pysähtynyt paikalleen. Lihallinen kristitty elää vielä toinen jalka maailmassa. He ovat kahdella tiellä kulkijoita. Hengelliset ja maailmalliset asiat kiinnostavat. Jumalan sanan kaksiteräinen miekka ei ole saanut heitä hoitaa niin, että maailmassa olevat asiat jäisivät sivuun ja hengellinen tulisi ensimmäiseksi. Sillä missä ajatukset ovat, siellä on myös mielemme eli sielu. Elämme maailmassa, mutta meidän päämäärämme on päästä iankaikkiseen elämään.