Kaikille sivuillani vieraileville ja lukijoilleni toivotan, siunattua Uutta vuotta!

Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta. Siunaten Liisa Rantasaari.

Kiitävi aika

”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.” Saarnaaja 3. 1. ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” Apt. 17. 30 – 31. KR. 33/38.

Vuosi 2016 , on päättymässä. Gronologinen ajanlasku on eri kulttuureissa erilainen. Nolla vuosi on aloitettu, jostakin merkittävästä historiallisesta tapahtumasta. Länsimainen kalenterimme, nolla vuosi alkaa Kristuksen syntymästä. Kristuksen syntymä on kristityille merkittävä tapahtuma. Kristuksen syntymä on historiallisesti ja maallisesti merkittävä, mutta kristityille hengellisenä tapahtumana erityisen tärkeä. Ajan lasku käsittää vuorokautta pidemmät ajanjaksot, kuukaudet ja vuodet. Ajan mittaamiseen kuuluu vuorokautta lyhyemmät ajanjaksot. Järjestäytyneelle yhteiskunnalle on ajanlasku tärkeää monista erisyistä.

Raamatussa todetaan Vanhan liiton aikaan jo tosiasia, ” kaikella on määräaika ja aikansa joka asialla.” Vuoden vaihtuessa ihmisillä on tapana miettiä mennyttä aikaa ja tapahtumia ja pohtia tulevaisuuden näkymiä. Vuodenvaihde on monissa eri yhteyksissä tilinteon aikaa. Jotenkin, vuoden vaihtuminen pysäyttää ihmisen ajattelemaan ajankulkua ja sen käyttöä. Monesti koetaan, miten aika kuluu liian nopeasti. Erityisesti ajan kulun nopeutumisen huomaa ikääntyessä. Ajanmittari on sekunnilleen vakio. Aikaa on vuorokaudessa, tasan saman verran, iästämme huolimatta. Vanhempana ihminen hidastuu, eikä siten työn tekeminen ole tehokasta, tuotoksemme vähenevät. Tulee illuusio, päivien pituuden lyhentymisestä. Samoin meidän kehomme toiminnat hidastuvat ikääntymisen myötä. Lohdutaneeko tieto, ensivuoteen, lisätään senkunti aikaa lisää. Atomikelloon, jota pidetään kaikkein tärkimpana ajan mittaajana, siirretään sekunti lisää. Lyhyt sekunti, silmänräpäys, on myös Raamatullinen aikayksikkö. Silmänräpäyksessä Kristuksen toisen tulon yhteydessä, temmataan Hänen omansa Hänen mukaansa, taivaan hääjuhliin. Kristus Veri-ylkämme, noutaa morsiamensa, seurakunnan pois maanpäältä.

Elämämme pituus, on Jumalan tiedossa. Jumalan siunauksena ihmiselle annettu viisaus, on kehittänyt lääketiedettä siten, että elämänkaaren keski-ikää on saatu nostettua. Ihmiset elävät aiempia aikoja pidemmän ajanjakson. Kuitenkin, johonkin tapahtumaan, jonain päivänä jokaisen elämä päättyy. Maanpäällä ei ole ainutta kuolematonta ihmistä.

”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. ” Ps. 139. 16. KR. 33/38.

Voimme joskus ihmetellä, miksi asun jollakin paikkakunnalla tietyn ajan ja muutan toiseen paikkaan? Joidenkin ihmisten asuinpaikka pysyy koko eliniän ajan samana. Miksi näin?

”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,..” Apt. 17. 26. KR. 33/38.

Me synnymme tänne maailmaan, siksi että löytäisimme tämän elämän aikajakson aikana pelastuksen, Jeesuksessa Kristuksessa. …”että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;” Apt. 17. 27. KR. 33/38.

Hämmästyttävän tarkkaan Raamatun sana tietää ihmisestä kaiken. Jumalan sana on täysin luotettavaa Sanaa.

Mikäli elämme uskossa Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ennalta meille suunnittelemat tehtävät saavat kauttamme toteutua. Uskoon tuleminen ja Kristuksen sisäinen tunteminen, yhdessä Pyhän hengen täyteyden kanssa, toteuttaa Jumalallisen suunnitelman elämässämme. Tärkeintä on ensin löytää Jeesus Kristus ja vastaanottaa pelastustyö lahjana vastaan. Jos emme pääse uskoon sisälle, emmekä ota Jeesusta vastaan elämäämme. Meidän maallinen elämäntehtävä ei toteudu Jumalan suunnitelman mukaisesti.

Jokaiselle ihmiselle on annettu erityinen etsikkoaika, jolloinka Jumala vetää erityisesti ihmistä yhteyteensä. Jumalan Pyhä henki vetää ihmistä puoleensa ja tarjoaa armoaan ja rakkauttaan tuona aikana. Jumalan kutsuu seuraamaan Jeesusta Kristusta Vapahtajaa voimallisesti. Jumala puhuu eritavoin tai erinäisten tapahtumien kautta tuolloin ihmiselle. Tässä tilanteessa tulee huomioida, että kyse on Jeesuksen erityisestä ajasta kutsua ihmistä yhteyteensä ja seuraajakseen. Jeesus on Pyhän henkensä kautta, aktiivisesti kolkuttamassa syntisen sydämen ovella. Saadakseen sijan ihmisen sydämessä, saisi asunnon ihmisessä. Hän sanoo, ”rauhan minä annan sinulle.” Hänen armoansa ja rakkauttaan Kristus tarjoaa ilmaiseksi. Kaikki maksettiin Golgatan ristillä ja Jeesus toteutti Isänsä, Jumalan tahdon. Etsikkoaikana Hän tahtoo muuttaa elämäntyyliin, joka vie muuten kadotukseen, ellei tarjousta huolita ja se pidetään liian halpa-arvoisena.

Toivotan kaikille lukijoilleni ja sivuillani vieraileville

Tule Herra Jeesus

”Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. ” Luuk. 2. 10 -11. KR. 33/38.

Jumala lähetti, ainosyntyisen Pojan Jeesuksen maailmaan, tuomaan ilon kaikelle kansalle. Kaikki kansat ja kansakunnat kaikkialla maailmassa, ovat pääseet osalliseksi Jumalan suuresta lahjasta. Taivaan ja maan ikiaikojen Jumala, lähetti Uhrikaritsan. Hänen tiensä johti ihmisenä täytetyn tehtävän jälkeen Golgatalle. Jumala oli 2000 vuotta sitten maanpäällä. Hän opetti ympärillään elävää kansaa juutalaisessa yhteisössä. Miksi Israelin kansa pääsi ainoana kansana erityisasemaan?

Israelialaiset olivat Egyptin orjuudessa ollessaan jo Jumalan valittu kansa. Vanhan liiton profetiat ilmoittavat tämän.

”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti
sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.” Jes. 43. 1. KR. 33/38.

”Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani, ja Israel, jonka minä
olen valinnut. ”Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle,
niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla.
Mikä sanoo: ”Minä olen Herran oma”, mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: ”Herran oma”, ja ottaa Israelin kunnianimeksensä. ” Jes. 44. 1, 3. 4– 5. KR. 33/38.

Vaikka israelilaiset eivät Jeesuksen maanpäällisen vaelluksensa aikana, uskoneet Jeesusta Vapahtajakseen, silti Jumala ei ole valintaansa katunut. Israelin kansa on edelleen Jumalan valittu kansa. Israelilaiset ovat monia kertoja ihmiskunnan historian aikana, saaneet kokea vainoa. Juutalaiset ovat olleet pakolaisina, heitä on surmattu yksinomaan siksi, että he ovat sukuperältään juutalaisia, israelilaisia. Jumalan valitun kansan sukujuurta. Hajaantuneina eripuolille maailmaa, he ovat saaneet olla suureksi siunaukseksi muille kansoille. Juutalaisilla on paljon sellaista tietoa ja taitoa, joka on siunannut kaikkia ihmisiä maapallolla. Tietämättään isralilaiset ovat olleet siunauksena monille ihmisille. Jumala on tätä kansaa siunannut. Egyptin orjuudesta pääsystä lähtien, he ovat olleet Jumalan näkökulmasta katsottuna niskoittelivia, tästä huolimatta Jumala on ollut armollinen heille. Jumala on Israelin nimeltä kutsunut omaksi kansakseen.

Vihdoin 1948, Israel, päätyi omaksi itsenäiseksi valtioksi. Tämän jälkeen Israel on edelleen ollut useiden konfliktien näyttämönä. Kuitenkin Jumalan käsi on ollut Israelin yllä ja siunannut Israelia. Kansa on saanut voittaa vastustajansa erilaisien konfiktien tullessa maan kohtaloksi. Israelin kansa, kykenee puolustamaan pinta-alataan pientä maata, missä asuu väkevä kansa. Kaikki juutalaiset jotka vielä ovat hajaantuneet eri kansojen sekaan, palaavat omaan maahansa takaisin. Jatkuvasti on muuttoliikettä Israeliin. Siunataan me kaikki kristityt Israelia ja israililaisia, näin siunaajatkin saavat kokea suuret Daavidin armot.

Daavidin sukujuuren vesa, Jeesus syntyi ja toi ilon maailmaan. Riemullista on tietää, Jeesus Kristus maailman Vapahtaja on kaikkien ihmisten Vapahtaja ja antaa ilon ja rauhansa. Kolmekymmentä hopearahaa, oli Jumalan Pojan hinta tälle maailmalle, jonka Jeesuksen oma opetuslapsi, Juudas Jeesuksen ilmiannosta maksoi. Juudaksen osa ei ollut kadehdittava. Juudaksen teko oli pitkäajan synnillisen elämän loppuhuipentuma.

Synti ja synnillinen elämäntapa, vaikka se ihmisten silmissä on viatonta, johtaa aina hirmutekoihin. Johtaa eroon Jumalasta ja Jeesuksesta, tässä ajassa ja vielä tämän elämän jälkeen, ikuiseen eroon Jumalasta. Synnintekijän tie vie kadotukseen, ellei tehdä parannusta ajoissa. Kuinka suuri määrä Juudaksia elää tänäkin aikana kristityiksi itseään kutsuvien keskuudessa? Jumala yksin tietää lukumäärän. Juudas meissä syntisissä esiintyy niin ovelasti ja viattomana, ettei toiset lähellä olevat sitä havaitse. Kaikki näkevä ja tietävä Jumala, näkee syvälle sydämeen ja tietää kaikki. Häneltä emme ole salassa missään.

Verotuksesta uusi aika alkoi

”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.
Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.
Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. ” Luuk. 2. 1 – 3. KR. 33/38.

Keisari Augustukselta kävi käsky, oli lähdettävä antamaan nimi veroluotteloon. Verotus ei siten ole nykyajan käsite, se on ennen Jeesuksen syntymää tapahtunut tosiasia. Verotuksella on oma tärkeä tarkoituksensa, yhteiskunnan ja valtioiden palvelut eivät toimisi, ellei kansalta kerättäisi verotuloja.

”Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.” Luuk. 2. 4 – 7. KR. 33/38.

Maria ja Joosef odottivat lasta. Lapsi oli saanut alkunsa Pyhän hengen vaikutuksesta. Joosef ei siten ollut biologinen isä tulevalle lapselle. Juutalaisessa kulttuurissa, kihlaus vastasi avioliittoa, jotenka Joosefin ja Marian kohdalla toteutui Raaamatullinen avioliittomuoto. Heillä oli aito avioliitto. Lasta odotettiin avioliitossa elävän pariskunnan kotiin. Kaikki äidit tietävät, raskauden ajan ihanuuden, mutta lopussa olevat hankaluudet.

Mikään olotila ei voinut olla esteenä, veroluotteloon merkitseminen oli tärkeää ja käsky annettu. Niin Joosef ja Maria lähtivät vaivalloiselle matkalleen, Beetlehemiin. Aasin selkä ei ollut Marialle, paras istuinpaikka tuossa tilassa ollessa. Hitaasti aasi löntysteli kohti kaupunkia, Joosefin kulkiessa rinnalla ja tukiessa Mariaa. Lopulta perille päästyään, he havaitsivat, majapaikat olivat täynnä, olihan tuon ajan koko maailma nyt liikkeellä. Ihmisiä parveili Betlehemin kaupungin kaduilla. Majapaikka oli saatava, siihen sai nyt kelvata karjasuoja. Tärkeintä oli lämpö. Taivasalla, olisi ollut kylmää. Päiväntasaajan eteläpuolella yö on kylmä.

Inhimillisesti ajattelen, aasin töyssytys saattoi nopeuttaa synnytyksen alkua, . Kuitenkin Jumalan suunnitelmien piti käydä toteen. Joosefin ja Marian lapsen oli määrätty aikojen alussa, syntyväksi Beetlehemiin.

”Eikö Raamattu sano, että Kristus on oleva Daavidin jälkeläisiä ja tuleva pienestä Beetlehemin kaupungista, jossa Daavid oli?” Joh. 7. 42. KR. 33/38. Kristus, Messias, maailman Vapahtajan alkutaival ei ollut loistelias eikä ylellinen. Karjasuojan ruokakaukalo, oli Hänen ensimmäinen makuupaikkansa. Jumalan suunnitelmien piti käydä toteen viimeistä piirtoa myöden. Jeesus Vapahtaja, ei tullut ylhäisten Vapahtajaksi. Hän tuli kaikkien Vapahtajaksi. Niin alhaalla, kenkään ei kulje, ettei siellä Jeesus olisi. Hän tuli vapauttamaan kaikkein kurjimmaksi tuntevan ihmisen. Prostitioidut, kaikki ala-maailmassa elävät, vangit, huumeiden- ja päihteiden orjat, murhaajat, kaikki ovat Kristukselle samanarvoisia. Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Ihmistä ei vaivaa lääketieen kriteerein määriteltävä sairaus. Ihmisen pahin sairaus on syntisairaus ja siitä aiheutuvat ongelmat. Ihmisen pahuus alkoi Aadamista ja Eevasta, ensimmäisistä ihmisistä. Jokainen meistä on sisimmältämme pahan vallassa ja siten teemme syntiä. Yksikään ihminen ei voi kerskata hyvyydellään. Näitä kerskailijoita tosin on.  He eivät tarvitse  Jeesusta, Vapahtajaa. Koska ovat omasta mielestään puhtaita ja virheettömiä. He pitävät itseään täysin terveinä. He ovat ylpeitä ja eksyneet, oman erinomaisuutensa viidakkoon. Heitä ohjaa paholainen valheineen. Ylpeyden ja erinomaisuutensa tunnon tuottaa paholainen. Heidän kerskauksena ovat, erinomaiset työnsä ja tekonsa. He ovat omasta mielestään, toisia ihmisiä parempia. Heille Jeesus on naurettava taruolento. Kuitenkin Raamattu todistaa jokaisesta ihmisestä, jokainen meistä on syntinen ja synnissä syntynyt.