”Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu. Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,
se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana. Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?
Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,
niin köyhyys käy päällesi niin kuin rosvo ja puute niin kuin aseistettu mies.” Sananl. 6: 6-11. KR. 33/38.
Vielä tähän aikaan vuodesta, Suomessa ei voida tätä kehotusta noudattaa sanatarkasti.
On kylmää ja muurahaiset ovat pesissään. Kuitenkin kesän saapuessa nämä ahkeruuden esikuvat lähtevät ahertamaan. Heitä Raamattukin meitä kehotetaan katsomaan, kuinka ahkeria ovat ja mitä saavat aikaan ahkeruudellaan. Jopa viisastumme, seuratessamme muurahaisten touhuja. Jopa nuo pienet eläimet saavat meidän ihmiset häpeämään toimeliaisuudellaan.
Monesti me ihmiset työpaikoillamme teemme ahkerana töitä, silloin kun esimies on lähellä. Olemme silmänpalvojia, mutta esimiehen lähdettyä, teemme työtä siten kuin meitä huvittaa.
Kunhan kaikkein välttämättömin tulee tehdyksi ja palkka tulee tehdystä työstä. Kuitenkin asia on niin, että monet esimiehet seuraavat työntekijää sivusta, niin ettei työntekijä sitä edes huomaa.
Jos nyt esimiehen tullessa lähellemme työskentelemme ”hullunlailla”, saatamme itsemme naurunalaiseksi, eihän viisas esimies sitä työntekijälle suoraan sano, mitä näkee kun ei ole lähettyvillämme.
Muurahaisilla ei ole päällysmiestä, ei johtajaa mutta kuitenkin he ahkeroivat työssään. On meillä ihmisillä oppimista heistä.
Tämä sananlaskun kehotus on tarkoitettu ajalliseen ahkeruuteen, ansion hankkimiseen elääksemme, niin palkkatyöstä kuin luonnon antimista. Ihmisen on tehtävä työtä elääkseen, jos ei sairaus tai jokin vamma, eikä ikä ole esteenä. Tämä työnteon ”kirous” saatiin syntiinlankeemuksemme seurauksena.
Jos meillä on muurahaisista opittavaa ajallisissa asioissa, kuinka hyvää opetusta saammekaan hengellisiin asioihin, hengelliseen työntekoon ja yleisesti Jumalanpalvelukseen.
Meille on toinen pieni opettaja mehiläinen, koko sen elintapa on opetusta meille ihmisille. Etenkin mehiläisen elintapa on esimerkki, kuva tosi uskovasta.
Kedon kukkasista mehiläinen etsii nestettä, mistä ne valmistavat vahaa ja hunajaa, jotka ovat hyödyllisiä aineita. Nestettä ne imevät kukasta, niin syvältä kuin mahdollista, ja niin paljon kuin mahdollista, ja ottavat sitä niin paljon, kuin kantaa jaksavat ja vievät sen omaan asuntoonsa.
Jumalan sana ja Kristuksen risti, ovat mitä ihanin, rikkain ja suloisin puutarha. Uskova saa oleskella, tässä puutarhassa ja imeä Jumalan sanasta, niin syvältä kuin pystyy, Kristuksen kärsimyksistä ja ristin sanomasta, Sanan nestettä ja voimaa. Näin Jeesus saa rukouksessa valmistaa meitä, hyödyllisiksi työvälineiksi, muiden opettajiksi ja lohduttajiksi. Jotta Jeesuksen sanat ja teot, olisivat pelastusta ja siunausta tuottavia lähimmäisillemme.
Kristitty joka on oleskellut Jeesuksen Sanan puutarhassa ristin juurella, levittää ympärillensä hyötyä ja iloa. Ihminen joka täyttyy Jumalan Sanan tutkimisesta ja rukouksessa viipymisestä, niin täyteen siunauksia ja voimaa, kuin mehiläinen, joka taakkoineen palaa kukista, hänestä tulee siunaus sinne missä hän liikkuu ja on. Hänestä tulee valo, sille paikkakunnalle, missä asuu ja hän heijastaa Kristus-valoa ympäristöönsä. Uskova joka ei voi elää, eikä pysyä voimassa ilman Kristusta Jeesusta, joka seuraa häntä kaikkialla ja pysyy siellä missä Jeesuskin, on yhtä uskollinen Jeesukselle, kuin mehiläinen on kuningattarelle.
Mehiläinen työskentelee salassa, se ei halua että kukaan näkee toimintaansa, kuin kuningatar. Mehiläinen muuraa kiinni kaikki ikkunat ja ovet, ettei kukaan pääse näkemään sitä, ei edes voi tirkistellä mehiläisen tekemisiä.
Näin uskovankin pitäisi tehdä työnsä, niin ettei vasen käsi tiedä mitä oikea tekee. Oikealla asenteella varustettu uskova tahtoo, että vain Jeesus tietää mitä hän salassa tekee. Oikealla asenteella varustettu uskova ei laita hyviä töitään toisten nähtäväksi, eikä tee hyviä tekojaan siksi, että ihmiset näkisivät ja kiittäisivät häntä.
Mehiläinen eroaa taas hämähäkistä siinä, ettei se kehrää eikä eritä omasta ruumiistaan mitään, se etsii kukasta sitä, mitä Jumala on antanut.
Oikeassa suhteessa Jumalaan oleva uskova, ei myöskään etsi mitään itsestään, ei tuo esiin itseään, vaan hänen elämän voimansa ja tekojensa motiivit löytyvät Kristuksesta ja Hänen työstään, Hänen kärsimyksestään ja ylösnousemuksestaan. Pyhän hengen voimasta, Jumalan sanasta, joka kestää muuttumattomana iäti. Oppikaamme siis näiltä pieniltä, suuria viisauksia. Rukoilkaamme myös Jumalaa meille antamaan viisautta ja opetusta oikeaan, uskovan elämäntapaan. Hän antaa viisauttakin anovalle, näin Sanassa luvataan.
@LR.
Liisa Rantasaari 