”Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.” Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” Luuk. 10. 38 – 42. Kr. 33/38.
Evankelista Luukas on kirjannut muistiin tämän edellä kerrotun Jeesuksen vierailun ystäviensä kodissa. Jotain erikoista tässä Jeesuksen ” kotikäynnissä” oli, koska se on Raamatuun kirjoitettu ja vielä meidän aikanammekin luettavissa. Onhan aivan tavallista, vieraan tulessa kotiin, laitamme tarjottavaa vieraalle. Kehottaahan Raamatun sanakin olemaan vieraanvarainen, jotenka Martta teki parhaansa, jotta Jeesus saisi hyvät tarjoilut. Varmasti Jeesus oli matkasta väsynyt ja janoinen, ehkä nälkäinenkin, jotenka on aivan oikein, laittaa pöytä ” koreaksi”. Mitä kaikkea Martta mahtoikaan puuhata Jeesuksen vierailun aikana, ei Raamattu meille kerro.
Martta palveli Jeesusta, mutta marisi Jeesukselle, ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.”
Martan valitus, kuvastaa ettei Martan suhde palvelustyöhön ollut oikea. Martta taisi olla katkera sisarelleen, joka nauttii vieraan läsnäolosta, eikä valmistellut tarjoilua vieraille. Sisarus kateus on melko yleistä ihmisten kesken, eikä Martta ja Maria tehneet poikkeusta, näin Raamattu osoittaa että Jeesus kohtasi inhimillisiä ihmisiä, eikä täydellisiä pyhimyksiä, kuten me saattaisimme olettaa, olihan Hän itse Pyhä. Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumalan Poika, joka omisti Jumaluuden, silti Hän oli tavallinen ihminen tavallisten ihmisten joukossa.
Mitähän Martta mahtoikaan ajatella, kun ei saanut Jeesukselta myötätuntoa valitukselleen? Jeesus oli Marian puolella. ”Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”
Jumalan valtakunnassa tehdään monenlaista palvelustyötä. Evankeliumin saarnaaminen on ensisijalla. Käydään sairaiden ja vanhusten luona, tehdään diakoniatyötä. Monet massatapahtumat toteutetaan vapaaehtoisten voimin. Koska palvelustyötä on runsaasti. Mariat istuvat valmiiseen pöytään, kirkon penkeissä ja kokoushuoneissa. Ovatko nämä ” Mariat” Jeesuksen näkökulmasta valinneet hyvän osan, jota ei heiltä oteta pois? He saavat kuunnella jumalanpalveluksissa valmista saarnaa, jonka pastorit tuovat esille. Onko heillä hyvä osa?
Lukiessani tätä Raamatun kertomusta Jeesuksen ” kotivierailusta”, mieleeni nousi ajatuksia, joita tässä tahdon jakaa. Saatte tehdä lukijoina omat johtopäätöksennne, olenko oikeassa vain väärässä, ajatuksieni kanssa? Mikään lähimmäisen palveleminen ei ole Jumalan tahdon vastaista, sitä ei Jeesus varmasti tässä tahtonut tuoda esille. Mutta palvelimisesta voi tulla päätarkoitus ja se, miksi me palvelemme jää sivuseikaksi. Jo nyt on nähtävissä mihin johtaa vääränlainen palvelumieli, se johtaa suorittamiseen. Todelliseen lähimmäisen kohtaamiseen ei ole aikaa. Hädässä olevan ihminen jää yksin ongelmiensa kanssa, koska muu palvelu on tärkeämpää.
Moni sisar ja veli seurakunnassa kokee olevansa, yksinäistäkin yksinäisempi, jos hän ei jostakin syytä voi olla näissä ” palvelujoukoissa” mukana, sillä moninainen puuhailu vie ajan, joka tulisi käyttää lähimmäisten hyväksi. Nykyisin on pastoreilla ja papeilla, lähes kaikilla seurakuntien palveluksessa olevilla virka-aika, silloin voi tavata ja tilata aika keskusteluun.
Onko ihmisen hätä ja avuntarve, kellonajoista riippuvaista? Ei, jokin päivystys pitäisi olla joka seurakunnassa, myös tavallinen rivijäsen tulisi olla tarvittaessa tavattavissa. Aikamme on kiireinen ja pastorit väsyvät, jotenka on ymmärrettävää etteivät he aina voi olla tavattavissa. Mistä muuten kiire on tullut, koska aikaa on maailman perustamisesta lähtien ollut tasan samanverran kaikkina vuorokauden aikoina? Raamattu kertoo, kuinka Jeesus ja opetuslapset menivät lepäämään välillä, silti kansa tungeksi heidän luokseen. Milloinkaan Jeesus ei torjunut avunantoa, jos joku sitä pyysi, vai oliko sellaisia tilanteita?
Me palvelemme, koska Jumalan valtakunnassa sisällä olevat on kutsuttu palvelemaan. Tässä työntouhussa unohdetaan kenen vuoksi me palvelemme? Jeesuksen kanssa seurustelu jää vähäiseksi tai olemattomaksi. Ei muisteta rukoilla kuin iltarukous ja nukahdetaan väsyneinä. Raamatun lukemiseen ei jää aikaa. Peukalotuntumalla otettu Raamatunjae, ei ruoki tarpeeksi. Se on liian pieni suupala, pitää syödä pitkään ja hyvin pureskelleen Sanan leipää. Jeesus on läsnä Sanassaan ja siitä saamme opetusta. Raamattua lukiessa olemme Mestarin jalkain juuressa, kuten Maria oli Jeesuksen opetettavana. Maria kuunteli mitä Jeesus puhui.
Pyhän henki tulee uudestisyntyneen Jumalan lapsen sydämeen, isäntä sydämessä vaihtuu. Pyhän hengen kaste, samoin tulee meihin, kuten tuli ensimmäisenä Helluntaipäivänä opetuslasten päälle. Pyhän hengen kastetta meidän tulee rukouksessa anoa Jumalalta. Kuten tekivät ensimmäiset opetuslapsetkin. Jeesus sanoo: ” Jokainen anova saa.” Hän on luvannut omilleen toisen Puolustajan.
”Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.” Joh. 14. 14 – 17. KR. 33/38.
Toinen Puolustaja, Pyhä henki antaa voimaa ja virvoittaa sieluamme. Pyhän hengen kasteen kokemus, ei ole vain Raamatun ajan tapahtuma vaan kuuluu tähän aikaan, missä elämme. Evankelisluterilaisen taustan omaavana, tiedän että kirkon piirissä vähän opetetaan tästä asiasta. Kaikki eivät hyväksy Pyhän hengen kastetta ollenkaan, koska heidän mielestään se oli vain Raamatun aikaan kuulunut tapahtuma. Jotkut pitävät sitä ”hurmahenkisyytenä”, jota pitää karttaa. Mutta saisi Pyhän hengen kaste olla myös valtakirkon opetuksessa, koska se on keskeisimpiä asioita uskossa kasvamiselle. Jos uskostamme puuttuu Pyhän hengen kaste, meiltä puuttuu ”ydinreaktori” voiman lähde. Vieraat kielet, joita ei ole missään koulussa opetettu kasteen saajalle, ovat merkkinä Pyhän hengen kasteesta. Joillekin kielet jäävät pysyväksi rukouskieleksi, jota kannattaa käyttää. Pyhä henki puhuu sanoja, joita emme itse ymmärrä mutta Jumala sydänten tutkija tietää, mitä me Hengessä rukoilemme. Omissa ” kammioissamme” rukoillessa, tämä on mitä parhain työväline, sielu virvoittuu Pyhän hengen voidellessa meitä. Marian kiinnostus Jeesuksen opetuksesta, Jeesuksen olessa hänen kodissaan, kertoo kuinka paljon Maria rakasti Jeesusta. Martta rakasti varmasti myös, eihän hän muuten olisi touhunnut moninaisia touhujaan, Jeesus näki ettei Martan palvelumieli ollut puhtaista motiiveista lähtöisin. Hän ehkä halusi näyttää Jeesukselle ”kuinka minä tässä nyt teen palvelutöitä Jeesus sinulle” Kuinka monella nykyajan kristityllä on tällainen näyttämisen halu? Tahdotaan näyttää ihmisille, kuinka tehdään hyvää Jumalan valtakunnan edistämiseksi. Kuitenkin tulokset jäävät heikoiksi ja katkeruus ja kateus tulevat sydämeen, koska puuttuu todellinen voima Pyhä henki ja Sanan ruoka on jäänyt nauttimatta. Neuvottelut ”työnantajan” kanssa ovat jääneet lyhyiksi ” sivupuheluiksi.”
”Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa.”
Jeesus on yksi ainoa, joka on ihmisen elämässä tärkein. Enenpää emme tarvitse, sillä Jeesuksessa meillä on kaikki, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitsemme. Mikäli olet Jeesuksen oma, Jeesus vierailee luonasi Sanan kautta, rukouksessa Hän keskustelee kanssasi. Puolustaja Pyhä henki antaa virvoittavaa Elävää vettä joka antaa voimaa elää ja tehdä työtä. Joka antaa rakkauden palvella Jeesusta ja lähimmäisiä, lähellä ja kaukana. Jeesus antaa siunauksensa kaikkeen työhönsä, joka on Hänen hyvän tahtonsa mukaista. Jeesus kasvattaa meitä kärsivälliseksi erinäisin koetuksin. Hän on matkaoppaamme. Jos synti saa meistä otteen tai lihan mieli, saamme pyytää Jeesukselta kaikki syntimme anteeksi, aloittaa alusta mikäli kaadumme tekojamme ja hylkäämme ne. Elämän myrskyissä Hän on läsnä, vierellämme. Väsyneen Hän ottaa sylihoitoonsa. Hän nostaa kantaa ja vie perille kerran taivaan kotiin.
Ihmisinä me olemme inhimillisiä ja helposti elämiseen liittyvät huolet ja murheet tarttuvat takkiin. Huoledimme ja hätäilemme silloin kuin rukousvastaukset tuntuvat viipyvän. Kuitenkin Jeesus ymmmärtää meitä parhaiten ja Hän vastaa aina rukouksiimme, tavalla tai toisella. Joskus odottavan aika käy pitkäksi. Mutta Marian osan valitessamme, kestämme kaikki.
Jumalan vastustaja käyttää joskus välikappaleena, jopa Jeesuksen omaa, jos tämän uskonelämä on päässyt viilenemään, yrittäen lannistaa Jumalan lapsen maahan. Myös moni lihallinen uskova saattaa tietoisesti tehdä samaa. Kiusata ja pahoittaa Jeesuksen oman mielen. Mutta Jeesuksessa meitä saa parjata, kiusta, heittää kiviä, laittaa kapuloita elämämme tielle. Kristuksen oma on aina Voitajan puolella, hänellä on hyvä osa.
Puolustaja Pyhä henki auttaa ja antaa voimansa kestää kaikki vihollisen kavalat juonet ja lihallisella mielellä tehdyt kiusanteot. Kristitty siunaa niitäkin jotka kiroavat meitä tai tekevät meille ilkeyksiään. Jumala tuomarimme edessä jokainen vastaa teoista, niin hyvistä kuin huonoista. Siksi Jeesuksen oma ei tuomitse kuin synnin ja kaikki, mikä on vastoin Raamatun sanaa, on syntiä. Kuitenkin lopullisen tuomion kaikille tekee Jumala, Hän tietää sydämen tilan parhaiten. Hän näkee syvälle sydämeen, ihminen näkee vain ulkokuoren, jotenka viisasta jättää kaikki tuomarin valtuudet Jumalalle. Valitaan siis Marian osa, niin meille käy hyvin.
”Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Niinkuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina”. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. ” Room. 8. 31 – 39. KR. 33/38.
@LR.
Liisa Rantasaari 