”Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret,
neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: ”Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi.” Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.
Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” Luuk. 1. 26 – 33. KR. 33/38.
Vanhassa testamentissa naisella ei ollut hengellistä johtajuutta, nainen sai olla mukana jumalanpalveluksissa ja erilaisissa uhrimenoissa, sekä maallisissa tehtävissä. Mies oli hengellinen johtaja, perheenpää sekä perheen elättäjä, ei nainen. Syy tähän löytyy syntiinlakeemuksesta, nainen oli heikompi ja on edelleen heikompi, nainen meni Saatanan ansaan, Saatana tiesi tämän naisen heikkouden.
Enkeli Gabrielin ilmestyminen neitsyt Marialle, tuon aikakauden kontekstista katsottuna erikoinen poikkeus. Enkeli sanoi: ”Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi.”
Enkelin ystävällinen ja rauhoittava tervehdys, sai syystäkin Marian hämmästymään. Marian ja enkelin kohtaamisessa, poikettiin kaikista hengellisistä ja kulttuurillisista säännöistä. Jumala kun ilmestyy, Hän poikkeaa kaikesta tavanomaisesta, kaikki on yliluonnollista. Kaikki rajoitukset jotka ihminen asettaa, ne rikkoutuvat.
Enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.
Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.”
Marian uskon vaellus Jumalan kanssa oli ollut hurskasta. Hän rakasti koko sydämisesti Jumalaa, eikä varmasti ollut poikennut, sivupoluille ja jos ihmisenä olisi niin tehnytkin, välittömästi hän oli tehnyt tosi parannuksen Jumalan edessä. Siksi Jumalan enkeli voi sanoa, Marian olevan armoitettu Jumalan edessä. Nyt enkeli ilmoittaa, että Maria olisi saanut armoa, armon päälle. Kuinka suuri onkaan Jumalan armo ja rakkaus, meitä ihmisiä kohtaan jos ehyellä sydämellä ja totta tehden vaellamme Jumalan kanssa. Jumala armahtaa ja armoittaa, antaa armoa yhä enenevässä määrin. Näin sai nyt Mariakin kokea, enkeli Gabriel ilmoittaa Marialle suuresta tehtävästä, jonka hän tulisi tekemään, Jumalan valtakunnan hyväksi ja koko ihmiskunnan hyväksi.
Enkelin sanoma tuli Marialle, ””huonoon aikaan”, koska evankelista Luukas kertoo, kuinka Maria oli sanonut, enkelille: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?” Luuk. 1. 34. KR. 33/38. Vastoin muiden uskontojen säädöksiä, kristittyjen Mooseksen laki, asettaa miehelle vastuun, naisen hoivaamisesta ja huolehtimisesta. ”Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen.” 2. Moos. 22. 16. KR. 33/38. Nainen vaatii heikompana, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin, miehen hoivan ja turvan. Miehen tulee kaikissa tilanteissa puolustaa naista. Jumala on kaikki viisaudessaan tämän asettanut, siitäkin huolimatta että nainen alunpitäen lankesi syntiin. Vastuu syntiinlankeemuksestakin on miehellä, Adamin olisi pitänyt suojella Eeva Saatanan houkutukselta, näin ei kuitenkaan tapahtunut. Jotenka pääsi tapahtumaan pahin, mikä ihmiskuntaa ikinä saattoi kohdata. Ikuinen ero Jumalasta. Mies ei toteuttanut hänelle annettua vastuuta naiseen nähden.
Kuitenkaan Jumala ei vihaa ihmisistä vaan syntiä, siksi Hän ei pidä vihaa iankaiken. Hän oli kerran syntiinlankeemuksen jälkeen suuttunut tähän syntiseen ihmiskuntaan ja päätti hukuttaa kaikki ihmiset maanpäältä. Silloinkin oli eräs Jumalan palvelija, joka oli hurskas ja nuhteeton Jumalan edessä, Nooa. Hän noudatti Jumalan kehotusta, tehdä arkki, mihin saivat mennä ihmiset suurta veden syöksyä pakoon. Kukaan ei Nooan rakennuspuuhia ottanut vakavasti. Voin vain kuvitella, miten Nooan tehdessä valtavaa arkkiaan, ympäristössä elävät ihmiset naureskelivat ” höpsähtäneen” uskovaisen puuhia. Nooa saarnasi sanoin ja teoin ja hänelle naurettiin.
Ei suuret vedetkään voineet lopettaa syntiä maanpäältä. Jumala tästä huolimatta, laittoi merkin taivaalle, osoittamaan ettei Hän koskaan tule lopullisesti tuhoamaan ihmiskuntaa. Sateenkaari on tämä osoituksena. Jotkut tietoisesti Jumalan tahtoa vastaan rikkovat ihmiset, ovat ottaneet sateenkaaren merkikseen, se ei kuitenkaan tee tästä syntiä harjoittavasta joukosta synnitöntä. Sateenkaari osoittaa vain, että Jumala rakastaa syntisiä ihmisiä, se ei pelasta ketään. Uusi Nooasta kasvanut sukupolvi oli yhä syntiin taipuvainen ja teki pahoja tekoja Jumalan tahtoa vastaan. Mekin jokainen olemme Nooan jälkeläisiä, olemme syntistä sukukuntaa. Jumala rakasti mittaamattomalla rakkaudellaan, tätä kurjaa ihmiskuntaa, Hän ei tahtonut ihmissuvun joutua kadotukseen, minne kaikki tahallista syntiä tekevät joutuvat, elleivät tee synneistään parannusta.
Jälleen Jumala osoitti rakkautensa ihmisiä kohtaan , Hän, Jumala oli tekemässä, valtavia asioita Marian kautta.
”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. Luuk. 1. 35. KR. 33/38.
”Silloin Maria sanoi: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”. Luuk. 1. 38. KR. 33/38.
Maria nöyrä Jumalan palvelijatar otti vastaan tehtävän, hän tahtoi toteuttaa Jumalan tahtoa kaikessa. Maria oli kihloissa Joosefin kanssa, joka tuon ajan kulttuurissa merkitsi, juridisesti ja vastuullisesti avioliittoa. Kristinusko on ainut usko maanpäällä, joka velvoittaa miehen ottamaan vastuun naisesta, silloinkin jos nainen on ollut esiaviollisessa suhteessa. Naista ei saa hylätä eikä jättää heitteille, kristinusko on naista kunnioittava ja suojeleva usko. Mooseksen laki sanoo. ”Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen.” 2. Moos. 16. KR. 33/38.
Marian kohdalla ei ollut tällaisesta esiaviollisesta suhteesta kyse. ”Niin Maria sanoi enkelille: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?” Luuk. 1. 34. KR. 33/38. Jumala tiesi Marian puhtauden, siksi Maria oli kelvollinen tehtävään jonka Jumala antoi. Ellei näin olisi ollut, ei Mariaa olisi valittu tähän tehtävään.
Jumalalla on tapansa kouluttaa ja kasvattaa ihmiset kutsumuksensa vastaavaan tehtävään. Mitä kaikkea Maria oli saanut kokea, ennen tätä kutsua, emme tarkkaan tiedä. Näin vaativa tehtävä on vaatinut paljon Jumalan työstämistä Mariassa. Hänen on pitänyt olla hyvin kuuliainen ja nöyrä ihminen, Jumalan ja ihmisten edessä. Hänen on pitänyt olla aina aralla tunnolla. Kärsivällisyys oli varmasti koeteltu usein. Vain koulutetut ja kasvatetut Jumala asettaa tehtäväänsä. Marian kutsumustyö oli ainutkertainen, eikä toista vastaavaa enää tule, kuitenkin edelleen Jumala kutsuu palvelijoitaan työmieheksi, hyvää tahtoaan toteuttamaan, siihen meitä kasvatetaan, jos antaudumme kasvatettavaksi. Monesti luovuttaessamme itsemme Jumalan käytettäväksi, emme heti tiedä, mikä meitä odottaa. Ei tiennyt Mariakaan.
Joosef ei aikeistaan huolimatta jättänyt Mariaa ja lapsen odotus oli varmasti Marialle siunattua aikaa. Raskaudessa on jotakin Jumalallisen salaperäistä ja jännittävää, sen tiedämme, me kaikki äidit jotka olemme olleet raskaana. Marian raskaus alkoin erikoisella ja ainutlaatuisella tavalla, Pyhän hengen saattaessaan hänet raskaaksi. Kaikki ne sanat, joita Maria sai kuulla enkelin sanoneen, oli monesti varmasti tulleet Marian mieleen raskauden edetessä. Enkeli ilmoitti edeltä jo lapsen nimen, Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.Näitä kaikkia ennustuksia Maria usein mietti mielessään.
Kuinka paljon Maria ymmärsi, tehtävän suuruudesta? Olihan hän ollut Jumalanpalveluksissa ja kuullut profettojen ennustuksia, saanut varmasti paljon hengellistä viisautta eritahoilta. Mahtoiko Maria ymmärtää hengellisellä tasolla, missä asemassa hän nyt oli? Osasiko hän enkelin ennustuksen välistä lukea, mitä kaikkea merkitsee olla Pyhästä hengestä raskaana, mitä velvoitteita se vielä tuo? Minkä tien Maria äitinä saa käydä?
Pyhä henki varmasti opetti Mariaa, hän kantoi Jumalan Poikaa, Jeesusta kohdussa. Tulevaa Kuningasta, jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Raamatusta saamme lukea, mitä Maria Jeesuksen synnyttyä sai kokea Jeesus-lasta kasvattessaan. Jeesus oli ensimmäinen pakolainen, joka joutui lähtemään kotimaastaan, ihmisen vihan tähden, vieraaseen maahan. Jeesus varttui iässä ja armossa. Hän oli usein temppelissä kuuntelemassa pappien opetusta. Hän sai usein taivaallisella viisaudellaan vanhempansa ihmetyksen valtaan. Hän lähti aikuisena toteuttamaan Isänsä tahtoa. Jeesus tiesi, miksi Hänen piti syntyä ihmiseksi, ihmisten keskelle. Hän tiesi olevansa Jumalan lähtettämä. Jeesus tiesi liiankin hyvin, mitä varten Hän oli keskuudessamme. Kuitenkaan Hän ei ilmaissut suoraan asemaansa, Hän tahtoi elää ihmisen osan juuri sellaisena kuin se on. Jumalan vastustaja Saatana, vietteli Jeesusta. Kuten tekee, vielä tänäänkin Jeesuksen seuraajille. Muotojumaliset, tekopyhät, ulkokultaiset uskonnolliset ihmiset, olivat kiusaamassa Jeesusta, sanoin ja teoin. Jeesus joutui monenlaisten ihmisten kohtaamaksi. Hän kohtasi, synnin siteissä olevia, fariseuksia. Hän kohtasi sairaita, rampoja etc. Kaikkia Hän auttoi ja rakasti. Hän oli täynnä armoa ja laupeutta.
Lopuksi vihollisen raivo sai loppuhuipentuman. Jeesus joutui petturi Juudaksen kavaltamaksi. Hän joutui muotojumalisten ihmisten vihan ja pilkan kohteeksi. Hän oli koko maanpäällisen vaelluksensa ajan vapaa synnstä. Kuitenkin Hänestä tehtiin syntinen, Hänet ruoskittiin ja piestiin ja luettiin pahaintekijöiden joukkoon. Ristinpuulla Hän sovitti ihmiskunnan kaikki synnit ja sairaudet. Hän sovitti vihollisuuden Jumalan ja ihmisen väliltä. Hänen Kuninkaan kruunuksi päähän asetettiin orjatappura kruunu. Hän kantoi itse ristinsä, eikä Hän ollut enää ihmisen näköinen. Niin runneltu Hän oli, minun ja sinun, koko maailman pahuuden tähden. Hänet ripustettiin ristille, sielläkin Hän osoitti syntiselle armonsa. Hän joi hapanviinin ja kallisti päänsä kaiken täytettyään ja antoi henkensä. Tässä oli Taivaan ja maan Kuninkaan vaellus tiivistettynä. Kuolemalla Hän kuoleman voitti ja nyt saamme, jotka Hänelle elämän annamme ja Hänen maahan vuotanut verensä saa meidän synnit pestä pois, elää iakikkisesti. Kuolemalla ei ole meihin valtaa, koska kuoleman voittaja Jeesus Kristus elää.
Maria…näki kaiken tämän. Rakas oma lapsi, kärsimässä ristillä. Veri virtaa haavoista, piikkikruunu otsalla, painaa haavoja päähän, veri virtaa. Maa järisee, kalliot halkevat, esirippu repeää ylhäältä alas saakka. Oman lapsensa kuoleman kautta menettänyt tietää tuskan joka sielussa on. Sanotaankin, ettei mikään menetys ole niin raskas, kuin oman lapsen menettäminen. Jeesus kantoi tämänkin tuskan ristillä. Onko olemassa ongelmaa, jota Jeesus ei olisi kantanut, ei? Marian osa oli armoitettu ja Hänet Jumala valitsi tehtävään, jonka päämäärä oli ihmiskunnan syntien sovitus. Koko Jeesusen elämä alusta loppuun saakka oli karjatallin alhaisuudesta, ihmisen elämän läpikäymistä. Kärsimyksen lievittämistä ja – kantamista. Rakastamista, palvelemista, raipan lyöntejä, pilkan ja häpeän kokemista, tuskaa ja veren vuodatusta, henkensä uhraamista. Käyntiä maan alimissa paikoissa ja kuoleman voittamista, ylösnousemista uudelleen elämään ja nyt taivaassa Hän rukoilee meidän jokaisen puolesta, istuen valtaistuimellaan Kunnian Kuninkaana. Marian osa ei ollut helppo, miekka kävi hänenkin sydämensä lävitse. Jumala tiesi, Maria oli nöyrä Herran palvelija, Maria kesti. Marian voimana oli Jumalan voima, Pyhä henki. Marian osaan ei meistä kukaan enää joudu mutta Jumalan palvelija joutuu monesti kulkemaan nöyryytyksen tien, kärsimyksen tien, iloiten, että saa kärsiä yhdessä Jeesuksen kanssa.
”Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” PS. 73. 23 – 28. KR. 33/38.
@LR.
Liisa Rantasaari 