”Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
ja ottakaa vastaan pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.” Ef. 6:13–17. KR.33/38.
Sotavarustelua ihmiskunta on harrastanut aina. Sota ja vihollisuus ovat syntiinlankeemuksen seurausta.
Paljon ennen taisteluja on varusteluja niin miehistössä, kuin rajoilla. Sotimista harjoitellaan ja taistelusuunnitelmia laaditaan pitkään, hyökkäys-suunnitelmat laskelmoidaan tarkasti ja harkiten. Tavoite on saada vihollinen voitetuksi ja maata vallatuksi. Ilman etukäteis-suunnitelmia ei mikään onnistuisi.
Raamatussa puhutaan hengellisestä sodankäynnistä. Hengellinen sodankäynti eroaa paljolti kansojen välisistä konflikteista. Hengellisessä sodankäynnissä ei ole tarkoituksena tappaminen ja vahingoittaminen.
Päinvastoin, hengellisessä sodassa on tarkoitus rauhanomaisesti vallata saalista viholliseltamme Saatanalta.
Ilman kunnon sotasuunnitelmaa, ei tämäkään sota onnistu. Varusteluja tarvitaan, siksi Raamattu kertookin meille monista sota-aseista, joita uskovat käyttävät.
Alussa olleet Raamatunjakeet, kertovat Jumalan sota-asusta. Vieläpä koko sota-asusta, ei yhdestä asun osasta. Hengellisessä sodassa pitää olla jokaiselle sopiva sota-asu. Jos on liian iso puku yllä, liikkuminen on vaikeaa, liian pienessä ahdistaa ja hiertää. Jumala on luvannut antaa jokaiselle hengellisessä sodassa mukana olevalle, hänelle juuri sopivan kokoisen asun. Saamme yksilöidysti räätälöidyn asun, ei taida olla maallisessa sotavarustelussa, mittatilaustyönä tehtyjä sota-asuja käytössä.
Jumalalla on varaa tehdä meistä hänen sotilaistaan sopivalla varustuksella varustettuja tehotaistelijoita.
Sodassa hyökkäykset tulevat monelta suunnalta, jos vihollinen hyökkäisi vain yhdeltä suunnalta, olisi sotiminen liian yksinkertaista puuhaa. Mutta suuntaa, mistäpäin hyökkäys tulee, ei tiedä ennakolta, eikä suuntakaan ole selvillä, kuin hetkeä ennen kun vihollinen on jo lähes vieressä.
Jumalan sota-asun pukeminen aloitetaan ensin sivustosta. Sivustolta tulevat yllätyshyökkäykset ovat pahoja.
Raamatun ajan sota-asussa oli leveä vyö, joka piti sotilaan ryhdin suorana, vyön tarkoitus oli myös pitää asu ylhäällä, niin että sen kanssa oli helppoa liikkua. Vyöhön oli kiinnitettynä metallilevy, joka suojasi miekan iskuilta. Minkälainen on vyö mihin meidän tulisi vyöttäytyä Jumalan sotureina?
On huomattava, Paavali kertoo hengellisestä sodankäynnistä, käyttäen metaforaa. Totuus vyössä, tarkoittaa, ettei meillä ole valhetta ja vääryyttä elämässä, sillä nämä ovat juuri uskovan vihollisia. Meidän on hengellisessä sodassa oltava totuuden esiin tuojia, sillä totuus on meidän tärkein aseemme vihollista vastaan.
Totuus Raamatussa, on Jumalan Sana, sekä totuus opista. Jos mielimme olla Jumalan sotasankareita, meidän pitää varustautua selkeällä ja varmalla Jumalan sanan tuntemisella, niin ettemme ole vieraiden oppien vietävänä. Toisaalta se on myös elämistä sanan mukaan, rehellisesti ja vakaasti sanan pohjalla. Kun nämä kaksi asiaa ovat elämässämme kunnossa, voimme voittaa Perkeleen hyökkäykset Jumalan sanaa apuna käyttäen. Mitään voimakkaampaa asetta ei ole, kuin Jumalan sanan kaksiteräinen miekka. Me saamme sanoa kiusaajalle: Kirjoitettu on! Mielemme kupeilla on silloin vahva vyö.
Seuraavaksi on oltava haarniska. Haarniskan tarkoitus on suojata rintaa. Raamatun ajan sotilailla oli pitkä metallinen haarniska.
Hengellisessä sodankäynnissä ei saa käyttää metallia, kovuutta. Hengellisessä sodassa käytettävä haarniska suojaa meidän sisäistä ihmistämme. Se on vanhurskauden haarniskan tarkoitus.
Mitä on vanhurskaus? Se on Jumalan ominaisuus, saamme sen ulkopuolelta, siis Jumalalta. Se on oikeamielisyyttä, tämän saamme kun uskomme Jeesuksen sovitustyöhön. Vain uskon vanhurskauden varassa me kestämme, Jumalan edessä. Meidän elämme tulee olla kuuliaista Jumalalle, se on pyhittymistä.
Pyhä henki meissä saa kaiken tämän aikaan. Paavali kirjoittaa myös hengellisistä sota-asuista myös näin.
”…olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.” 1. Tess. 5: 8. KR. 33/38.
Jos luit tarkkaan, huomaat että esille tuodaan kolme tärkeintä hengen hedelmää. Uskon, toivon ja rakkauden. Nämä kolme pitää yhdistää kahteen sota-asuun, haarniskaan ja kypärään.
Uskonkilpi on mainittuna varusteissa. Usko pitää kiinni Kristuksesta. Uskonkilpeä on tulkinnut Martti Luther, elämänvanhurskaudeksi, hän on ymmärtänyt aivan oikein. Kristus meissä vanhurskauttaa elämämme.
Kengät ovat tärkeä osa sota-asussa. Paljasjalkainen sotamies on melko outo ilmestys.
Hengellisessä sodassa puhutaan alttiudenkengistä. Kaikkia uskovia Jeesuksen omia, kehotetaan viemään evankeliumia. Jos olet innokas ja palava todistaja Vapahtajasta, vastaasi tulee hyökkäyksiä varmasti.
Perkeleen sota-joukot nousevat vastarintaan. Pahan palavat nuolet osuvat sinuun, ne osuvat sisimpääsi.
Maailman taholta saat osaksesi halveksuntaa ja katkeruutta, onhan uskosta osaton ihminen Perkeleen hyvä kaveri ja palvelija. Tämä etsii tilaisuuksia saadakseen syyttää sinua kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Silloin Jumalan sotasankari on kuin tiheässä viidakossa, missä on oksia ja risuja joka puolella, käärmeitä ja teräviä kiviä. Ilman kunnon kenkiä ei viidakossa kuljeta.
Tarvitsemme suojan jaloillemme, silloin alttiudenkenkiä tarvitaan. Tarvitsemme alttiutta rauhan evankeliumille. Evankeliumihan on sisäistä rauhaa ja iloa Pyhässä hengessä. Se on tahtoa rakastaa lähimmäistä, niin kuin itseä. Uskossaan kasvaneet kristityt tämän salaisuuden tietävät kokemuksesta.
Jos meitä pakolla laitetaan evankelioimaan, se on turhaa. Emme voi pakottamalla tunnustaa uskoamme kenelläkään. Tarvitsemme omakohtaisen kokemuksen uskossa elämisestä ja Pyhän hengen voiman. Nimikristitty, kirjaviisas voi kertoa Raamatun asioita, mutta se ei tuota sitä hedelmää, joka synnyttäisi uskon lähimmäisessä, joka ei vielä tiedä uskosta mitään.
Nimikristityn elämä ei tuota rakkauden hedelmiä. Jos Pyhä henki ei saa antaa lämpöä uskovan sydämeen, se on kylmä ja kovasydäminen, vaikka suu puhuisi rakkauden sanoja.
Pelastuksen kypärä suojaa, etteivät pahan palavat nuolet pesiydy ajatusmaailmaamme. Monesti pahan palavat nuolet tulevat jopa omista joukoistamme. Niin voi käydä myös maallisessa sodassa, kerrotaan toisen maailmansodan aikaan, että sotilas joka toimi vastoin yleisiä määräyksiä, saatettiin omista joukoista ampua kuoliaaksi.
Hengellisessä sodankäynnissä erimielisyys omissa joukoissa jostakin toisarvoisesta asiasta, saattaa olla syy, että nuolia alkaa tulla omanjoukon leiristä. Saattaapa joku vaihtaa puoltakin sodan melskeessä, mennä vihollisen leiriin, tällainen sotilas on vihollisen paras apulainen ja luoteja lentää vihan vallassa ja katkeralla sydämellä, entisten rakkaiden veljien ja sisarten leiriin.
Miekka on tärkeä varustus, etenkin tärkeä se oli Raamatun ajan sodankäynnissä. Siksi Paavali ottaa sen metaforaksi, kuvatessaan hengellisiä sotavarusteita.
Hengenmiekka, Jumalan Sana, kuvaus miekasta sopii hyvin Jumalan sanaan. Kuten miekka on tehty lujasta aineksesta, raudasta ja teräksestä. Jumalan sana on myös kestävä ja muuttumaton. Jumalan sana ei kulje muodin mukaan, se ei muutu, se ei katoa vaikka taivas ja maa katoisivat.
Minkä Jumala on sanonut, se toteutuu takuu varmasti, pilkulleen. Kuin miekka joka ihmiseen osuessaan lävistää kehon, samoin tekee Jumalan sana. Jumalan sana on elävä ja voimallinen, se on kaksiteräinen miekka, se tunkeutuu lävitse, kunnes se erottaa sielun, hengen, nivelet sekä ytimet.
Jumalan sana on hengenmiekka siksi, että se on saatu ja puhuttu Pyhän hengen kautta. Jumalan sana on ainut ase joka käy hengelliseen taisteluun. Mikä ihmeellinen voittovoima, Jumalan sanassa onkaan.
Nykyisin seurakunnissa on sanan osuutta vähennetty jumalanpalveluksissa. Tilalle on tuotu musiikki ja ylistys. Nämä molemmat kuuluvat osana jumalanpalvelusta, kuitenkaan ne eivät koskaan korvaa Jumalan sanan opetusta. Ellei seurakunnassa saa sanan mukaista opetusta, on sama kuin ei saisi sielu ruokaa. Ylistämällä ei tule synnintuntoa, eikä armontuntoa.
Sielu jää ylistysjumalan palveluksissa ruokaa vaille. Tunteet nousevat pilviin mutta kun tilaisuus päättyy, tunteet laskevat, laskevat usein hyvinkin alas. Nälkäisenä sielu kärsii näivetystautia ja helposti anemia iskee. Voimattomuus ja alakulo, rukouselämä kuihtuu, eikä sana maistu. Helposti maailma alkaa houkutella, koska sielu ei ole saanut tyhjyyteensä sitä sanan ruokaa joka ravitsee ja pitää voimissaan.
Myös vihollinen tällaisessa tilanteessa helposti, alkaa syöttää omaa pajunköyttään, onko ihme että voima puuttuu elämästä. Synti kiehtoo hienolla tavalla uskovat pauloihinsa, maailmallisuus tulee elämäntavaksi.
Pelastuksen toivo katoaa elämästä, luopumus valtaa sydämen. Tähän vihollinen tähtää, saadakseen saaliinsa takaisin. Liian usein onnistuukin houkutuksineen, tyhjä sydän kaipaa täytettä. Kun ei opetusta saa seurakunnasta, lapset lähtevät maailmasta täytettä hakemaan, ikävin seurauksin.
Jos me saamme Jumalan sanan ruokaa, me voimme varmoina hyökkäyksen tullessa kohdata vihollisemme, sanoa suoraan, synti synniksi. Voimme sanoa, jokainen joka syntiä tekee on Perkeleestä. Koska Jumala on kaikkina aikoina varoittanut synnistä, on varmasti väärin tehdä syntiä.
Kaiken lopuksi voin sanoa. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1. Joh. 1. 9. KR 33/38.
@LR.
Liisa Rantasaari 